Mielipide

Puolustuksen puheenvuoro

MESTIS / Kolumni
Jonne Virtasen toiminta herättää takuulla jälleen skandaalinhakuisimmat tahot syystorkuiltaan. Vaan oliko Virtasen toiminta D Team-KooKoo -pelissä lopulta niin tuomittavaa kuin moni sen ymmärtää?

Stop the press! Jonne Virtanen teki sen taas. Loppukesällä otsikot kirkuivat, kuinka JYP hankki nyrkkisankarin tai ties minkä ongelmalapsen. Toki Virtanen on oman nimensä hankkinut tietynlaisella toiminnallaan, mutta ovatko nuo “maineteot” todella niin pahoja kuin lööpit antavat asiaan vihkiytymättömän ymmärtää? Viime aikoina mies on pelannut D Teamissa Mestistä. Ei ihan niin mediaseksikästä, mutta riittää kun tekee oikeita asioita, niin johan taas nimi pomppaa ihmisten huulille.

Virtanen hankki oman statuksensa haastamalla juniori-ikäisenä rohkeasti nyrkein monessa sopassa keitetyn Sami Heleniuksen, eikä ollut tarvista hävetä omaa suoritustaan. Marraskuun lopun KooKoo-ottelussa tapahtui jälleen. Tällä kertaa vastus ei ollut tunnetuinta luokkaa. Kohteeksi joutui kouvolalaispuolustaja Jaakko Lehtonen.

Tilanne sai alkunsa, kun Lehtonen taklasi laidasta irti ollutta Jaakko Pelkosta. Virtanen koki joukkuetoverin joutuneen väärin kohdelluksi, ja koska tuomaristo ei syystä tai toisesta asiaan reagoinut, oli Virtasen suunta selvä. Itse tappelu ei muodostunut suureksi spektaakkeliksi, mutta se ei ollutkaan itse tarkoitus. Nopea rykäisy, muutama hassu isku. Sitten se oli ohi.

– Lapsien pihapeleissä lyödään oikeasti turpaan kun joku porsastelee. Eihän tuossakaan tapahtunut kummallekaan yhtään mitään. Miksi piti heittää toinen ulos? Seurasin tätä [KooKoo-pestiä] ennen paljon junnupelejä, ja minusta niissä pitäisi saada tapella. Niin törkeää vahingoittamista siellä oli. Siinä on tuomareille iso kriisipalaverin paikka. Ei minkään näköistä kunnioitusta taitopelaajia kohtaan, Ismo Lehkonen hämmästeli.

Virtasen ilmiselvä tarkoitus tilanteessa oli vaan lähettää viesti Lehtoselle, että tuollaiset taklaukset voi jättää tekemättä. Silti suuren yleisön silmissä Virtanen on todennäköisesti tilanteen ainoa rikollinen, itse suuri Saatana. Koko tilannetta ja sitä miten pihalla koko tuomaristo oli koko tilanteessa kuvaa se, että Lehtonen lähetettiin alkuun pukukoppiin. Kolmen KooKoo-pelaajan (joista yksi ei ollut edes kapteeni-statuksella) neuvoteltua aikansa Lehtonen haettiin linjatuomarin toimesta takaisin kärsimään kahden minuutin rangaistusta.

– Tämä on henkilökohtainen mielipiteeni, mutta junnupuolella on monta taitojätkää laitettu telakalle ja törkeästi. Selkään ja päähän kohdistuneita [taklauksia], mailalla lyöty käsiä paskaksi. Voisin tältä heittämältä ilmoittaa kymmenen taitopelaajaa, jotka ovat telakalla. Ja ihan vaan sen takia, kun siitä tulee vaan vitonen, Lehkonen totesi.

Suoraa puhetta. Ja rehellistä. Suuressa kuvassa nousevat pahimmiksi rikollisiksi ne, jotka jakavat niin sanottuja kuitteja. Ei Lehtosen toiminta tilanteessa missään nimessä ollut pahinta rikollisuutta mitä kaukalossa on nähty. Päinvastoin, hän haki taklausta kuten jääkiekossa kuuluukin. Kontakti oli ehkä hieman varomaton, jonka seurauksena Pelkonen kaatui laitaan varsin pahan näköisesti, ja kuten todettua, tähän olisi pitänyt tuomariston reagoida. Eivät niin tehneet, joten Virtanen reagoi.

Siitä karusta tosiasiasta ei päästä koskaan eroon, että kiekkokaukalossa tapahtuu loukkaantumisia. Joskus lievempiä, joskus vakavampia. Monesti ainekset vakavampaankin loukkaantumiseen ovat olemassa, vaikka niitä ei tapahdukaan. Silti nämä tilanteet eivät nouse koskaan “parrasvaloihin“. Joku ihan vähän vaan salakavalasti tilanteen jälkeen napauttaa vastustajalta sormen pakettiin. Ei sillä otsikoihin päästä, saati kiekkoväen huulille. Vaan käypä antamassa muistutus siitä, että älä nyt ihan noin huido. Ihan saletisti olet yhteiskunnan suurimpia vihollisia, jonka rinnalla talouslamat ja ties mitkä mustaan surmaan verrattavat kulkutaudit ovat ihan täyttä sivuotsikkokamaa.

Fakta on kuitenkin se, että vaikka Virtanen kuinka leimattaisiin tämän tapauksen jäljiltä jälleen pelkäksi pugilistiksi, niin miehen otteita kauden aikana nähneet voinevat vahvistaa sen, että mies on pelannut todella siistiä ja rehtiä kiekkoa. Ei mailalla hakkaamista, ei korkeita kyynärpäitä, ei mitään rottamaisuuksia. Se, että mies puolusti omiaan, kirjattaisiin monessa liigassa pelkäksi positiiviseksi asiaksi. Suomessa hänet todennäköisesti jälleen nähdään antikiekkoilijana ja lajin tappajana. Valitettavasti.

» Lähetä palautetta toimitukselle