Ensimmäinen toive – laadukas puolustaja
KooKoon puolustuspelaaminen toimii tällä hetkellä loistavasti. Joukkue on kahdeksan ottelun voittoputkessa ja päästänyt yli kolme maalia ottelussa edellisen kerran marraskuun alussa. Tästä voisi kuvitella joukkueen puolustajaosaston olevan kunnossa, mutta yhtä kovanluokan vahvistusta se silti kaipaa.
Puolustuksen liiderit, Pasi Järvinen ja Toni Niemi, tiedettiin jo ennen kauden alkua Mestiksen parhaimpiin puolustajiin lukeutuviksi yksilöiksi ja he ovat hoitaneet omat leiviskänsä vähintäänkin hyvin. Järvisen ja Niemen lisäksi onnistujiin voidaan laskea paluumuuttaja Tuomas Gärdström, joka on yllättänyt varmalla pelaamisellaan lähes kaikki. Gärdström pelaa isoja minuutteja ykkösparissa Järvisen rinnalla ja saa vastuuta myös erikoistilanteissa.
Myös toinen paluumuuttaja Jesse Lustberg ja Blues-laina Ari Gröndahl ovat pelanneet hyvin. Lustberg ja Gröndahl ovat pelanneet parina edellisestä maaottelutauosta alkaen. Ja hyvin ovatkin pelanneet – molempien tehotilasto on mairittelevaa luettavaa, Lustberg +12 ja Gröndahl +8. Erityisesti Lustbergin lukema on erinomainen kun otetaan huomioon, että mies on pelannut vasta 16 ottelua. KooKoo-kasvatti Lustbergin alkukausi oli vaikea eikä vastuuta valmennusjohdolta juuri herunut – ennen edellistä maaottelutaukoa Lustberg oli pelannut vain neljässä ottelussa vaikka oli ollut pelikuntoinen. Gröndahlin alkukausikin oli jo kelvollinen, mutta uudelle tasolle miehen pelintaso nousi kun hän sai parikseen Lustbergin. Yhteiseloa heillä on nyt takana 12 ottelua ja tulokset puhuvat puolestaan.
Mutta tuon hyvin pelanneen viisikon takana on KooKoo-puolustus on täynnä kysymysmerkkejä. Reservistä löytyy viimeviikkoina vähälle peliajalle jääneet Jaakko Lehtonen ja Nikke Hirvihuhta mutta joukkueen jatkaessa nykytasollaan, kaksikolle tuskin on myöskään lähitulevaisuudessa luvassa vastuuta. Kummastakaan ei kevään ratkaisupelaajaksi ole, kun vastuuta ei ole tullut edes runkosarjassa – jo leveyttäkin ajatellen KooKoo tarvitsee puolustajan.
Vaikeassa tilanteessa on Ässät-laina Miro Rahkola, joka on pelannut Toni Niemen parina viime aikoina kieltämättä hyvin. Melko kokematon KooKoo-puolustus kaipaisi vahvistukseksi vielä yhtä kokenutta johtajapelaajaa, jollainen Rahkola ei vielä ole. Taidoiltaan Rahkola ei häviäisi ainakaan paljoa, jos nyt ylipäätään häviäisi, vertailussa Gröndahliin tai Lustbergiin mutta tuon kaksikon yhteispelin toimiessa saumattomasti, on Rahkola väliinputoajan roolissa KooKoon näytelmässä.
Rahkolalla on tammikuun eli samalla myös siirtoajan loppuun aikaa vakuuttaa seuran valmennusjohto taidoistaan. Silloin hänen lainansa loppuu ja ratkaisut miehen jatkosta tehdään. Potentiaalia miehellä on, mutta joka tapauksessa KooKoo tarvitsee kokeneen puolustajan tuomaan särmää ja kilpailua vakiintuneeseen puolustajakuusikkoon.
Tosiasia on, että mikäli KooKoo aikoo tosissaan SM-liigaan noususta taistella, on nykyinen pelaava puolustajakuusikko melko kevyttä luokkaa vertailtaessa Liigan häntäpään joukkueiden vastaaviin kuusikoihin. Joukkue kaipaa yhtä kokenutta omanpäänluutijaa, jonka vierellä esimerkiksi Niemi pääsisi paremmin käyttämään viime kaudesta aimo harppauksin kehittyneitä kiekollisia ominaisuuksiaan.
Toinen toive – kevät ilman suurempia loukkaantumisia
KooKoon terveystilanne on koko kauden ajan ollut melko heikko. Sairastuvalla on riittänyt vipinää ja vilskettä läpi kauden, eikä joukkue ole missään vaiheessa kautta päässyt lähtemään otteluun täysin terveellä ykkösmiehityksellä. Loukkaantumiset ovat haitanneet esimerkiksi Mikael Pauniota, Eemeli Koskelaista, Miikka Jouhkimaista, Jani Keinästä ja Niklas Siréniä.
Juuri tällä hetkellä KooKoon terveystilanne näyttää varsin hyvältä. Sairastuvan puolella ovat vain pitkäiaikaistoipilaat Sirén ja Jouhkimainen, mutta Sirén palaa kokoonpanoon joulutauon jälkeen ja Jouhkimainenkin tervehtynee ensimmäisistä arvioista poiketen pudotuspeleihin mennessä.
Pelikin kulkee hyvin, mutta kaikki tietävät, että yksikin loukkaantuminen voi katkaista voittoputken äkisti. Esimerkiksi Mikko Rämön, Pasi Järvisen tai Iivo Hokkasen menettäminen sairastuvan puolelle pudotuspelien ajaksi olisi KooKoon menestyshaaveille tuhoisa isku.
Tällä kaudella materiaalin leveyteen on panostettu, ratkaisijoita löytyy leveämmältä sektorilta kuin viime kaudella ja sopimuspelaajia riittää katsomoonkin asti. On kuitenkin selvää, ettei leveydestä huolimatta reservistä löydy samantasoista paikkaajaa esimerkiksi Rämölle tai Hokkaselle.
Viime kausi oli kouvolalaisille loukkaantumisten sävyttämä: Jarno Kultasen, Juha Alastalon ja Mikko Mattilan peliurat päättyivät vammojen vuoksi ja monet muut, esimerkiksi Teemu Paakkarinen, Kory Baker ja Jaska Vilen, joutuivat runkosarjan aikana huilaamaan pidempiäkin jaksoja. Materiaalin kapeus kostautui keväällä kun äärirajoille ajettu, erilaisia pikkuvammoja matkan aikana kärsinyt joukkue ei pystynyt lunastamaan finaalipaikkaa vaan D Team marssi ansaitusti finaaleihin.
Rakas joulupukki, olisiko Kouvolaan mahdollista saada kevät, jolloin pahempia loukkaantumishaavereita ei nähtäisi? Ja sama toive koskee myös muita joukkueita, sillä vakavampia loukkaantumisia ei ikinä kenellekään toivoisi sattuvan.
Kolmas toive – yleisöä halliin
KooKoon yleisötavoite tälle kaudelle oli 2400 katsojaa per ottelu. Toteuma on ollut heikko, sillä Kouvolan jäähalliin on keskimäärin ahtautunut vain 2078 katsojaa eikä viime kauden kaltaista kiekkobuumia ole aistittavissa, ainakaan vielä. Nykyistä keskiarvoa nostaa vielä ilmaisottelun yleisömäärä, 3629 katsojaa.
Tosin viime kaudellakin KooKoon katsojakeskiarvo oli vielä joulutauolla tämänhetkistäkin alhaisempi, 1911, mutta menestyksekäs kevät toi myös katsojat takaisin Kouvolan jäähallin lehtereille. Runkosarjan neljässä viimeisessä kotiottelussa yleisöä hallissa oli kaikissa jo yli 3000 katselijaa ja keskiarvo nousi kelvolliseksi, 2225 katsojaan.
Nyt KooKoo on voittoputkessa mutta yleisömäärät ovat pysyneet yhä melko alhaisina. Viimeisessä kotipelissä ennen joulutaukoa, SaPKo-ottelussa keskiviikkona, KooKoo otti kahdeksannen perättäisen voittonsa mutta katsojia oli vain 1834 silmäparia – yli 500 katsojaa budjetoitua vähemmän.
Vauhdikkaat ja voitokkaat otteetkaan eivät ole saaneet kansaa löytämään tietään takaisin hallille. Luonnollisesti kevään tärkeät pelit kiinnostavat yleisöä enemmän, mutta siitäkin huolimatta pitkässä voittoputkessa olevan joukkueen kotipeleihin luulisi tulevan enemmän kuin 1900 katsojaa, ainakin Kouvolassa, jossa seuran kunnianhimoisten tavoitteiden voisi ajatella nostavan joukkueen kiinnostavuutta. Kouvolan orastava kiekkobuumi on laimentunut vaikka joukkue on mennyt viimekaudesta reilusti eteenpäin.
Jotta KooKoo yltäisi katsojakeskiarvotavoitteeseensa, tulisi lopuissa yhdeksässä kotiottelussa olla kussakin lähes 3000 katsojaa. Haaste vaikuttaa suurelta mutta vielä tavoite on saavutettavissa. Toivottavasti Kouvolassa ei ole laskettu mahdollisesti suunniteltujen lisävahvistusten rahoituksen tulevan lipputuloista – tai mikäli on, nyt on korkea aika aloittaa suurenluokan mainoskampanja.
Seuran kassan lisäksi vähäinen katsojamäärä on näkynyt myös otteluiden tunnelmassa, joka ei ole ollut enää lähelläkään viime kevään tasoa. Kevään tiukoilla hetkillä kotiyleisö oli kuin kliseinen kuudes kenttäpelaaja eikä Kouvola erityisen helppo paikka vierailla ollut missään vaiheessa kautta.
Joten joulupukki, voisitko hieman auttaa KooKoon tilannetta muutamalla sadalla lisäkatsojalla per ottelu?
