Yhdysvaltalainen jääkiekko oli pohjamudissa 90-luvulla. Menestystä ei ollut liiemmälti tullut junioritasolla ja olympiakisatkin olivat menneet penkin alle. Maan jääkiekon tähtihetkestä, vuoden 1980 jääkiekkoihmeestä, kotikisojen olympiakullasta oli kulunut aikaa liian kauan.
| style="border-top: solid 6px #BBD2E9; border-left: solid 2px #BBD2E9; border-right: solid 2px #BBD2E9; border-bottom: solid 2px #BBD2E9; padding: 3px;">kommentti |
Vuonna 1996 maineikas yliopistovalmentaja Jeff Jackson nimitettiin USA:n päävalmentajaksi ja johtajaksi uuteen U. S. Hockey National Team Development Programiin, eli maajoukkueen kehitysjärjestelmään. Jo seuraavalla kaudella USA voitti alle 20-vuotiaiden turnauksessa historiansa ensimmäisen hopeamitalin, mutta parempaa oli vasta tulossa.
Tällä vuosituhannella USA on hallinnut juniorikisoja. Mestaruuksia on tullut alle 20-vuotiaissa, mutta erityisesti alle 18-vuotiaiden turnauksessa, jonka USA on voittanut nyt kahdesti peräkkäin.
Muutos näkyy myös NHL:n varaustilaisuudessa. Viime kesänä USA:n nuorisomaajoukkueesta varattiin yhteensä 13 pelaajaa eri NHL-seuroihin ja koko varaustilaisuuden ykkösnimen Erik Johnsonin seurajoukkueena luki: US National Under-18 Team – Yhdysvaltain alle 18-vuotiaiden maajoukkue.
– Järjestelmämme on varmasti osasyy siihen, että yhdysvaltalaisten kiekkoilijoiden määrä varaustilaisuudessa on kasvanut, mutta vain osasyy. Me tarjoamme heille mahdollisuuden pelata maansa parhaiden pelaajien kanssa ja olla koko ajan verrattavana muihin samanikäisiin huippuihin, ikäluokan 1989 vastuuvalmentaja ja joukkuetta Suomen MM-kisoissa luotsaava Ron Rolston toteaa.
– Kaikki se työ, mitä siellä on tehty, kantaa nyt hedelmää. Tämä konsepti on suurin syy yhdysvaltalaisen kiekon nousuun, NHL:n Central Scouting Bureaun johtaja E. J. Maguire totesi viime kesän varaustilaisuuden yhteydessä.
Kaksi vuotta yhdessä
Siinä missä muiden maiden joukkueet alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa ovat leireilleet muutaman viikon aja tai toimineet kuten Kanada, jonka ryhmä oli yhdessä ensimmäistä kertaa Toronton lentokentällä ennen lentoa Helsinkiin, valtaosa USA:n joukkueesta on ollut yhdessä jo kaksi vuotta.
Kun katsotaan USA:n joukkuetta Tampereella ja Raumalla pelattavissa kisoissa, ainoastaan viisi pelaajaa on tullut järjestelmän ulkopuolelta. Kaikki muut ovat käyneet läpi kaksivuotisen koulun Ann Arborissa.
– Tavoitteenamme on kerätä ryhmään aina ikäluokkien parhaat pelaajat. Se on iso urakka, koska maa on iso. Ja kaikki pelaajat eivät suostu, heillä on hyvä koulu, hyvä joukkue ja osa ei vain halua lähteä nuorena pois kotoa, Rolston kertoo.
Valintaa helpotetaan isolla valintaleirillä, jossa kansallisen liiton ihmiset tarkkailevat leirille kutsuttujen pelaajien edesottamuksia. Kuulostaa siis Suomen Pohjola-leiriltä, mutta leirin jälkeen meno muuttuu.
– Jos saat leirin jälkeen tarjouksen, sinun pitää tehdä sopimus kahdeksi vuodeksi, järjestelmässä mukana oleva USA:n hyökkääjä Jordan Schroeder kertoo.
Schroeder on syntynyt vuonna 1990 ja on virallisesti U17-joukkueen jäsen.
– On suuri kunnia olla jo nyt mukana tässä joukkueessa. Toivottavasti olen mukana myös ensi vuonna.
Mukaan lähtevät pelaajat sijoitetaan asumaan Michiganissa sijaitsevaan reilun 100 000 asukkaan Ann Arboriin. Pelaajat laitetaan perhemajoituksiin ja he käyvät kaiken ohella koulua.
– Jokaisena arkipäivänä on koulua puoli kahdeksasta kahteen ja kahdesta kuuteen meidän kanssamme, joista kaksi tuntia päivässä on varsinaisia harjoituksia ja kaksi tuntia muita oheistoimintoja. Viikonloppuisin pelaamme yliopistojoukkueita vastaan ja muutaman kerran kaudessa kohtaamme muita maajoukkueita ennen arvoturnausta, kuvailee Rolston järjestelmää.
– Harjoittelussa pyrimme monipuolisuuteen. Ei ainoastaan harjoittelua jäällä tai punttisalilla, vaan erilaisia tasapaino-, koordinaatio- ja nopeusharjoituksia.
Ann Arborissa USA Hockeyä ja sen järjestelmää kohdellaan kuin kukkaa kämmenellä. Paikallisen Ice Domen remontointi aloitettiin heti järjestelmän käynnistämisen jälkeen ja nyt maajoukkueen käytössä on kolme kaukaloa, joista yksi on olympiamittainen, liki 500 neliön kuntosali, molemmille joukkueille (U17 ja U18) omat isot pukukopit, kokoustiloja ja hallintohenkilökunnalle iso toimistosiipi.
Valmennuskin on järjestetty hyvin, joukkueella on kolmen kiekkovalmentajan lisäksi käytössä täysipäiväisesti erillinen luisteluvalmentaja, voimavalmentaja, kaksi kuntosaliohjaajaa sekä ravintoterapeutti ja urheilupsykologi.
Tavoitteena yliopistot, NHL ja olympialaiset
Järjestelmän tavoite on yksinkertainen, kehittää pelaajista mahdollisimman hyviä pelaajia, jotka pärjäävät ensin yliopistokiekossa ja sen jälkeen NHL:ssä.
– Kun tuomme kaikki parhaat saman katon alle, he oppivat myös jään ulkopuolisista asioista paljon. Pyrimme tekemään heistä ei ainoastaan pelillisesti parempia vaan myös henkisesti valmiimpia yliopisto- ja ammattilaiskiekkoa varten, Rolston toteaa.
Kyse ei ole liiton puolelta pelkästä hyväntekeväisyydestä yliopistoja ja NHL:ää varten, vaan järjestelmällä on tulevaisuutta ajatellen myös tärkeä tehtävä maajoukkuetta ajatellen: Saada pelaajat lojaaleiksi omalle maalleen.
USA:n ongelma aikuisten arvokisoissa on usein olleet kieltäytymiset. Parasta mahdollista ryhmää ei ole saatu kasaan, ja pelaajisto on koostunut yliopistopelaajista ja NHL:n rivimiehistä.
Maajoukkuejärjestelmä yrittää omalta osaltaan muuttaa myös tätä, se totuttaa pelaajia edustamaan tähtilippua. Ja tulokset näkyvät myös tällä saralla. Torinon olympiajoukkueessa oli mukana kolme pelaajaa, maalivahti Rick DiPietro sekä kenttäpelaajat John-Michael Liles ja Jordan Leopold olivat järjestelmän kasvatteja.
Tuleviin Moskovan MM-kisoihin nimetyssä ensimmäisessä ryhmässä mukana on Los Angeles Kingsin puolustaja Jack Johnson, joka varattiin koko varaustilaisuuden kolmantena kesällä 2005. Hänkin on käynyt läpi kaksivuotisen järjestelmän.
– Kun kävi ilmi, että NHL-pelaajat tulevat ensi kertaa olympialaisiin Naganossa 1998, muutimme järjestelmää. Enää emme yrittäneet kasvattaa heistä yliopistopelaajia ja hyviä maajoukkuepelaajia, vaan NHL-pelaajia, jotka edustaisivat Yhdysvaltoja myös olympiakisoissa, järjestelmän ensimmäinen johtaja Jeff Jackson totesi nhl.com:n haastattelussa viime kesänä.
– Tulokset alkavat näkyä. Näette jo lähitulevaisuudessa entistä enemmän ohjelman läpikäyneitä pelaajia, jotka ovat lojaaleja maalleen ja haluavat edustaa sitä kansainvälisissä turnauksissa, myös aikuisten MM-kisoissa, NTDP:n johtoryhmässä alusta asti mukana ollut ja nykyään ohjelmajohtajan tittelillä toimiva Scott Monaghan vakuuttaa.
Kopioijasta esikuvaksi
Kun järjestelmää aikanaan lähdettiin luomaan, yhdysvaltalaiset ottivat oppia Euroopasta. Keski- ja Itä-Euroopassa on näyttöjä siitä, miten koulu ja jääkiekko on saatu hyvin yhdistettyä, niin että ne kulkevat käsi kädessä.
Voittoa tavoittelematon järjestelmä on nyt toiminut reilut kymmenen vuotta. Colorado Springsissä sijaitseva USA Hockeyn pääkonttori sekä Ann Arborissa sijaitseva Development Program miettivät koko ajan keinoja kehittää järjestelmäänsä.
– Aina on jotain, missä voidaan parantaa. Haastetta on ainakin parhaiden pelaajien tänne saamisessa ja koko ajan meillä on myös joku pelillinen osa-alue, minkä kehittämistä yritämme tehostaa, esimerkiksi luistelu, sanoo Rolston.
Vuonna 1996 perustetun järjestelmän tulokset ovat kiistattomia. Ne ovat niin hyviä, että mielenkiinto on alun ihmettelyn ja kummastelun jälkeen herännyt. Toimittajat ja muut kiekkoihmiset haluavat tietää, miten järjestelmä toimii.
Vaikka turnaus on kesken, voidaan nyt jo sanoa, että Suomen osalta kisat ovat olleet raskas pettymys. Maajoukkuetoiminnan uudistamisesta on viritelty keskustelua jo ennen tätä turnausta ja yhtenä ehdokkaana on pidetty nimenomaan Yhdysvaltain mallin kopioimista.
– Vastaavanlainen systeemi voisi toimia myös Suomessa. Maantieteelliset yhteydet ovat lyhyempiä, pelaajia olisi helppo kartoittaa ja oman kokemukseni mukaan täällä on hyvät harjoitusolosuhteet, Rolston arvioi.
