Hallitsevan Suomen mestarin alkukausi on ollut kivinen tie. Joukkue on paperilla koko sarjan eliittiä, mutta jostain syystä peli on takunnut – etenkin kotihallissa.
Tiistaina joukkue loi aivan riittävän määrän maalintekopaikkoja, mutta viimeistely ontui pahemman kerran. Olkoonkin, että nuori Ässä-maalivahti Juha Järvenpää pelasi erinomaisen ottelun (yhtä virhettä lukuunottamatta), loi kotijoukkue niin suuren määrän ykköskorin maalipaikkoja, jotta onnistumisia olisi pitänyt tulla enemmän. Hyökkäyspäässä joukkue on heikosta viimeistelystäkin huolimatta edes jollain tasolla hereillä, mutta se suurin ongelma onkin jossain aivan muualla.
Se ongelma on puolustuksessa. Kyllä, avainpuolustajista iso osa on telakalla, minkä vuoksi nuorille puolustajille joudutaan antamaan paria kokoa liian suuret saappaat, mutta silti. Omista lähteminen kestää tällä hetkellä aivan liian kauan, jonka seurauksena hyökkääjien sekä puolustajien väliset etäisyydet kasvavat aivan liian suuriksi. Taitavasta hyökkäyskalustosta ei ole mitään hyötyä, jos he eivät saa kiekkoa tarpeeksi nopeasti ja tarpeeksi usein lapoihinsa. Tämä puolestaan taas kertoo siitä, että pelitapa ja viisikkopeli eivät ole vielä(kään) joukkueen selkäytimessä.
Tähän yhtälöön, kun lisätään vielä se, että Nordenskiöldinkadun jäähalli on täynnä vaativia faneja, jotka odottavat kaikkien palasten loksahtavan automaattisesti paikalleen, ei HIFK:n päävalmentaja Petri Matikaisen tehtävä ole totisesti kadehtittava.
Vieraissa pelaaminen on onnistunut huomattavasti paremmin, mikä ainakin osaltaan selittyy sillä, ettei joukkue tällöin tunne kotiyleisön vaativaa katsetta niskassaan.
Matikainen näki tiistaina edelleen tunnelin päässä valoa. Sitä siellä tosiaan onkin, kunhan vain HIFK saa kotiesityksensä rennoksi. Se rentoutuminen tapahtuu vain siten, että viisikkopeli on syvällä pelaajien takaraivossa – kun tietää, miten pelata, ei paniikki iske ainakaan niin helposti.
HIFK oli suuren osan tiistaisesta pelistä kuin ekaa kertaa ulkojäillä oleva kaveriporukka, joka vasta ottaa talven ensimmäisiä vetojansa jäällä. Kukaan ei vielä oikein muista, miten tätä peliä pelataan, mutta jo toisella kerralla homma muistuu mieleen.
HIFK:n kausi on vielä kaikkea muuta kuin menetetty, mutta mitä pidempään pelin uomiin saaminen kestää, sen vaikeammaksi ja ahdistavammaksi tilanne muuttuu. Petri Matikaisella alkaa olla kiire.
