Doug Sheddenin pelitapa perustuu hyvin pitkälti pelaajien kovaan yrittämiseen ja kaikkensa antamiseen. Hänen valmentamansa joukkueet ovat ainakin Suomessa pelanneet pelitavallisesti melko mielikuvituksetonta jääkiekkoa kautta linjan.
Shedden vaatii joukkueeltaan aina maksimaalista asennetta: taklaukset pitää viedä loppuun ja jokaisesta kiekosta tulee taistella viimeiseen asti. Jokerit-valmentaja tunnetaan myös erittäin aggressiivisena penkkivalmentajana. Hän vaatii jokaisen vaihdon jälkeen pelaajaltaan enemmän, eikä palkitse hyviä suorituksia kehuilla, vaan peliajan lisäämisellä.
Kanadalaisluotsin pelitavassa maalinedustat ovat todella tärkeässä roolissa. Siellä hän haluaa nähdä pelaajiltaan kovuutta, kovuutta ja vielä kerran kovuutta. Kanadalainen ei halua nähdä oman joukkueensa peruuttelevan, vaan kannustaa pelaajiaan välillä jopa yliaggressiiviseen karvauspeliin.
Sheddenin pelitavassa suurin ongelmakohta on oma hyökkäyspeli ja etenkin sen avaaminen. Puolustajien ja hyökkääjien väliset etäisyydet ovat liian pitkät, ja kiekko pelataankin usein seisovalle laiturille, jonka ainoa mahdollisuus on jatkaa peli vastustajan päätyyn. Leijonien tulevan päävalmentajan pelitavassa myös keskustan kautta pelaaminen on harvinaista. Keskushyökkääjät hakevat kiekkoa liian usein laitaan ja täten keskikaista jää täysin tyhjäksi.
Jalosen pelitapa modernimpi
Jalosen pelitapa perustuu lyhytsyöttöpeliin, viisikon tasapainoon sekä yhteisymmärrykseen, nopeaan pelin kääntämiseen ja pelaajamateriaalin maksimaaliseen hyödyntämiseen.
Jalosen HPK pelaa SM-liigan parasta lyhytsyöttöpeliä, jossa kiekko kulkee lähes poikkeuksetta keskustan kautta. Pelaajien etäisyydet ja keskinäinen ajoitus on mallikkaasti kunnossa, ja kiekko pystytään täten pelaamaan täydessä vauhdissa olevalle laitahyökkääjälle. Kun kiekollinen pelaaja pääsee hyökkäysalueelle, lähtee keskeltä kiekoton mies terävästi maalille. Hyökkääjät siis repivät vastustajan puolustusta ja kasvattavat sen etäisyyksiä. Tämän seurauksena Jalosen pelitavalla muodostuu paljon hetkittäisiä ylivoimatilanteita.
Suomalaisvalmentaja on myös mestari ottamaan pelaajistaan kaiken mahdollisen irti. Hän osaa istuttaa pelaajat oikeisiin rooleihin ja antaa heille luvan epäonnistua. Jalosen analyysin mukaan pelaaja oppii epäonnistumisen kautta parhaiten, olettaen että yksilöllä on luontainen halu korjata virheensä.
Jalonen on Sheddenin tavoin hyvä luomaan henkeä. Jalosella hengenluonti lähtee kuitenkin liikkeelle pelaajien yhteisymmärryksestä: pelaajat tietävät, mitä kentällä tulee tehdä ja jokaisen yksilön rooli on selkeä. Kaikki pelaajat voivat vielä nojata yhteiseen pelitapaan ja tästä se hyvä henki kumpuaa. Jalosen joukkueen iloinen ilmapiiri tulee siis yhteisen toiminnan, ei niinkään valmentajan psyykkauksen kautta.
Menestyksen resepti?
Shedden on tulevaisuudessa päävalmentaja ja on täten velvoitettu sanomaan viimeinen sana asiassa kuin asiassa. Mutta suurin kysymys kuuluu: mitä pelitavallisia nyansseja Shedden on valmis vastaanottamaan Jaloselta? Onko jopa niin, että Leijonat pelaavat tulevaisuudessa täysin Jukka Jalosen pelitavan mukaan?
Sheddenin vahva penkkivalmennus yhdistettynä Jalosen pelitapaan – voiko tällainen vaihtoehto toimia? Voi, ainakin paperilla. Shedden ei välttämättä enää omaksu uutta pelitapaa itselleen ja silloin edellinen ajatus muodostuisi katastrofiksi. Pystyykö Shedden muuttamaan omaa ajatustaan jääkiekosta Jalosen suuntaan? Tuskin, ja silloin toiminta muuttuisi ehkä kovaluonteisen kanadalaisen osalta epäaidoksi.
Olisiko Shedden kuitenkin halukas oppimaan uutta ja täten valmis mukailemaan Jalosen pelitapaa? Se voisi johtaa kovuuden, asenteen ja taitokiekon saumattomaan yhteistyöhön – ja se yhteistyö johtaisi myös menestykseen.
Kaikkeen tähän saamme lopullisen vastauksen vasta ensi vuoden puolella.
