Haikeiden hyvästien antaminen on aina, no haikeaa.
Myös vaikeaa.
Hyvästeistä helpommat tulee kuitenkin silloin, kun ne hoidetaan tyylillä, siis hyvästeltävän arvokkuutta hyväillen.
Kalle Koskinen sai, ja ennen kaikkea ansaitsi jäähyväisensä. Konkaripuolustajan ura on ollut enemmän kuin mittava.
Ennen kaikkea Koskinen on kuitenkin ollut yksi viimeisistä seurapioneereista, seurauskollisista. SM-liigassa Koskinen on aina ollut JYPin mies kahta Lahdessa vietettyä kautta lukuun ottamatta. Ruotsissakin nykyinen veteraani edusti vain Timråta.
Yhteensä kausia pääsarjatasolla kertyi 20, ja mikä merkittävintä niistä 12 eri värisissä JYP-nutuissa.
Koskisen kohdalla voidaan sanoa, että hän on nähnyt jyväskyläläisten osalta kaiken. 90-luvun alun huuman, 2000-luvun taitteen ongelmat, ja sen ehkä tärkeimmän, eli nousun SM-liigan huipulle viimeisinä vuosina.
Palatessaan Ruotsista takaisin kotikaupunkiinsa Koskinen aloitti viimeisen palveluksensa.
Koskinen johdatti hurrikaanit ensimmäiseen mestaruuteen. Hän teki sen luomalla turvan ja nykyisen JYP-imagon hurrikaanien maalinedustalle.
Koskinen muovasi Sami Vatasesta kaikkien tunteman Sami Vatasen. Hän teki sen turvaamalla puolustusvastuullaan Vatasen pelirohkeuden.
Tärkeimpänä tekonaan Koskinen on kuitenkin luonut hurrikaaniorganisaatioon jotain kaikessa nöyryydessään niin säihkyvää, pukukopista mediatilaisuuksiin.
Kuluvalla kaudella puhuttiin jo laajalti kangistuneesta Koskisesta. Tämä piti toki osittain paikkaansa. Erityisesti pitkässä runkosarjassa kuljetut kilometrit näkyivät. Ja sen mies on myös auliisti myöntänyt.
Silti Koskinen pystyi vielä venymään siihen lopulliseen, viimeiseen palvelukseensa.
JYP-nivaska kaventui tänä vuonna, mitä pidemmälle kevät kehittyi, todella uhkaavasti, nimenomaan puolustuspäässä. Tällöin Koskinen vastasi huutoon.
Konkari pelasi pisteiden valossa pudotuspeliuransa parhaat pelit, 2+3=5. Isoin asia oli kuitenkin se, että Koskinen kaivoi tutun ilmeensä takaisin. Hän palasi JYPin alakerran johtajaksi rauhallisuudellaan ja virheettömyydellään. Tällä kertaa isähahmo kantoi selässään suurta taakkaa, jotta Yohann Auvitu voisi olla rohkea.
Lopullista tulosta, kruunua, tämä johtajuus ei enää tuonut. Mutta se ei tietenkään vie Koskiselta mitään pois. Jäähyväiset ja pronssikarkelot olivat kaikessa karnevaalitunnelmassaan konkarille ansaitut.
Perjantai-ilta Jyväskylässä oli Koskisen. Koko halli huokui arvostusta seuraikoniaan kohtaan.
Ja siitä nautti konkarikin, silmin nähden.
