28-vuotias Kari Lehtonen ponnahti kaiken kansan tietoisuuteen viimeistään vuosituhannen taitteessa, kun nuorten maajoukkuekomennus poiki miehelle kultaa ja muutaman muun mitalin alle 18- ja 20-vuotiaiden maailmanmestaruusturnauksista. Matka jatkui Pohjois-Amerikkaan, jonne Lehtonen tuntuu asettuneen pysyvästi.
– Onhan tämä nyt tietysti vähän erilaista, Lehtonen kuvaili suomalaisten keskelle palaamista.
– Olen aika paljon amerikkalaistunut. Kun kesä tulee, tulen yleensä Suomeen käymään vain viikoksi, kahdeksi, enkä ole enää viettänyt sen enempää aikaa täällä. Joten kyllähän se on vähän erilaista nyt tulla tänne viideksi viikoksi ja puhua suomea joka päivä.
Alun alkaen Lehtonen varattiin Atlanta Thrashersin NHL-joukkueeseen ensimmäisellä kierroksella. Vain Rick Nash valittiin ennen suomalaista. Loukkaantumiset ja rikkinäiset kaudet veivät Lehtosen lopulta Dallasiin. Atlantasta tuli vain yksi kokemus muiden joukossa, mutta siellä saamia ystäviään Lehtonen ei unohtanut. Kun Thrashers muuttui Winnipeg Jetsiksi, ”Kärpällä” oli sana sanottavana sikäläisten kiekkoihmisten puolesta.
– Pelaajathan menee mistä vain palkan saa, Lehtonen muistutti.
– Se oli vaikeampaa seuran muille työntekijöille, kuten huoltoväelle, koska heidän piti löytää uutta työtä. Se oli siinä se, mikä minua otti päähän oikeastaan, mutta ei siinä muuten sen kummempia tunteita ollut.
Pudotuspelit jäivät muiden heiniksi
Tänä vuonna Lehtosen kausi päättyi kalkkiviivoille, kun vielä viimeisinä viikkoina divisioonansa piikkipaikallakin käynyt Dallas Stars jäi harmittavasti pudotuspelien ulkopuolelle. Kun lopputulos selvisi joukkueen valmentajalle, hän äityi kehumaan Lehtosta ja kuvaili tämän panoksen olleen syy siihen, että Dallas oli edes lähellä jatkaa kauttaan runkosarjan jälkeen. Veskari itse näki kuitenkin joukkueensa otteissa paljon hyvää ja uskoo sen olevan syksyllä paljon iskukykyisempi.
– Totta kai se oli iso pettymys, mutta mielestäni otimme joukkueena ihan hyviä askeleita. Henkilökohtaisesti kehityin siitä mitä pelasin viime kaudella, Lehtonen kertasi.
– Pelaajarunko on taas vuoden vanhempi ensi vuonna ja koitetaan olla viisaampia ja pelata paremmin. Huono fiilis jäi tietysti tuloksesta, mutta kokonaisuutena kausi oli ihan ok. Vähän parempi ensi vuonna, niin pääsee sitten pudotuspeleihin.
Muita suomalaisia on pudotuspeleissä jäljellä enää kolme. Ensimmäisellä kierroksella Lehtonen ehti vielä pelaajien otteita seuraamaan, mutta Eurooppaan palattuaan joutui myöntämään esitysaikojen olevan liikaa omalle päivärytmilleen. Tulokset tarkistetaan aamuisin ja finaalissa kannatettava joukkue paljastuu vasta viimeisten konferenssin sisällä käytyjen ottelujen jälkeen.
– Ei ole suosikkia [Stanley Cup -voittajaksi]. Vasta finaaleissa olen sitten sen joukkueen puolella, jossa on enemmän tuttuja kavereita, joiden kanssa on enemmän pelannut. Heille toivon sitten voittoa, mutta ei sillä sinänsä ole mitään väliä.
Leijonapaidassa jotain suurta
Vajaaksi jääneelle kaudelle Lehtonen hakee kruunua maailmanmestaruuskilpailuista. Moni muistaa miehen huippusuoritukset vuodelta 2007, kun Suomi vei finaalipaikan jatkoajalla suoraan isäntämaa Venäjän nenän edestä. Kaikille ei kuitenkaan heti tule mieleen, että Lehtonen oli osa Leijonia myös viime kotikisoissa. Surullisenkuuluisaa puolivälieräottelua mies tarkasteli katsomosta.
– Kyllä tästä on niin paljon aikaa mennyt, että mä olen unohtanut sen. En ole sellainen, että huonoja asioita kantaisin niin kauan aikaa mukanani. Nyt on uudet pelit ja on mahdollisuus saavuttaa jotain suurta. Hyvällä fiiliksellä eteenpäin painetaan.
Näihin kisoihin Lehtonen lähtee suuren yleisön silmissä selvänä ykkösvahtina, vaikka vielä vappupäivänä peluutuksista ei oltu puhuttu. Taktiikkana on jälleen ilmeisesti peluuttaa kuumemmassa vireessä olevaa maalivahtia. Lehtonen yhtyi ajatukseen siitä, että turnaustilanteissa kyseinen lähestymistapa on se paras.
– Ei sillä ole minulle niin väliä muuten. Kyllä he sitten kertovat, kun minun pitää pelata, eikä tarvi sitten muuta miettiä kuin sitä seuraavaa yhtä peliä. Katsotaan mitä valmentajat ratkaisee ja täytyy vain sitten olla valmis, kun saa paikan pelata.
Lehtosen valmistautumiseen kuului kaksi EHT-peliä, joissa vastaan luistelivat Venäjä ja Ruotsi. Miehen taakse livahti kahdessa ottelussa vain yksi laukaus, mikä antaa odottaa paljon. Vaikka harjoitusottelut tekivätkin hyvää, toteuteltavaa on kuitenkin vielä, sillä iso kaukalo tuo omat haasteensa maalivahtien työskentelyyn.
– Jokainen peli ja jokainen tilanne on kuitenkin niin erilainen. Täytyy vain yrittää olla valmiina kaikkeen, Lehtonen painotti.
– En oikeastaan lähtenyt mitään muuta hakemaan tuosta viime viikosta kuin että vähän tottuisin tähän ison kaukalon peliin. Maalivahdille erilaista on sijoittuminen, ja tilanteet tulevat hieman eri lailla.
Ruotsi ja Venäjä voidaan kuitenkin vetää väliaikaisesti yli listasta, sillä joukkueet pelaavat Tukholmassa. Suomen lohkosta löytyy jääkiekon pikkumaita, kuten Sveitsi ja Valko-Venäjä, jotka punnittiin Euro Hockey Challengen aikana. Kaksi suurta, Kanada ja USA, ovat puolestaan pullollaan Lehtosen kilpakumppaneita NHL:n puolelta. Veskari tuntee vastustajien metkut hyvin, mutta toisaalta he tietävät mihin lykkiä, jotta suomalainen saadaan polvilleen.
– Se on totta. Tulee tuolla pohjoisessakin päin puhuttua, kun pelataan pari peliä samaa joukkuetta vastaan, että joskus se auttaa veskaria ja joskus pelaajia, Lehtonen kertoo, mutta näkee kuitenkin hyötyvänsä tilanteesta enemmän itse.
– On se ehkä vähän helpompi minulle, kun tiedän niitä pelaajia ja tiedän miten he tykkäävät laukoa ja pelata. On se toisaalta huonokin asia, koska sitten ajattelen, että tämä jätkä aina vetää kilvelle alakulmaan, ja sitten kun hän tekeekin jotain muuta, niin se onkin jännempi tilanne. Kyllä se silti mielestäni enemmän helpottaa, kun tiedän mitä on vastassa.
Seuraavat kaksi viikkoa näyttävät pääseekö Lehtonen helpolla vai ei. Joukkue lähtee hakemaan voittoa, eikä ainakaan maalivahdin tarvitse miettiä mistä saada inspiraatiota erinomaiseen peliin.
– Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan saa maajoukkueessa pelata ja on hienoa, että perheenjäsenet ja ystävät pääsevät katsomaan peliä. Se kyllä riittää minulle jo siihen, että syttyy pelaamaan.
