Kaudet 1988–2003 NHL:ssä pelannut Theoren Fleury, 43, on yksi jääkiekon tunnetuimpia ja muistetuimpia väriläiskiä. Räiskyvää ja menestyksekästä uraa varjostivat päihteet ja tuska menneisyydestä. Salaisuus, jota Fleury piti sisällään läpi pelivuosien ja sen jälkeen.
Vuodet 2005–2009 olivat Fleurylle suuri askel elämässä. Tavattuaan nykyisen vaimonsa Jenniferin, Fleury sai lopetettua viinan ja huumeet. Tervehtyminen alkoi. Sitten oli aika purkaa pimeyttä miehen sisällä.
Fleuryn pelitoveri Sheldon Kennedy paljasti jo 90-luvulla joutuneensa valmentaja Graham Jamesin hyväksikäyttämäksi. James sai teoistaan myös syytteen ja tuomion. Samassa joukkueessa pelannut Kennedyn kämppäkaveri Fleury pysyi asiasta hiljaa, kunnes salaisuus lopulta vuonna 2009 löysi tiensä kirjan sivuille Fleuryn omaelämänkerrassa ”Kovaa peliä” (alkup. ”Playing with Fire”).
Kyseisessä kirjassa Fleury paljasti kaiken pelitoveriaan Kennedyä ja Fleuryä ahdistelleesta Jamesista, ja sitä seuranneesta syyllisyydestä, Syyllisyydestä, jota Fleury lievitti vuosikausia viinalla, huumeilla ja itsekkäällä käytöksellä lähimmäisiään kohtaan. Tunteista, jotka lopulta saivat Fleuryn jopa itsemurhan partaalle.
– Minusta vain tuntui, että olin valmis kertomaan kaiken mitä tapahtui, ja kaiken mikä selitti myös käytöstäni, Fleury kertoo kirjansa taustoja.
Isoin motiivi oli herättää ihmisten tietoisuutta siitä, kuinka paljon seksuaalista hyväksikäyttöä oikeasti tapahtuu.
– Vuosien ajan luulin, että olin ainoa, joka kantaa sisällään sellaista salaisuutta. Vasta myöhemmin tajusin, kuinka iso ja maailmanlaajuinen ilmiö kyseessä on.
Elämän tarkoitus
Useat entisistä aktiivipelaajista siirtyvät jollain lailla kiekon pariin myös uransa jälkeen. Fleuryn tilanne on toisenlainen. Fleuryä on nähty TV:ssä kommentaattorina ja luistelukisan kilpailijana, mutta niiden yläpuolelle nousi muiden auttaminen. Kirja, ja sitä seurannut työ puhujana seksuaalisen hyväksikäytön uhrien avuksi, ovat auttaneet Fleuryä löytämään oman elämänsä tarkoituksen.
– Tämä nykyinen tehtäväni vie suurimman osan ajastani. Uskon, että se on syy, miksi minä olen olemassa, Ihmisten auttaminen joka päivä, auttaen heitä aloittamaan matkan tervehtymiseen, se on äärimmäisen tärkeää.
Kirjasta tuli julkaisunsa jälkeen yksi Kanadan kaikkien aikojen myydyimmistä ei-fiktiivisistä kirjoista.
– Luulen, että kirjan rehellisyys tehoaa. En ole koskaan varonut sanomasta mitään, mutta tätä pidin sisälläni, ja se kiehtoo myös ihmisiä, joita rehellisyys ja totuus pelottavat, Fleury miettii.
Tärkeä työ saa paljon positiivista palautetta, mutta myös negatiivista.
– Todellakin. Mutta he ovat ihmisiä, jotka eivät uskalla katsoa itseään peilistä. Totuus satuttaa. Ei ihmistä saa kritisoida siitä, että tämä on rehellinen.
Myöskään Suomessa tasaisesti esiin tulevat hyväksikäyttötapaukset eivät ole Fleurylle yllätys. Mies uskoo kuitenkin työhönsä, ja siihen, että mitä enemmän asiaa tuodaan esille, sitä useampi uhri uskaltaa tulla esiin.
– Liian pitkään ihmiset pystyivät lakaisemaan totuuden maton alle, mutta ei enää. Liian moni on ehtinyt elää yksin tuskansa kanssa.
Mitä kirjassa jäi kertomatta?
– Ei mitään. Minulla olisi ehkä ollut muutama reissutarina lisää, mutta kaikki olennainen on siinä mukana.
”Soitamme Hockeytonkia!”
Kirjanteon jälkeen Fleury löysi itselleen uuden harrastuksen – musiikinteon. Fleury löysi kantrin, tai kantri Fleuryn.
– Olen kuunnellut ikäni kantrimusiikkia. Kun kirja oli valmis, mietin itselleni uutta tekemistä vapaa-ajalleni. Soitin musiikkibisneksessä olevalle kaverilleni biisin tekemisestä, ja se toteutui, Fleury kertoo ylpeänä.
Fleuryn ollessa lapsi tämän isä soitti kitaraa ja setä huilua. Fleuryn perheellä oli tapana kokoontua sunnuntaisin sedän farmille musisoimaan.
– Soitimme ja lauloimme koko porukalla. Kantri on ollut aina mukana elämässäni, Fleury valottaa.
Nyt kasassa on jo 18 biisiä, joista osa löytyy yhteisöpalvelu Youtubesta. Fleuryn bändi harjoittelee aina kun mahdollista.
Kaikkea kantria ei voi lokeroida samaan laatikkoon. Valtavirran ja kepeyden sijaan Fleury löytää kantrimusiikista perinteet ja tummemman puolensa.
– Se on juuri sitä, mitä kantri minulle edustaa. Perinteisempi, vanhempi, synkempi puoli, jossa kerrotaan paljon hyviä tarinoita ja kaukaisia muistoja. Olen saanut purettua tuntemuksiani, ajatuksiani ja ideoitani musiikkiin. Juuri se tekee musiikinteosta hienoa.
– Viime viikolla teimme kolme uutta biisiä studiossa purkkiin. Kutsumme musiikkiamme nimellä "Hockey-tonk", Fleury nauraa.
Muuta musiikkia Fleury ei itse harrasta.
– Lasten kanssa liikkuessamme radiossa pyörii ”Top 40”, mutta minä olen kantrijätkä.
