Bruce Boudreau on tuttu nimi NHL-kiekkoa seuraaville. Minnesota Wildin nykyinen päävalmentaja pelasi itse yli 100 NHL-peliä Toronto Maple Leafsissa ja Chicago Black Hawksissa sekä useita kausia IHL:ssä ja AHL:ssä.
Valmentajaura alkoi jo viimeisten pelikausien aikana, ja päävalmentajana NHL:ssä Boudreau on ollut jo vuosikymmenen ajan. Heti ensimmäisellä kaudellaan kanadalainen palkittiin NHL:n parhaana valmentajana.
Boudreaun pojat Ben ja Andy ovat isänsä tavoin siirtyneet peliuran jälkeen valmennustehtäviin. Ben on apuvalmentajana ECHL-joukkue Fort Wayne Kometsissa − samassa joukkueessa, jossa isänsä aloitti valmentajauransa.
Nuorin poika Brady Boudreau, 20, pelaa vielä juniorikiekkoa USPHL:ssä Minnesota Blue Oxin riveissä maalivahtina. Athleticin haastattelussa Brady kertoo oman tarinansa, joka ei olekaan sieltä tavanomaisimmasta päästä.
Monenlaisia häiriöitä ja ongelmia
Brady kertoo tylsistyvänsä helposti ja kirjoittavansa silloin erilaisia listoja − esimerkiksi ulkomuististaan kaikki Stanley Cup -voittajat aikajärjestyksessä 1800-luvun loppupuolelta tähän päivään asti. Ällistyttävän muistin takana on autismikirjoon kuuluva neuropsykiatrinen häiriö, Aspergerin oireyhtymä.
Brady ei tietoisesti ajattele olevansa inspiraationa Aspergerin oireyhtymästä kärsiville.
Jo lapsena Brady tiedosti, että hänessä oli jotain kummallista muihin verrattuna. Nähtyään tv-sarjan, jossa hahmolla oli Aspergerin oireyhtymä, Brady samaistui oireisiin. Hän sai diagnoosin 14-vuotiaana ja koki sen suurena helpotuksena.
− Uskon, että jokainen, joka saa diagnoosiksi Aspergerin oireyhtymän, lukihäiriön tai pakko-oireisen häiriön, saa tiedosta valtavasti helpotusta. Muistan ajatelleeni, etten olekaan hullu tai outo. Nyt tiedän, mitä ajatukseni ja käyttäytymiseni taustalla on.
Ahdistusoireisiin Brady käyttää lääkitystä. Lisäksi hän tekee tietoisuusharjoituksia ja huomaa suhtautuvansa itseensä ja ympäristöön aiempaa rennommin. Ensimmäisellä kaudellaan diagnoosin jälkeen Brady joutui olemaan masennuksen vuoksi kolme viikkoa sivussa joukkueesta.
Aspergerin oireyhtymän tyypillisiä oireita ovat motorinen kömpelyys ja vaikeudet sosiaalisissa kontakteissa. Brady tunnistaa itsessään molemmat piirteet, mutta kertoo rakastavansa jääkiekkoa niin paljon, että on onnistunut selättämään vaikeudet.
Maalivahdiksi Brady päätyi, koska koki olevansa ”yksinäinen susi”, joten ajatus puolustuslinjan viimeisenä vartijana olemisesta houkutti. Hän sanoo pitävänsä erityisesti maalivahtipelaamisen ajattelupuolesta ja nopeista reflekseistä sekä pelipaikan vaatimasta joustavuudesta.
Asperger-oireiden lisäksi Bradyllä on paha näkövamma, isänsä Brucen mukaan hän on ”sokea kuin lepakko”. Bradyllä oli vaikeuksia erityisesti kaukolaukausten kanssa, ja silmälääkärin tutkimusten jälkeen hänet todettiin puolisokeaksi. Lasien saamisen jälkeen tilanne korjaantui, ja nykyään Brady käyttää aurinkolaseja helpottamaan jään ja kirkkaiden valojen aiheuttamaa häikäisyä.
brady sanoo säästävänsä rahaa pystyäkseen joko ostamaan oman joukkueen tai lunastamaan Minnesota Blue Oxin vanhemmiltaan.
Brady kertoo aiemmin pelanneensa maalilla aggressiivisesti, mutta huomasi suoriutuvansa huonosti. Hän on oppinut pelaamaan rauhallisemmin ja keskittyneemmin ja kokee tällä tavalla pelaavansa paremmin. Erityisesti maalinedusruuhkissa Brady säilyttää malttinsa ja lepuuttaa usein kättään huolettomasti yläriman päällä.
Visioita ja suunnitelmia
Opinnoistaan Brady on suoriutunut erinomaisesti. Lukio oli suoritettu 16-vuotiaana, ja 19-vuotiaana oli taskussa kandidaatin tutkinto urheilujohtamisesta. Tällä hetkellä hän suorittaa maisteriopintoja urheilu- ja talousjohtamisesta. Opinnot pitäisi olla suoritettu syksyyn mennessä.
Lukion jälkeen Brady on suorittanut opintojaan verkkokursseilla, mikä vaatii kuria ja motivaatiota. Tämä ei ole Bradylle ollut ongelma, koska johonkin asiaan ryhtyessään hän uppoutuu siihen täysillä. On kyse sitten jääkiekon historiasta, videopeleistä tai Rubikin kuutioista.
Tai isänsä perustaman kiekkokoulun vetämisestä.
Bradyn ensimmäinen viikko koulun johdossa on ollut menestys, ja 20-vuotiaan nuorukaisen tavoite on pitää leirille osallistuvat lapset tyytyväisinä, jotta toiminta jatkuu tulevaisuudessakin. Brady sanoo, että hänellä on vielä paljon opittavaa, mutta uskoo saamansa vastuun kehittävän.
Brady pelaa viimeistä kauttaan juniorisarjassa, ja tavoitteena on päästä pelaamaan johonkin pienempään ammattilaissarjaan, kuten veljensä. Peliuran jälkeen Brady haaveilee omistavansa juniorijoukkueen.
Hän sanoo säästävänsä rahaa pystyäkseen joko ostamaan oman joukkueen tai lunastamaan Minnesota Blue Oxin vanhemmiltaan. Brady ei tavoittele NHL-tasoa, vaan haluaa pysytellä tuntemansa juniorikiekkoilun parissa.
Brady ei tietoisesti ajattele olevansa inspiraationa Aspergerin oireyhtymästä kärsiville. Isänsä on kuitenkin sitä mieltä, että Bradyn pitäisi olla ylpeä itsestään, kun pystyy näyttämään muille pärjäävänsä hyvin Aspergerin oireyhtymästä huolimatta.
− Jos inspiroin jotakuta, se on hienoa. Minä kuitenkin yritän vain olla oma itseni.