Huhtikuussa 23 vuotta täyttävä Toni Mustonen aloitti kiekkoilun kuusivuotiaana, jolloin kotitaajama Jokelaan perustettiin nappulajoukkue. Kaukasten Voiman junioreita alkoivat valmentaa isä Ami Mustonen ja Mauno Koljonen, ja myös Tonin kaksi vuotta nuorempi pikkuveli Vili aloitti kiekkoilun samassa porukassa.
- Meitä oli joukkueessa eskarista muutama kaveri, ja lisäksi pistimme ilmoituksia muun muassa kauppojen seinille, että nyt oltaisiin tällaista nappulajengiä perustamassa. Siellä pelattiin pari vuotta korttelikiekkoa.
E-juniori-ikäisena Mustonen siirtyi Järvenpään Haukkoihin isä Mustosen ruvettua valmentamaan seuran 1981-syntyneitä junioreita.
- Kasiykkösten mukana mentiin neljä-viisi vuotta ennen kuin siirryin pelaamaan oman ikäisten kanssa. Sitten, kun tulin C-ikäisiksi, siirryin KJT C:hen, jossa ykkösvalmentajana oli Aholan Harri.
Haukkojen aikana Mustonen pääsi ensimmäistä kertaa mukaan myös maajoukkuekuvioihin, kun nuorukainen pääsi jatkoon Pohjola-leiriltä. KJT:ssa C-ikäisenä seurasivat ensimmäiset maajoukkueleiritykset ja muutama maajoukkuepeli.
Yhden KJT:ssa pelatun kauden jälkeen Mustosen tie vei Jokereihin pelaamaan B-nuorten SM-sarjaa. Helsinkiläisjoukkueen kausi päättyi onnellisesti mestaruusjuhliin.
- Meillä oli aika kova jengi silloin: siellä oli Lehtosen Karit, Laineen Teemut ja Malmivaaran Ollit. Halusin päästä pelaamaan SM-sarjaa, jota KJT:n B ei silloin pelannut. HIFK:sta soittelivat myös, mutta valitsin Jokerit, kun olin ehkä vähän enemmän jokerifani, Mustonen valottaa.
Yksi kausi Jokereissa riitti Mustoselle, joka siirtyi seuraavaksi talveksi jälleen KJT:n riveihin. Järvenpääläisjoukkueen edustusta valmensi tuolloin C-junioriajoilta tuttu Harri Ahola. Kauteen lähdettäessä ideana oli, että Mustonen harjoittelisi edustusjoukkueen mukana mutta pelaisi pääasiassa B-junioreissa. Lopulta Tonin tilille karttui kuitenkin kokonainen kausi miesten pelejä, joissa hän takoi 5+6=11 tehopistettä 48 ottelussa.
Liigaa, Vantaata ja paluu Järvenpäähän
Mustonen jatkoi KJT-paidassa myös seuraavat kolme kautta, joista pisteiden valossa parhaalla, kaudella 2002-03, mies takoi 22 tehopistettä. Talvet olivat loukkaantumisten vuoksi osittain rikkonaisia, mutta lupaavat otteet poikivat Mustoselle kuitenkin parikin näyttöpaikkaa sarjaporrasta ylempänä. Kiinnostustaan peluria kohtaan osoittivat Blues ja Pelicans, mutta liigatason läpimurtoa ei kuitenkaan nähty.
- Loukkaantumisetkin ovat tavallaan jarruttaneet, mutta itsestä se läpimurto on lopulta ollut kiinni. Jos olisi vaan onnistunut niistä paikoista, mitä annettiin, niin olisi voinut päästä ylemmäskin. Mutta kun ei kulkenut peli, niin ei kulkenut, Mustonen harmittelee ja myöntää, että etenkin Pelicansissa syksyllä 2002 hänelle annettiin kunnon mahdollisuus taitojensa osoittamiseen.
Täysin hyödyttömiksi mies ei liigavisiittejään suostu tuomitsemaan, vaikka pelipaikkaa ei – ainakaan toistaiseksi – ole irronnutkaan.
- Näki vähän, millaista menoa siellä on. Että mitä pitää kehittää jos haluaa pelata siellä. Vähän kovempaa siellä otetaan miestä ja pelataan tarkemmin, mutta ei siinä muuten mitään suurempaa eroa Mestikseen ole, Mustonen vertailee.
Viime kaudeksi järvenpääläiskasvatti suuntasi parikymmentä kilometriä etelämmäksi Kiekko-Vantaan riveihin, mutta pelit Jarmo Kaupin komennossa eivät kuitenkaan kulkeneet aivan odotuksien mukaisesti. Polven ristisiteiden hajoamisen varjostaman syksyn aikana pelamissaan 17 pelissä Mustonen pystyi auttamaan joukkuettaan vain neljän syöttöpisteen verran.
- Loppujen lopuksi sekin oli huono päätös, että sinne (Vantaalle) tuli lähdettyä. Siellä annettiin ihan reilu mahdollisuus, mutta peli ei kulkenut. Sitten tultiin maitojunalla takaisin, Mustonen myöntää.
Joulutauon jälkeen Mustonen teki paluun KJT:sta jälleen Haukoiksi nimensä vaihtaneeseen joukkueeseen aivan uudella ilmeellä. Ykkösketjuun Jaska Vilenin ja Juha Jusslinin kanssa istutettu laituri rikkoi kuparisen heti ensimmäisessä pelissään.
- Se oli kyllä aika helpotus - siinä oli koko alkukausi takkuiltu ilman maalia. Sitten, kun se tuli heti ekassa pelissä täällä Järvenpäässä, niin helpotti aika hitosti. Lehden Jannelle iso kiitos siitä, että otti vielä tänne takaisin ja antoi kunnon mahdollisuuden pelata Vilenin Jaskan ja Jusslinin Juhan kanssa. Jos silloin ei olisi onnistunut, niin en tiedä, missä sitä olisi nyt.
Pitkään ei iloa kestänyt, ennen kuin loukkaantuminen keskeytti pelit jälleen.
- Kuusi peliä pelattiin, ja sitten pamahti polvi. Se olikin siinä se kausi, polvi leikattiin helmikuussa, Mustonen muistelee.
Hurja alku kaudelle
Tähän kauteen lähdettäessä Mustosen markkina-arvo ei ollut kovin korkealla edellisen kauden päättäneen polvileikkauksen vuoksi, ja niinpä Järvenpää ja Haukat olikin käytännössä ainoa vaihtoehto pelipaikaksi.
Arvelut Mustosen mahdollisesta puolikuntoisuudesta voitiin unohtaa heti ensimmäisten pelien jälkeen – niin hurjaa Mustosen ja ykkösketjun toisen laiturin Jaska Vilenin tahti oli. Ensimmäisissä neljässä pelissä Vilen takoi kahdeksan maalia, ja jokaisen kohdalla luki tilastoissa syöttäjän kohdalla vanhemman Mustosen nimi.
- Kaikki vain natsasi täysin. Saatiin sellainen pieni hurmos päälle, ja tuntui siltä, että kaikki upposi, mitä Jaska laukoi sinne maalia päin. Se oli ihan mukava alku kaudelle – saatiin homma hyvin käyntiin, Mustonen muistelee.
Alkukauden hurmos taantui aikanaan, mutta pisteitä Mustonen on edelleen takonut varsin mukavaan tahtiin. Tätä kirjoitettaessa tehoja on tullut 33 pelissä 10+19=29 eli miehen edellinen piste-ennätys on jo rikottu.
- Oli tavoitteenakin kauteen lähdettäessä, että pystyisi mahdollisimman tasaisesti pelaamaan. Pari heikompaa matsia on tullut aina välillä, mutta mitään sellaista sysimustaa peliä ei onneksi ole vielä ollut – eikä toivottavasti tulekaan. Liikaa pelin taso on vieläkin ailahdellut, parempaan pitäisi pystyä.
Haukkojen valmentaja Jan Lehti on antanut Mustoselle luottoa alkukaudesta lähtien. Rinnalla ovat olleet pääasiassa tutut miehet, Juha Jusslin ja kapteeni Jaska Vilen. Mustonen myöntää, että omakin pelinrakentelu on helpompaa kun ympärillä on tasokkaat pelimiehet.
- Jaska tekee molempiin suuntiin duunia ja laittaa kiekkoa pussiin jos tarjoillaan paikkaa. Juha hoitelee ehkä sitten vähän enemmän omaa päätä, kun välillä tulee mentyä vähän ehkä laput silmillä tuolla hyökkäyspäässä. Olen tykännyt tosi paljon pelata tässä ketjussa, ei ole mitään pahaa sanottavaa.
22-vuotias Mestis-jyrä
22-vuotiaaksi kiekkoilijaksi Mustonen on varsin kokenut Mestis-pelaaja. Nyt meneillään on jo kuudes kausi maamme toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Esille nousevatkin sarjan vaatimat kovan luokan panostukset.
- Tämä on ammattilaissarja, jota amatöörit pelaavat – palkkojen puolesta ja muutenkin. Kun jengi opiskelee ja käy duunissa pelaamisen ohella, niin siinä tulee aika pitkiä päiviä. Jos ajatellaan, että vaikka Kokkolaan tehdään bussilla pelireissu ja päästään neljältä kotiin, niin onhan se aika rankkaa nousta seitsemäksi töihin, Mustonen pyörittelee päätään, mutta myöntää kuitenkin, että myös Mestis-pelit ja Haukat ovat yksi vaihtoehto ensi kaudelle.
- Olisihan sitä kiva nähdä jotain muutakin periaatteessa, vaikka ei täällä Järvenpäässäkään mitään valittamisen aihetta ole. Ympärillä on tutut kuviot ja kaverit. Se kuulostaa ihan hyvältä, kun yhtiöittävät tämän jutun. Toivottavasti se kehittää vähän näitä olosuhteita. Vähän kun saisi vielä kehitettyä joukkuetta niin, että voitaisiin tosissaan pelata vähän ylemmistä sijoista, Mustonen mietiskelee ja saa myötäilevän nyökkäyksen haukkahenkiseltä toimittajalta.
Luonnollisestikin Mustosen tavoitteet ovat Mestistä korkeammalla, mutta selväksi on myös käynyt, että liigaan ei noin vain kävellä.
- Liiga on tietty unelma, mutta vähän veikkaan, että jos jotain tulisi, niin try outin kautta sitä pitäisi hakea. Ulkomaat on sitten toinen vaihtoehto, jota ollaan vähän katsottu. Ulkomaat tai Järvenpää ovat todennäköisimmät vaihtoehdot ensi kaudelle, mitään muuta isompaa juttua tuskin on tulossa.
Tällä hetkellä Mustonen käy kiekkoilun ohella töissä. Myös opintojen aloittaminen on mielessä.
- Nyt olen tehnyt aamupäivät töitä Keravalla koulunkäyntiavustajana. Olisihan se hienoa, jos tästä lätkästä saisi joskus leivän täysipäiväisesti, Mustonen haaveilee.
- Jos jatkan Suomessa ensi kaudella, niin ajatuksissa olisi myös opiskella siinä sivussa. Mulla on YO-pohja vain, joten jotakin sitä pitäisi opiskella, laituri myöntää.
Opiskelujen mahdollisesta aloittamisesta huolimatta Mustonen ei aio ruveta pelaamaan puolivaloilla.
- Olen vähän sellainen, että en osaa lyödä mitään läskiksi. Kun tehdään jotakin, niin tehdään sitten tosissaan. Ihan täysillä tähän panostetaan.
Pelillisesti vahvimmiksi aseikseen Mustonen laskee pelisilmän ja loppuun asti yrittämisen. Mitä ominaisuuksia pitäisi sitten eniten kehittää, jotta paljon puhuttu liigapaikka olisi tulevaisuudessa käden ulottuvilla?
- Ehdottomasti laukausta, se taitaa olla jo vähän vitsi tuolla pukukopissa. Sitä pitäisi harjoitella, ja vähän voisi voimaakin lisää saada. Siinä on ne kaksi päällimmäistä heikkoutta, jotka ensimmäisenä tulevat mieleen.
Vanhemmat aktiivisesti mukana
Mustosten vanhemmat käyvät aktiivisesti katsomassa poikiensa pelejä. Äiti Tiina on usein peleissä toimitsijana, ja isä Ami tunnetaan äänekkäänä katsojana, joka elää peleissä tunteella mukana. Onko vanhempien läsnäolo voimavara vai luoko se jopa paineita?
- Ei se paineita luo. Iso kiitos isälle ja äidille, että ovat jaksaneet nappulasta asti kuskata molempia veljiä (Haukoissa kiekkoileva Vili ja KJT B:ssä pelaava Samu, toim. huom.) ja mua harjoituksiin. Sieltä on tullut paljon tukea, Toni jakaa kiitosta.
- Ovat käyneet katsomassa pelejä pienestä pitäen – ja isä on valmentanutkin – joten ei kai siitä mitään paineita tule. Kyllähän se isä voisi silti välillä pitää vähän pienempääkin ääntä, kun käy katsomassa pelejä. Sieltä tulee välillä jos jonkinmoista kommenttia. Mutta kai se on niin, että jos maksaa lipun, niin saa vähän huudellakin, Mustonen naurahtaa.
Toimittaja nostaa esille mahdollisuuden, että tulevaisuudessa koko Mustosten kiekkoilijakolmikko pelaisi samassa ketjussa. Vilin kanssa pelaamista Toni on tällä kaudella jo kokeillutkin, mutta –87 syntyneellä Samulla on vielä matkaa miesten peleihin.
- Nyt, kun Vili on tullut Haukkoihin, niin jätkät ovat kopissa heittäneet, että koskas se kolmas tulee mukaan. En tiedä, toimisiko se, mutta olisihan se hienoa kokeilla kaikki veljekset samassa kentässä. Vähän ennen KalPa-peliä, kun pelattiin Vilin kanssa samassa kentässä, mietin, että tuleeko siitä mitään, mutta yllättävän hyvin meni kuitenkin, Toni myöntää.
Miten on, vaikuttaako veljen pelaaminen samassa joukkueessa jollakin tavalla omiin otteisiin?
- Treeneissä jos pelataan vastakkain, niin eihän sitä pikkuveljelleen halua hävitä. Toisaalta sitä myös vähän katselee, että ei tule veljeä vedettyä läjäksi päin laitaa. Se on pääasia, että pikkuveljelle ei häviä. Sinällään ihan kiva juttu, että Vili pelaa samassa joukkueessa, ei siitä mitään haittaakaan ole. Kopissa se on kuitenkin yksi kaveri muiden joukossa, vanhempi Mustonen valottaa asetelmaa.
Tarkkasilmäisimmät Mestis-kuluttajat ovat varmasti pistäneet merkille, että Mustosella on tapana jäädä aina erien jälkeen vaihtopenkille istumaan muiden sännätessä pukukoppiin. Taustalla ei ole taikauskoa, vaan tapa on silkalla järjellä perusteltavissa.
- Tuolla hallin puolella on vain vähän viileämpää ja parempi happi kuin kopeissa. Vähän saa haukattua happea ja rauhoituttua, Mustonen paljastaa.
Pudotuspelit maistuisivat
Seppo Revon saatua potkut toissa kaudella Haukkojen ruoriin astui Jan Lehti, jonka johdolla järvenpääläiset onnistuivat säilyttämään Mestis-paikkansa karsintojen kautta. Mustonen myöntää pitävänsä nyt toista täyttä kauttaan Järvenpäässä valmentavan Lehden joukkueeseen istuttamasta hyökkäävästä pelityylistä.
- Janne on peluuttanut juuri sellaista hyökkäävää peliä, jota tykkään pelata. Ei tarvitse olla koko ajan pelko perseessä ja pelätä virheitä. Janne antaa pelata iloista hyökkäyspeliä, jossa on vapauksia ja jossa voi toteuttaa itseään.
Tyyliltään Lehti ei ole mikään räyhääjä, mutta Mustonen myöntää, että tilanteen tullen valmentajan suunnalta tulee myös suoraa palautetta.
- Jos on aihetta, niin tulee palautetta ihan suoraankin, mutta ei Janne mene henkilökohtaisuuksiin tai mitään sellaista. Ja jos menee hyvin, niin kyllä tulee positiivistakin palautetta. Tykkään kyllä tosi paljon, ei ole mitään valittamista, Mustonen kehaisee valmentajaansa.
Haukat ei Mestiksen selkeästi pienibudjettisimpana joukkueena ole pelannut odotuksiin nähden ainakaan alakanttiin, mutta silti sijoitus on tällä hetkellä vasta yhdeksäs. Eroa pudotuspeliviivaan ei ole loputtomasti, mutta turhankin todellisena siintää uhka aikaisesta kesälomasta – jälleen kerran.
- Neljä pistettä on eroa viivaan ja neljätoista pistettä jaossa, joten ihan hyvä mahdollisuudet meillä mielestäni on. Kova työ siinä on, mutta ainakin loppuun asti yritetään. Se on pääasia, että karsinnat vältetään, Mustonen toteaa.
- Olen pelannut nyt 6 tai 7 kautta Mestistä ja niiden aikana 2 tai 3 pleijaripeliä. Olisihan se kivaa kokea niitäkin kekkereitä välillä, ettei se aina mene siihen, että pelataan karsintaa tai lähdetään suoraan kesälomalle. Nyt jos päästäisiin vaikka kahdeksanneksi ja KalPa voittaisi runkosarjan, niin niitä olisi kiva päästä kiusaamaan. Niillä on kova nippu, mutta yllätyksiä voi aina tulla, Mustonen päättää ja välittää lopuksi kiitokset Haukkojen pienelle mutta innokkaalle faniporukalle.