Perjantaina avausottelussa JYPiä vastaan avauserässä yksi helppo taakse. Lauantaina kannattajien yllätykseksi uudelleen maalilla. Koko muun joukkueen tavoin heikko esiintyminen, ja soppa valmis. Kevin Lankisen peluuttaminen HIFK:n maalilla sai aikaan kritiikkitulvan.
Asiantuntijoiden mukaan oli lähes selvää, ettei ykkösmaalivahti Ville Husso pysty vammasta tai muusta syystä pelaamaan maalilla, vaikka olikin avaamassa vaihtoluukkua varamaalivahdin asemassa. Kaikki spekulointi ilman yhtäkään faktaa.
Arvuuttelussa unohtui kokonaan se sivuseikka, että Lankinen jatkaa ensi syksynä HIFK:ssa, kun taas Husson matka jatkuu todennäköisesti Pohjois-Amerikkaan. Niin, ja myös se, että Lankinen torjui viimeisestä kahdeksasta runkosarjapelistään kuusi voittoa päästettyjen maalien keskiarvon ollessa 1,75. Yksi näistä otteluista oli juuri jyväskyläläisiä vastaan torjuttu kotivoitto.
Lankista on haudutettu HIFK:ssa maalivahtivalmentaja Jan Lundellin opissa nyt kaksi vuotta, jotta hän on valmiina isompaan ruutuun, kun Husso lähtee rapakon taakse. HIFK yksinkertaisesti tarvitsee Lankiselle oppia henkisesti kovista paikoista ja itselleen tietoa siitä, missä heidän toinen lupaava maalivahtinsa menee kehityksen kannalta tässä vaiheessa uraa.
Antti Törmäsen HIFK:ssa nuorille pelaajille on annettu reilulla kädellä mahdollisuus kehittyä isoissa rooleissa, mikä on monien pelaajien kohdalla tuottanut toivottua tulosta. Etenkin, kun katsoo Robert Leinon ja Mika Partasen kehityskaarta kahden kauden aikana.
Ei siis ole mitenkään epätyypillistä, että ensi kaudellakin jatkava Törmänen haluaa antaa maalivahdilleen näytön paikan ja signaalin siitä, että luottoa löytyy kovasti töitä tehneeseen nuorukaiseen myös tiukemmassa paikassa.
Törmänen otti riskin, joka tuotti joukkueelle tappion kauden tärkeimmällä hetkellä. Maanantaina HIFK laittaa pomminvarmasti Husson maalinsuulle. Jos egojen yli ei päästä, ihmettelevät asiantuntijat Helsingissä sitä, miksi Husso pelaa sillä kuuluisalla kipeällä nivusella.
