Paikalla oli Lehkosen ja toimittajien lisäksi myös TuTo Hockeyn hallituksen puheenjohtaja Esko Heinonen, sekä seuran markkinointipäällikkö Ville Heinonen. Alkuun käytiin läpi taustoja Lehkosen valinnan tiimoilta:
- Eilen (maanantaina) tehtiin sopimus. Tässä on lauantaisen viimeisen pelin jälkeen hiottu asioita, haluttiin ensin katsoa loppuun asti nämä Mestiksen pelit ja viedä kausi ensin urheilullisesti loppuun. Sen jälkeen on sitten hiottu ja viilattu asioita ja eilen tehtiin ratkaisu, aloitti Esko Heinonen.
Vaikka sopimus syntyi vasta hiljattain, oli ajatus uudesta valmentajasta kytenyt jo jonkun aikaa taustalla. Vaihtelua kaivattiin, ja valmentajalta edellytettiin Esko Heinosen mukaan muutakin kuin pelkkää valmennustaitoa. Myös Lehkosen historia ja tausta vaikutti valinnassa:
- Hallitus on jo pitkän aikaa sitten antanut eräille henkilöille tehtäväksi alkaa etsiä uutta päävalmentajaa. Ajatuksena on ollut, että Anatolin (Bogdanov) kahdeksan vuoden rupeaman jälkeen meidän pitää löytää päävalmentaja, joka osaa sitten ottaa hoteisiinsa Mestiksen edustusjoukkueen valmennuksen, ja sitten tämän ohella myöskin ottaa vastuun A-, B- ja C-junioreiden valmennuksen vetämisestä sillä tavalla, että me pystytään kasvattamaan omasta junioritoiminnasta hyviä Mestis- ja liigapelaajia. Se, miksi sitten päädyttiin Ikaan, niin meillä on omia kokemuksia Ikan tehokkaasta juniorivalmennuksesta vuosien takaa ja se, että hänellä on mahtava liigavalmennustausta takana ja sitten vielä se, että hän asuu perheineen Turussa.
”Halutaan lähteä täysin uuteen aikaan”
- Lähtökohta on se, että me pyritään pelaamaan hyvin turkulaisella joukkueella tulevaisuudessa. Nuorella, turkulaisella, eteenpäin pyrkivällä joukkueella. Elikkä päätettiin, että palkataan päävalmentaja, joka ottaa vastuun tästä meidän koko yläpään kilpaurheilua harrastavasta junioritoiminnasta ja kartoittaa heidän valmentajat ja tekee heidän kanssaan koko ajan yhteistyötä. Vanhempia ja joukkueenjohtajia ja muita on mukana ja heidän kanssaan pitää pärjätä. Se, että ollaan tultu sieltä Mestiksen huipulta viime vuosina alaspäin, niin se ei ole mitenkään ollut itsetarkoitus. Tavoitteena on, että pelataan Mestiksessä menestyksekkäästi. Nyt me halutaan tällä ratkaisulla lähteä täysin uuteen aikaan, jatkoi Esko Heinonen.
Uusi aika ei sisällä pelkästään uusia henkilöitä. Tarkoitus on todellakin muuttaa urheilullisen menestyksen kurssi takaisin ylöspäin, mutta vahva teesi on myös mennä eteenpäin pelaajien suhteen yksilötasolla. Pohjana tälle toimii omavaraisuus ja turkulaisuus:
- Nyt tehdään kahdeksan vuoden rupeaman jälkeen selvä suunnanmuutos siihen, että turkulaisella joukkueella ja uudella, turkulaisella päävalmentajalla lähdetään tekemään tekemään joukkuetta, joka pärjää ensi vuonna siten, että pelataan play-offeissa ja jatkossa sitten pelataan myöskin liigakarsintoja menestyksekkäästi. Me ollaan totuttu täällä TuTossa myöskin siihen, että täältä lähtee myöskin hyvin tasokkaita jääkiekkoilijoita jatkossakin. Tämmöisiä Pärssisiä ja Virtasia (Antti) lähtee heti ensi kaudesta alkaen Ikan tehokkaasta valmennuksesta. Tämä on lähtökohta, ja Ikan kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä on näitä asioita hiottu eteenpäin ja hän on ollut valmis tällaisen pestin ottamaan vastaan. Meillä kun on pieni organisaatio, niin hän saa tässä aikamoisen vastuun.
”Haluan, että pojat oppii omistamaan pelin”
Lehkonen oli omien sanojensa mukaan jo vetäytymässä jääkiekon parista takaisin Turkuun ja perheen pariin. TuTossa kuitenkin onnistuu sekä valmentaminen, että perhe-elämä. Lehkonen itse kertoi TuToon palaamisen taustoista seuraavasti.
- Viime kesänä olin jo tehnyt tietoisen päätöksen, että liiga alkaa riittämään. Olin paljon poissa kotoa, ja se on sellainen isompi juttu. Jos ei perheen kanssa pysty olemaan, niin kohta ei enää ole perhettä. Meilläkin on kuitenkin viisi muksua. Tehtiin päätös, että Turkuun jään. Siinä vaiheessa ajattelin, että pikku hiljaa vetäydyn jääkiekosta ja keskityn tähän ”oman joukkueen valmentamiseen”. No, syksyllä sitten tapahtui kaikennäköistä ja Lukossa vaihtui päävalmentaja, lento katkesi siihen. Turkuun palatessani sitten jossain vaiheessa Mätsky (Raimo Määttänen) otti yhteyttä ja myöhemmin sitten Ville ja Esko Heinonen, ja jossain vaiheessa sitten palaset loksahti kohdalleen.
Myös Lehkosella itsellään asiaan vaikuttivat kymmenen vuoden takaiset kokemukset:
- Mulla on tosi hyvä fiilis palata TuToon kymmenen vuoden jälkeen. Yksi syy tähän on, että mulla on todella hienot muistot niiltä ajoilta, kaikesta siitä työstä mitä pelaajien ja vanhempien ja kaikkien kanssa tehtiin ja harrastettiin. Tosi kivaa tulee olemaan tehdä tätä työtä. Mikään salaisuus ei ole, että tykkään tehdä työtä nuorten pelaajien kanssa ja antaa heille mahdollisuuden pelata kiekollista jääkiekkoa. Haluan, että pojat oppii omistamaan sen pelin.
Nuoret pelaajat ovat aihe, josta Lehkonen innostuu puhumaan avoimesti ja pitkään. Turun seudun juniorimassat on tarkoitus saada nykyistä tehokkaampaan käyttöön.
- Fakta on se, että tämä massa mikä meillä täällä länsirannikolla on Turun seudulla, kaikki nämä seurat – VG-62, TuWe, Kiekko-67, Kisa-Veikot, Tepsi – niin tämä massa joka luo näitä pelaajia, se on aivan huikea määrä. Mä en suostu hyväksymään sitä, etteikö tällä alueella pysty kaksi joukkuetta menestymään. Varmasti pystyy, se on vaan meistä tekijöistä kiinni. Määrä riittää varmasti ja uskon, että taso myös, kun ajatellaan millä tasolla näitä junnuja pelaa. Yksistään B-junioripelaajia tällä alueella on kolmisen sataa. Tepsi voitti vielä sen ikäluokan mestaruuden. Nyt on turkulaisilla pojilla mahdollisuus tulla kelkkaan mukaan ja tavoitella sitä ammattilaisuutta.
Lehkonen mainitsee myös koulunkäynnin ja muun elämän merkityksen. Puhe kääntyy kuitenkin takaisin jääkiekkoon:
- Olosuhteet ja puitteet pyritään luomaan sellaisiksi, että siitä se ei jäisi kiinni. Meidän pitää pystyä tarjoamaan lahjakkaille, nuorille kavereille mahdollisuus pelata Turussa lätkää toiseksi ylimmällä sarjatasolla Suomessa, olla täällä näyteikkunassa, toteaa Lehkonen.
Avatun liigan houkutus Turussa ja muualla
Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt? Sopisi ainakin hyvin kuvioon, että Mestis-valmentajat jo viran puolesta vastustavat suljettua SM-liigaa. Oli niin tai näin, Lehkosen kanta on muuttunut kannattamaan liigan avaamista. Sinänsä perustelut ovat sellaiset, joihin on erittäin helppo yhtyä:
- Silloin kun päätös suljetusta sarjasta tuli, olin sen takana. Siinä missä moni muukin, varmaan 90 prosenttia. Ajatushan siinä sen takana oli tosi hyvä. Hyvin harva meistä sitten ajatteli, mitä se tuo mukanaan. Jälkiviisaana ajatellen siinä tuli tehtyä aikamoinen karhunpalvelus koko suomalaiselle jääkiekolle. Mä olen itse ollut paikan päällä Kokkolassa kun nousu oli mahdollista ja koko kaupunki oli aivan sekaisin. Tätähän ihmiset kaipaa, että ne pääsee toreilla, pubeissa, kouluissa ja työpaikoilla keskustelemaan, että ”mitäs sit jos ne nousee?”. Ihmisillä ja pelaajilla pitää olla unelmia. Mä olen samalla linjoilla Tammisen kanssa, että 14 joukkuetta ja karsinnat voimaan. Ne ketkä eivät kyydissä pysy, ne putoo kelkasta pois. Kuten Hjallis on sanonut, ei tämä ole hoivayhteiskunta.
Liigasta löytyy myös varoittavia esimerkkejä seuroista, joille liiganousu on tehnyt enemmän haittaa kuin hyötyä. Esko Heinonen on kuitenkin vakuuttunut siitä, että TuTon hallituksessa on riittävästi vaikeuksien kasvattamaa kokemusta ja osaamista, jottei vanhoja virheitä uusita.
- Meillä on edelleen sama hallitus kuin silloin kun tavoiteltiin liigapaikkaa ja kun pari vuotta pelattiin liigassa. Me ollaan kantapään kautta opittu tämä juttu ja jokainen meistä vielä hoitelee näitä juttuja. Uskon, että me osataan nyt rakentaa tämä juttu eri tavalla ja eri pohjalta. Siitä se lähtee, että oma junioripuoli pitää olla hyvällä mallilla, ja kasvatustyö tehdä sillä tavalla, että me voidaan omilla pelaajilla tehdä tämä juttu eikä, kuten viimeksi, eli tamperelaisilla joille maksettiin vielä aivan liian kovia korvauksia. Uskotaan, että pelaajia löytyy riittävästi ja myös siihen, että tämä paikkakunta kestää kaksi hyvää joukkuetta.
Jos liiga avataan, on myös olemassa pelko siitä, että tietyillä paikkakunnilla innostutaan liikaa. Mikäli E.Heinosta on uskominen – ei Turussa. Talouspuolella pärjääminen ei silti Turussa ole helppoa.
- Mestiksessä on menty yli budjettien monella paikkakunnalla. Suuri pelko on, että moni satsaa nyt väärin jos liiga avataan ja hakee väkisin nousua. Me ei sitä tehdä. Tepsin menestys on tarkoittanut sitä, että tämä turkulainen jääkiekkoa seuraava porukka on hemmoteltu menestyksellä. Meidän täytyy myös pärjätä – meidän pitää olla Mestiksen kärjessä, parin kolmen joukossa, jotta meillä voi olla sellainen yleisömäärä, jolla talous saadaan hyvin hoidettua, vakuuttaa Esko Heinonen.
Lehkonen puolestaan miettii pitkään vastausta kysymykseen, millä aikataululla nousu Mestiksen kärkeen tai jopa liigaan olisi hänen mielestä mahdollinen.
- Paha kysymys… Jos taustat pistetään kuntoon ja kolhut kestetään, niin se on ehkä sellainen kolmen-neljän vuoden projekti. Yksin en siihen pysty. Siihen tarvitaan useampi valmentaja mukaan, ja niitä aletaan nyt kartoittamaan. Ennakkoluulottomia kavereita, jotka pyrkii tekemään persoonia.
Juuri kun toimittaja alkaa muistelemaan 8-9 vuoden takaisia liigamuistoja ja miettimään sitä, minkälaista olisi nähdä TuTo uudestaan liigassa, palauttaa Lehkonen kuin tilauksesta allekirjoittaneen maan pinnalle. Mielenkiintoinen ironia syntyy myös siitä, että kun liigavalmentajat kiroavat usein sitä, miten pelaajat ”ryöstetään” suurempiin ympyröihin, on Lehkosen kanta tavallaan juuri päinvastainen:
- Tässä ei nyt olla millään isolla missiolla painamassa SM-liigaan. Iso missio on saada turkulaisia huippupelaajia ympäriinsä. Toivon mukaan me pystytään jo ensi vuonna pelaamaan niin hyvää jääkiekkoa, että meiltä viedään väkisin kaksi-kolme kaveria. Mieluiten näkisin, että Turun Palloseuraan, että pääsisin näkemään heidän kotipelejään. Tepsistä varmaan tulee muutama kaveri, toivon mukaan antavatkin meille sellaisia projekteja, että me pystyttäisiin myös Tepsiä auttamaan. Me oltaisiin myös isona apuna Turun Palloseuralle parina seuraavana vuonna. Pelaaja tulisi meille ja kun menisi takaisin, niin pystyisi tappelemaan 1- ja 2-ketjun paikoista ja tosissaan haastamaan ne ”kovat karjut” siellä.
Mistään vastakkaisasettelusta akselilla TPS-TuTo ei siis tunnu olevan tietoakaan. Kuin varmimmaksi vakuudeksi Esko Heinonen heittää vielä seuraavat kiitokset ”isoveljen” suuntaan:
- Jukka Koivun aikana yhteistyö TPS:n kanssa on ollut erinomaisen hyvää.
Jäähyväiset Kupittaalle?
Turkulaisille seurataustasta riippumatta tuttu Kupittaan halli saattaa olla tulossa tiensä päähän. Toistaiseksi on arvailujen varassa, puretaanko koko halli, ja mikäli näin tehdään – mitä tehdään tilalle. Esko Heinosella on selkeä käsitys siitä, mikä palvelisi parhaiten TuTon tarpeita seuraavina vuosina.
- Huomenna (keskiviikkona) on päättävissä elimissä esillä tämä Kupittaan hallin saneerausasia, joka toivottavasti nytkähtää liikkeelle. Tarkoitus olisi, että vuoden päästä näinä päivinä tätä Kupittaan hallia ei enää olisi olemassa. Vuoden päästä kun sarjakausi loppuu, niin purettaisiin vanha ja tehtäisiin uusi tilalle. Sitten jouluna 2005 olisi uusi, ehompi halli valmis ja käytössä. Rakentajat on luvanneet, että se olisi jouluna valmis. Siinä hallissa pitäisi osata katsoa 30 vuotta eteenpäin. Me tarvitaan semmoinen siisti, nätti halli. Ei mitään suuria ravintoloita sisällään pitävä, vaan sopiva. Kolme-neljä tuhatta paikkaa katsomossa ja vieressä harjoitushalli, kun täällä kuitenkin on huutava pula jääajasta. Kuudella miljoonalla Eurolla pitäisi rakentaa halli, jossa on molemmat.
Äkkiseltään ajatellen Kupittaan ollessa saneerattavana, on Turkuhalli ainoa realistinen pelipaikka TuTolle. Aivan yksinkertainen ei asia kuitenkaan Esko Heinosen mukaan ole:
- Se, missä me syksy 2005 pelattaisiin, on meillä vielä selvittelyn alla. Toivottavasti turkulaisessa hallissa, voi olla että joudutaan Kaarinaankin. Kyllähän meidän semmoinen paikka pitäisi löytää, johon mahtuisi vähintään 500 ihmistä, mutta ei se ole kiva tuhatta ihmistä Turkuhalliinkaan viedä.
Menestys vs. pelifilosofia?
Millä tavalla TuTo sitten tulee jatkossa pelaamaan? Vastaus on juuri sellainen, kuin Lehkosen uraa seuraamalla voi jo ennakkoon arvata:
- Mun pelifilosofia ei ole se, että opetettaisiin pelaajia pelaamaan sitä, mitä kutsutaan numeraaliseksi jääkiekoksi. Haluan olla valmentamassa sellaisissa jutuissa, että me yritetään omistaa toi peli. Voi olla aika mahdotonta nykypäivänä, mutta ideana on, että pelaajat saisivat kiekon kanssa pelata. Mä haluan, että ne saa tilaisuuden kehittyä kiekollisessa pelaamisessa. Pidä kiekko, harhauta, syötä, improvisoi. Sitä, että pyrkii tekemään, eikä kyttäämään kaverin virheitä. Kaikissa mun ryhmissä on ollut pelaajilla vapauksia. Tuloksetkin on välillä olleet sen mukaiset…
Niinpä. Lehkosen viimeinen, itseironinen lause sisältää nimittäin paljon oleellista. Lehkonen on ollut mukana vaikuttamassa usean nuoren pelaajan kehitykseen, mutta vastapainona hänen valmentamien joukkueiden urheilullinen menestys on ollut pääosin vaisua. Lehkonen tietää tämän itsekin, mutta kanta on kuitenkin järkkymätön:
- Mä olen valmis maksamaan sen hinnan, että jos turpaan tulee sen takia, että me pyritään pelaamaan kiekollista peliä, niin mä kestän sen paljon paremmin kuin se, että otetaan turpaan numeraalikiekolla, lopettaa Lehkonen.
