Ilman mediaseksikkään Pittsburgh Penguinsin kesän 2012 ensimmäisen kierroksen varausta Olli Määttää luultaisiin todennäköisesti kotimaassamme Matt Niskasen kaltaiseksi Suomi-juurilla varustetuksi jenkiksi. Coyotesin riveissä Määttä tajuttaisiin meidän Olliksi vasta, kun Stanley Cup ylittäisi Jyväskylän rajan.
Miksi tästä 19-vuotiaasta puolustajalupauksesta sitten olisi pitänyt nostaa haloo jo aikaisemmin? Otan käyttöön monien mielestä huonon mittarin - varausnumeron. Joidenkin kiekkoihmisten mukaan se kertoo vain joukkueen omista intresseistä ja suunnitelmista eikä suoraan pelaajan taitotasosta tai potentiaalista. Blue Jacketsin toimitusjohtajan Jarmo Kekäläisen mukaan NHL-joukkueiden ei kuitenkaan kannata katsella liikaa omia puutteitaan, kun varattu pelaaja saattaa debytoida vasta kuuden vuoden kuluttua. Yleensä järkevintä on siis yksinkertaisesti kaapata haaviin paras tarjolla oleva yksilö.
Olli ei tullut selvittämään puutteitaan. Hän tuli näyttämään olevansa valmis.
Kun tällä mittarilla ruvetaan karkeasti laittamaan suomalaisia jonoon, niin kas kummaa. OHL-Ollin taakse jää muun muassa Jesse Joensuu, Sami Vatanen ja Artturi Lehkonen - kaikki suomalaisia superlupauksia. Edellä mainituilta äärettömän hienoilta pelimiehiltä mitään pois ottamatta jo Määtän tulo Penguinsin harjoitusleirille erotti hänet valtaosasta suomalaislupauksista. Olli ei tullut selvittämään puutteitaan. Hän tuli näyttämään olevansa valmis.
Suomen nuorista jääkiekkoilijoista puhuttaessa surullisen harvoin kukaan nostaa esille CHL-varauksia, jotka tarkoittavat eurooppalaisille mahdollisuuksia tunkeutua Kanadan junioriliigoihin. Siltikään, vaikka kyseisen polun ovat kulkeneet myös monet muut nyt NHL:ssä läpi lyövät Eurooppalaiset, kuten Ruotsin Gabriel Landeskog, Sveitsin Nino Niederreiter ja Tanskan Mikkel Bødker. Harva puhuu myöskään Memorial Cupista, jonka voittaminen on jopa haastavampaa kuin Stanley Cupin. Suomesta titteli on ainoastaan Veli-Pekka Kinnusella ja Anssi Melametsällä vuodelta 1979.
Tällä kaudella olisi oikeasti hyvä tuoda myös rapakon takaa kissa pöydälle, kun mietitään vaihtoehtoisia polkuja lupaaville junioreillemme. Meillä nimittäin luistelee taalaliigassa esimerkki, vuoden 2011 CHL:n varaustilaisuuden numero yksi. Jyväskyläläinen, joka on taistellut kahdesti Memorial Cupin finaaleissa. Ja jolla on oikeasti hyvä mahdollisuus päättää kautensa Suomen kaikkienaikojen nuorimpana Stanley Cupin voittajana.
Se, miksi Määttä pääsi lopulta tunkeutumaan kuin varkain harjoitusleiriltä Penguinsin leveän puolustuksen sekaan, johtuu juuri kokemuksesta OHL:n London Knightsissa. Olli Määttä ei kärsinyt NHL-debyytissään kulttuurishokista, hänelle pieni kaukalo ei ollut vieras ja hän osasi odottaa runsasta ottelumäärää. Hänen tarvitsi vain keskittyä tekemään sitä, minkä parhaiten osaa. Uskoisin sen helpottavan melko paljon murtautumista maailman kovimpaan kiekkoliigaan.
Ps. Toinen jyväskyläläinen puolustaja, Julius Honka, pelaa tulokaskauttaan WHL:ssä Swift Current Broncosin joukkueessa. 25 pelissä on syntynyt 28 tehopistettä. Laittakaahan nimi korvan taakse.
