Bluesin alkukausi on ollut tasainen. Ei ainuttakaan tappioputkea, joskaan ei mitään elämää suurempia voittokulkujakaan lukuunottamatta yhtä kolmen voiton viikkoa. Yksittäisten pelaajien keskuudessa ei mitään superyllätyksiä ole tullut; toisaalta, ei ainuttakaan floppia. Espoolaisten kausi etenee aikataulussa, suunnitelmien mukaan. Loukkaantumisetkin on pystytty karttamaan sujuvasti - ainakin viime kauteen verrattuna.
Espoolaiset lähtivät maaottelutauolle seitsemänneltä sijalta hienon JYP-vierasvoiton jälkeen. Suurimman ilonaiheen toi maalivahti Jere Myllyniemi, joka oli kentän paras pelaaja kauden toisessa ottelussaan. Bernd Brücklerin sparraajaksi roolitettu paluumuuttaja on osoittanut olevansa hyvä torjuja, jonka päävalmentaja Petri Matikainen voi heittää huoletta maaliin.
Tasaisuuden ja epäonnistumisten välttämisen myötä Espoossa on ollut tänä syksynä mediarintamalla hiljaista. Tälläkin hetkellä mielenkiintoisin kiekkoilmiö Espoossa on sellissä istuva Jere Karalahti. Ainoat kunnon otsikot Bluesiin liittyen saa lähinnä huipputulokkaasta Oskar Osalasta. Tässä kolumnissa tullaan kuitenkin paneutumaan Ben Eavesiin, mielipiteet jakavaan Ryan Kelleriin sekä Bluesin pian alkavaan kotimaratoniin.
Ben Eavesin toinen tuleminen
Varhain perjantaiaamuna, kansallisen surupäivän jälkeen, Espoossa palattiin arkeen ja seura tiedotti amerikkalaishyökkääjä Ben Eavesin loppukauden kattavasta sopimuksesta. Uutta hyökkääjää osattiin odottaa, sillä olihan Bluesilla vielä yhdelle miehelle tilaa ulkomaalaiskiintiössä. Eaves oli kuitenkin loppujen lopuksi yllätyshankinta, vaikka nimi onkin espoolaisille tuttu lähihistoriasta.
Heinäkuussa 2006 Blues kertoi löytäneensä Ruotsiin koti-ikävän takia palanneelle Joakim Erikssonille korvaajan. Hän oli Eaves, jota Holtari kuvaili silloin erittäin taitavaksi ja sisukkaaksi nuorukaiseksi, joka oli kuitenkin kärsinyt loukkaantumisista.
- Kaksi edellistä kautta ovat menneet piloille polvivammojen vuoksi ja nyt hän lähtee hakemaan Euroopasta vauhtia. Hän on ilmoittanut olevansa terve. Sopimus astuu täysillä voimaan, kun on tehty Suomessa lääkärintarkastukset, mutta nyt Ben on päässyt jo harjoittelemaan terveenä 12 viikkoa ja kaikki näyttää hyvältä, Holtari totesi silloin Jatkoajalle.
Vain viikkoa myöhemmin Eaves kuitenkin soitti Espooseen ja joutui perumaan pestinsä: polvet eivät kestäneetkään.
- Hän on harjoitellut jo useamman kuukauden kotonaan, mutta halusi juuri ennen tänne lähtöään koventaa harjoitteluaan, eikä polvi kestänytkään. Tämä on todella valitettava tilanne, polvivaivat ovat vakavia. Pelaajalla on vain kaksi polvea, seura löytää kuitenkin aina uusia pelaajia, siksi olen erityisen pahoillani hänen puolestaan, Holtari valitteli Eavesin kohtaloa.
Lopulta Blues palkkasi tilalle veteraanipelaaja Kent Mandervillen, joka kohosi aina joukkueen kapteeniksi asti johdattaen Bluesin hienoon kauteen. Eaves puolestaan kuntoutti itseään koko vuoden Pohjois-Amerikassa.
Nyt Eaves otti oma-aloitteisesti yhteyttä Bluesiin. Polvien pitäisi olla kunnossa ja potentiaalinen, edelleen vasta 25-vuotias amerikkalaissentteri uhkuu pelihaluja.
- Hän halusi ensisijaisesti pelata SM-liigaa Bluesissa. Meillä on vahva usko häneen, Holtari sanoi Bluesin tiedotteessa perjantaina.
Parhaimmillaan Eavesilla on ainekset erittäin koviin tuloksiin Espoossa ja jostain kertoo jo Holtarin mieletön hinku saada pelaaja Bluesiin. Pelaamattomuus on kuitenkin suuri kysymysmerkki, mutta motivaatiota amerikkalaisella ainakin riittää. Veri näyttää vetävän juuri Suomeen, sillä Eavesin isä, Mike Eaves, valmensi Helsingin IFK:ta kymmenen vuotta sitten.
Suuren potentiaalin ympärillä pyörivät kuitenkin suuret riskit. Välitön loppukauden kestävä sopimus pelaajalle, joka ei ole pelannut ainuttakaan ottelua kahteen vuoteen ja joka on kärsinyt suurista polvivaivoista, vaikuttaa epärationaaliselta yhtälöltä. Etenkin kun puhutaan Bluesista, jonka kaksi puolustajaa joutuivat lopettamaan viime kauden jälkeen uransa polvivaivoihin.
Eavesin kohdalla voi siis odottaa mitä tahansa. Kuntoon päästessään Bluesilla on käsissään mahtava pelimies, jonka kasvoissa on selvää samannäköisyyttä espoolaisten kaikkien aikojen maalipyssyyn, Ladislav Kohniin, joka lähti viime keväänä Venäjälle pelattuaan viisi kautta Bluesissa yli sadan maalin saldolla.
Totuus on kuitenkin se, että menivät Eavesin pelit sitten kuinka hyvin tahansa, kummittelevat polvet jatkuvasti taustalla. Sopii siis toivoa, että innokkaan nuorukaisen kausi - ja sitä myöten mahdollisesti koko lupaava pelaajaura - ei lopu polvivaivojen ja vakuutusyhtiöiden kanssa painimiseen.
Ryan Keller elää maaleillaan
Bluesin toinen pohjoisamerikkalaishyökkääjä Ryan Keller jakaa yhä mielipiteet. Tilastojen valossa vasta 23-vuotias kanukki on pelannut mallikkaasti Stefan Öhmanin laidalla, sillä 19 ottelussa Keller on tehnyt yhdeksän maalia, joista kolme voittomaaleja. Keller on ratkaissut Bluesin kaksi edellistä voittoa nopeilla käsillään.
Maalien lisäksi Keller ei ole kuitenkaan pystynyt tuomaan Bluesin peliin mitään muuta. Siinä missä esimerkiksi ketjukavereista Öhman rakentaa jatkuvasti peliä ja pelaa hyvin myös puolustuspäässä, ja Erkki Rajamäki voittaa kiekkoja laitaväännöissä ja johtaa fyysistä orkesteria, rajoittuivat Kellerin aseet maalintekemiseen.
Sellaisenaan Kellerillä on toki se kultainen vahvuus, jota etenkin Espoossa tarvitaan, mutta verkkaisesti luisteleva, laitavääntöjä välttelevä ja puolustuspeliä heikosti lukeva Keller on pelaajana turhan yksipuolinen. Tällä hetkellä kanadalainen elää maaleistaan. Niin kauan kun maaleja syntyy, on Keller Bluesille kelpo vahvistus. Mutta kun maalihanat sammuvat, ei miehestä ole espoolaisille mitään hyötyä.
Öhmanin kanssa Keller on päässyt hyvin maalipaikoille iskemään maaleja lähietäisyydeltä. Saman trendin voi olettaa jatkuvan, mutta miten Kellerin tilannevahvuus kestää kauden edetessä pelien muuttuessa yhä kovemmiksi? Miten Eavesin tulo vaikuttaa? On mahdollista, että Eavesin tulon myötä Öhman siirtyy laitaan, mikä saattaa johtaa Kellerin putoamiseen pois kahdesta ensimmäisestä ketjusta. Se olisi todennäköisesti hänen tuhonsa.
Jääkiekkomaraton Espoossa
Bluesin ottelut jatkuvat tiistaina, kun joukkue kohtaa kotonaan Rauman Lukon. Edessä onkin peräti viiden kotiottelun sarja, kun Lukon lisäksi Espooseen saapuvat myös Ässät, Tappara, KalPa ja SaiPa. Otteluohjelman laatijat eivät selvästikään halua ainakaan parantaa SM-liigan viihdearvoa tai yleisömääriä. Vaatii nimittäin tavalliselta jääkiekkokuluttajalta melkoista sitoutumista käydä kahdentoista päivän aikana peräti viidesti Areenalla, etenkin kun ulkona sataa räntää ja on pilkkopimeää.
Näiden viiden kotiottelun aikana espoolaisilla on oiva tilaisuus parantaa kotisaldoaan, joka on jäänyt paljon paremman vierassaldon varjoon. Yhdeksästä kotiottelusta Blues on voittanut vain kolme varsinaisella peliajalla. Vierasvoittoja on kuusi. Suurimman mielenkiinnon marraskuiseen maratoniin tuo Ben Eaves, joka debytoi mitä todennäköisimmin 20. marraskuuta pelattavassa Tappara-ottelussa. Kestäkää polvet, kestäkää.