Vilen pelaa nyt jo seitsemättä kauttaan Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, ja vuosien saatossa pelityylissä - ja joukkueissa muutenkin - on varmastikin tapahtunut muutoksia. Mitkä ovatkaan Vilenin mielestä suurimmat eroavaisuudet hänen uransa alkuaikojen ykkösdivisioonan ja nykyisen Mestiksen välillä?
- Silloin, kun aloitin, täällä oli aika paljon vanhempiakin pelaajia. Kaikissa joukkueissa oli päälle kolmekymppisiäkin jätkiä. Kyllähän Mestis-jengien keski-ikä on koko ajan paljon nuorentunut, Vilen kertoo.
- Voi olla, että se peli oli silloin vähän verkkaisempaa, mutta kenties siinä oli enemmän ajatusta. Vauhtia on varmaankin tullut lisää – niin kuin luultavasti liigassakin, Vilen jatkaa.
Entä kumman tyylinen kiekkoilu sopii Vilenille itselleen paremmin?
- Olen vähän tällainen, joka puskee pää edelle joka paikkaan, joten eiköhän tämä nykyinen sovi mulle paremmin, Vilen naurahtaa.
Pitkän peliuran varrelta löytyy varmastikin myös jokin mieleen jäänyt kommellus?
- Jaa-a… tätä pitäisi miettiä vähän kauemmin… Jonkin näköisiä kommelluksiahan tuolla sattuu melkein joka päivä harjoitukssakin…
- No, yksi tällä kaudella sattunut tulee mieleen. Olimme Kajaanissa ja peli oli tilanteessa 4-4, ja jostakin syystä luulin, että olimme alivoimalla. Lämäsin kiekon suoraan oman pään aloituksen jälkeen toisen päädyn kalaverkkoihin, ja sen jälkeen tuli sitten sellainen olo, että ”mitääh… nyt herätys hei!”, Vilen naureskelee.
Mitkä ovat haukkakapteenin mielestä pahimmat vieraspelipaikat?
- Se on vähän ristiriitaista: on hankalia paikkoja, joihin on toisaalta mukava mennä pelaamaan. On Mikkeliä ja Vaasaa… ja Kokkolaakin, joissa on yleensä paljon yleisöä, joka on hyvin mukana. Välillä siellä tulee yleisöstä negatiivisia kommentteja, mutta toisaalta niistä huudoista tulee oma fiiliksensä siihen pelaamiseen.
- On joitakin paikkoja ollut vuosien varrella, joissa on ollut sellainen meininki, että ”täällä ei oikein kulje”, mutta kun sitä vuodesta toiseen käy pelaamassa, niin jokin kerta niissäkin paikoissa sitten onnistuu. Ei oikein nykyään ole sellaisia paikkoja, joissa tuntuu siltä, että pelistä ei tule mitään, Vilen kertoo.
Onko sitten olemassa erityisen mukavia pelipaikkoja?
- Kaikki paikathan ovat mielekkäitä, kun kerran pelaamaan pääsee, Vilen kuittaa.
Kuinkas asiat ovat sitten pelaajien suhteen? Onko Mestiksessä joku veskari, joka tuntuu täysin ohittamattomalta?
- En ole ainakaan ajatellut niin, että ”tuollahan on tuo veska, eihän sille saa millään sisään”. Aika paljon täällä on vaihtuvuutta, ja ne, jotka pelaavat hyvin, lähtevät liigaan. Sitten on taas eri veska vastassa, Vilen naurahtaa.
Vilen ei henkilökohtaisella tasolla uransa aikana vielä hirveitä ole saavuttanut, joten uran huippuhetkestä kysyttäessä esille nousevat tehdyt jatkoaikamaalit.
- Nuo pari tehtyä jatkoaikamaalia ovat tuntuneet ihan mukavilta, kun niitä ei kuitenkaan ole tullut ihan liukuhihnalta.
Jo viidettä kauttaan Järvenpäässä kiekkoileva Vilen voi hyvinkin olla innoittanut jotakuta uransa alkutaipaleella olevaa haukkajunioria peliesityksillään. Omiksi esikuvikseen Vilen mainitsee kaikille kiekkoa seuraaville tuttuja nimiä.
- Jari Kurri on tietysti ollut, niin kuin varmaan jokaisella… ja Selänteen Teemu myös. Sitten Koivua on myös tullut seurattua paljon, vaikka meillä ei ikäeroa niin paljon olekaan. Tykkään hänen pelityylistään todella paljon.
”Sarjaohjelmat tuntuvat välillä aika uskomattomilta”
Kun Vileniltä kysytään, missä Mestiksen osiossa olisi eniten kehitettävää, nousee tuttu puheenaihe, sarjaohjelma, jälleen esille.
- Kyllä sarjaohjelmat välillä tuntuvat aika uskomattomilta; tämä on kuitenkin amatöörisarja, ja sitten kun näitä reissupelejä tulee, niin kyllä se välillä rassaa aika lailla. Ja sitten tulee niitä peliputkia: meilläkin oli yksi viikko niin, että pelattiin tiistaina, keskiviikkona, torstaina ja lauantaina. Kyllä sitä vähän jo pyöritteli päätään lauantain pelin jälkeen. Se oli sellainen rupeama se, Vilen pyörittelee päätään.
- Sitten moni käy tietysti töissä ja koulussa… tiistainakin [9.12.], kun oli tuo Vaasan-reissu, niin neljän aikoihin pääsin kotiin ja kuudelta oli taas noustava ylös ja mentävä töihin, Vilen huokaisee.
Moni nuori pelaaja on kertonut Mestiksen olevan hyvä kehittymispaikka ja mahdollinen ponkaisulauta ylempiin sarjoihin. Vilen vakuuttelee, että Mestiksellä on annettavaa myös kokeneemmalle pelaajalle.
- Kyllä täällä mielestäni vanhempikin pelaaja voi kehittyä; antaa tämä edelleen ihan samoja juttuja kuin nuorenakin.
- Ja onhan se hauska nähdä aina, kun joku nuori pelaaja nousee liigaan ja lähtee urallaan eteenpäin. Vaikka olisihan sitä tietysti joskus kiva itsekin kokeilla…, Vilen lisää kaihoisasti.
Tuomarointi jaksaa puhuttaa vuodesta toiseen. Sarjassa kuin sarjassa. Kapteenina Vilen on varmasti käynyt raitapaitojen kanssa ajoittain kuumiakin keskusteluja, mutta ei kuitenkaan halua suoralta kädeltä teilata koko ammattikuntaa.
- Tuomareistahan nyt puhutaan aina. Ovatko sitten huonoja vai hyviä… ihmisiähän nekin ovat, ja kai niilläkin on huonoja ja hyviä päiviä. Kaikkihan voivat aina parantaa kaikissa rooleissa, Vilen muotoilee sanansa pilke silmäkulmassa.
- Kun on puhuttu hirveästi siitä kahvaamisesta ja kuinka sitä kitketään pois, niin ei siinä olla kuitenkaan niin hyvin onnistuttu. Aina alkukaudesta ollaan hirveän tarkkoja, mutta sitten kauden edetessä sitä lipsutaan ja lipsutaan, Vilen kertoo kysyttäessä missä tuomareilla olisi eniten petrattavaa.
- Ei tässä [tuomaroinnissa] mielestäni kuitenkaan mitään hirveän pahoja epäkohtia ole, Vilen lisää.
Aikoinaan liigassa kokeiltu kahden tuomarin järjestelmä saa haukkakapteenilta kannatusta.
- Kahden tuomarin järjestelmä voisi olla ihan hyvä. Ei kai siinä mitään huonoakaan ole – näkeehän kaksi aina paremmin kuin yksi, Vilen toteaa.
Tsemppaaminen vahvuuksia
Vilen tunnetaan tilanteet loppuun asti vievänä tsempparina. Mistä se energia aina löytyy?
- Se on vain ollut mun pelityyli aina. Kun en ole koskaan ollut mitenkään erityisen lahjakas, niin sitä on vaan yrittänyt puskemalla päästä eteenpäin, Vilen mietiskelee.
- Totta kai aina välillä tulee väsymyksen tunnetta, mutta mikäs siinä on yrittäessä, kun tästä lajista nauttii. Eihän se yksi peli kestä kuitenkaan kuin tunnin, ja kyllä sen jaksaa aina pusertää, Vilen jatkaa.
Vilen myöntää nauttivansa runsaasta peliajasta.
- Mulle sopii hyvin, että pelaan paljon. Välillä vaihtoon mennessä puuskuttaa kovaa, mutta kyllä sitä taas jaksaa painaa, kun sinne lootaan pääsee. Siitä tulee niin hyvä fiilis, kun saa pelata.
Kova tsemppaaminen ja peräänantamattomuus eivät kuitenkaan näy siviilissä.
- Kotona mä taidan olla aika laiska…, Vilen hymyilee.
Jokainen Haukkojen pelejä seurannut varmasti on huomannut Vilenin vahvuuksia olevan tsemppaamisen ja loppuun asti yrittämisen, ja kapteeni itse on asioista samaa mieltä. Heikkouksiakin mies löytää pelistään aika lailla.
- Ainakin puolustuspelaamisessa on heikkouksia, ja laukaus voisi myös olla vähän parempi. Kyllä niitä heikkouksia, joita yritetään parantaa, on paljon, Vilen myöntää.
Lapsen syntymä toi muutoksia arvomaailmaan
Vilenin talouden pääluku kasvoi viime syksynä yhdellä, kun perheeseen syntyi lapsi.
- Hyvä fiilishan siitä tietenkin tuli. Se oli hieno tapahtuma se, Vilen muistelee.
Kotona vilistävä lapsi auttaa tarvittaessa irtautumaan kiekkoilun maailmasta.
- Kun täällä saattavat välillä mennä pipariksi nuo pelit, ja sitä sitten menee kotiin ja lapsi jokeltaa vastaan, niin kyllähän nämä peliasiat unohtuvat – niin kuin pitää unohtuakin.
Arkeen ei kuitenkaan ole tullut suuria muutoksia.
- Uni on jäänyt välillä vähän vähemmälle, mutta en tiedä, muuttuiko se elämä muuten niin hirveästi kuitenkaan. Onhan tämä elämä vähän työläämpää, mutta se on kuitenkin aina hauska katsoa, kun lapsi kasvaa, Vilen kertoo.
Entä onko arvomaailmaan tullut muutoksia?
- On tietysti, joo. Ennen tämä lätkä oli ihan ykkösjuttu, mutta nykyään sitä ajattelee niin, että ehkä jääkiekko ei olekaan ihan maailman tärkein asia. Kyllä se [lapsen syntymä] muutti arvomaailmaa, mikä on varmaan ihan hyväksikin. Nämä kiekkoasiat pystyy unohtamaan kotona paremmin nyt, Vilen vakuuttelee.
Tällä hetkellä Lemminkäisellä siviilitöissä oleva Vilen panostaa kiekkoon. Opinnot ovat jäissä ainakin toistaiseksi.
- Kyllähän tässä vielä panostetaan. Duuni loppuu näinä päivinä, ja sitten pelataan vähän aikaa vain lätkää.
Kiekkoilun ja siviilitöiden yhdistäminen on onnistunut hyvin.
- Tosi hyvin ovat joustaneet työn puolelta. Jos on jokin pelimatka, niin riittää, kun sanoo vaan, ettei pääse töihin. Sen suhteen ei ole koskaan ollut mitään ongelmia; tosi hyvin ovat tulleet vastaan.
Vaikka Vilen onkin jo kokeneemman polven pelaajia, SM-liiga ja ulkomaat ovat vielä mielessä.
- Mikseivät olisi. Molemmat. Eihän sitä koskaan tiedä.
Vilen myöntää, että myös Mestis-kiekkoilu on vaihtoehto ensi kaudella.
- On, joo. Ei nyt ainakaan tunnu siltä, että haluaisi lopettaa, vaikka pelipaikkaa ei liigasta tai ulkomailta saisikaan.
Liike Haukkojen vahvuuksia
Haukkojen vahvuuksista ja heikkouksista joukkueena kysyttäessä vastaukset eivät yllätä. Vilen näkee, että vahvuuksia on joukkueen hyvä liike, jonka avulla pyritään luomaan paljon maalipaikkoja. Heikkoudeksi Vilen toteaa puolustuspään pelaamisen. Sen tosin voi huomata jo Mestiksen sarjataulukkoa tutkailemalla.
Vilen ei halua lähteä syyttämään alakerran vuotamisesta ainoastaan joukkueen maalivahteja [Heikki Kokkonen ja Jaakko Valkama], vaikka heille ajoittain turhan helposti maaleja on uponnutkin.
- Niin kai niitä [helppoja] menee vähän muillekin. Kyllä se maalivahtipeli on mielestäni kuitenkin mennyt eteenpäin. Pelaaminen lähtee koko joukkueesta, ja välillä on jätetty veskat aika yksin vaikeisiin paikkoihin, Vilen muistuttaa.
Myös joukkueen kapteeni on huomannut pelien alkujen olevan Haukkojen heikkouksia.
- Sen ekan erän kun saisi korjattua, niin hyvä olisi. Monta kertaa ollaan oltu 2-0- tai 3-0-tappiolla ekan erän jälkeen, ja sitten on alkanut hirveä tahkoaminen toisessa päässä. Kyllähän sekin on aika kuluttavaa pelaamista.
- Toisaalta plussaa on sitten taas, että aika usein on pystytty tulemaan takaa. Onhan se sentään yleisöystävällistä kiekkoa, Vilen naurahtaa.
Vilen on tyytyväinen valmennuskaksikon Jan Lehti – Juha Ritala Haukkoihin istuttamaan hyökkäysvoittoiseen pelityyliin ja siihen, että peliä ei ole liikaa rajoitettu.
- Mä pidän siitä, että hyökkäyspäässä saa käyttää vähän mielikuvitusta. Tietysti on joitakin juttuja, joiden tekemistä ei katsota hyvällä, mutta peliä ei ole kuitenkaan rajoitettu liikaa.
Nyt toista kauttaan järvenpääläisten kapteenina toimiva Vilen myöntää yrittävänsä olla nuorelle joukkueelle esimerkkinä omilla tekemisillään.
- En ole mikään hirveä huutaja tai meuhkaaja siellä kopissa ainakaan omasta mielestäni. Yritän olla kentällä ja kentän ulkopuolella sitten vähän esimerkkinä.
- Kopissa olen enemmänkin yksi jätkä muiden joukossa, Vilen jatkaa.
Millä kapteeni saa joukkueen heräämään, kun se on tarpeen?
- Kun sitä tekee oman hommansa niin hyvin kuin pystyy, niin eivätköhän kaikki muutkin pistä sitten kaikkensa peliin. Ei kai siinä kummempia ole tehtävissä.
Lopuksi haukkahenkinen toimittaja haluaa vielä varmistaa yhden asian. Kai Haukoilla alkaa vielä kulkea?
- Alkaa, tietysti. Ei epäilystäkään, Vilen naurahtaa luottavaisena.
- Playoffeihin jos pääsisi, niin hyvä olisi. Siellähän ne tosipelit sitten alkavat, Vilen päättää kysyttäessä kapteenin arviota joukkueen lopullisesta runkosarjasijoituksesta.