Jatkoajan SM-liigatoimituksen toimituspäälliköt Matias Strozyk ja Manu Lempinen puntaroivat kauden ajan edellisen liigaviikon tärkeimpiä tapahtumia ja puhuttaneimpia aiheita.
Kuka tai mikä muistetaan kaudelta 2011–2012?
Matias Strozyk: Teemoja riitti Ilveksen sukelluksesta ja KalPan runkosarjavireestä HIFK:n ja Pelicansin painisessioon. Henkilönä mieleenpainuvin oli varmasti Jarkko Ruutu, vai voiko joku väittää vastaan? Mikael Granlundia väsytti, mutta Ruutu oli silti kauden puhutuin yksilö. Saavutuksista merkittävin oli Pelicansin nousu liigakarsijasta finalistiksi – Ilkka Kaarnan työ tilikirjojen parissa palkittiin kun aisapariksi löytyi urheilullisen puolen johtohahmo. Kai Suikkasta analysoidaan valmentajana ja persoonana paljon ja väkisin, mutta saavutukset puhuvat puolestaan. Ensi kauden Pelicans on osin senkin vuoksi tätä sesonkia mielenkiintoisempi, kun ensimmäistä kertaa Suikkanen valmentaa SM-liigassa ilman kausien 2009–2010 ja 2011–2012 yllättäjän asemaa.
Maininnan arvoisia ovat myös kauden tulokasvalmentajat. Tuomas Tuokkolalle vaadittiin potkuja jo ennen runkosarjan käynnistymistä, mutta niin vain KalPa purjehti runkosarjan voittoon. Pudotuspelit toki jättivät muuten mainiolle kaudelle ikävän sivumaun. Espoossa Lauri Marjamäki vei Bluesin playoffeihin ja luotsasi ikitaistelijat mitalipeleihin asti. Kaiken kruununa on tietenkin JYPin Jyrki Aho, josta tuli vasta neljäs tulokaskaudellaan kultaa voittanut päävalmentaja. Aho otti ohjat Risto Dufvan potkujen jälkeisillä raunioilla, mutta yhdisti Dufvan tappavan pelitavan, JYPin rutinoituneen joukkueen sekä aiempaa selvästi raikkaamman ilmapiirin. Tuloksen tietää jokainen.
Manu Lempinen: Tomas Zaborskyn kausi ainakin jäi vahvasti mieleen. Häneltä löytyi poikkeullista paloa ja intoa. Maaleja syntyi liukuhihnalta, vaikka olkapään tiedettiin olevan huonossa kunnossa. Zaborskyn yksi parhaista ominaisuuksista on räjähtävyys, joten sikäli on sopivaa, että aika räjähtävästi kausi sitten päättyikin. Mystinen savuverho ei poistu koskaan sen ympäriltä, kuuluiko olkapäästä kazan vai ei. Negatiivisessa mielessä päällimmäisenä ajatuksena päähän jäi Seppo Hiitelän johtama tamperelaisen kiekkoylpeyden nimeä kantanut sketsiryhmä.
Onnistuiko SM-liigan kurinpito?
Strozyk: Yksittäisissä tapauksissa on aina tärkeää, että kaikki esittävät mielipiteensä ja säännöllisin väliajoin joku toteaa olevansa täysin eri mieltä valtavirran kanssa. Kokonaisuutena kukaan tuskin hoitaisi kurinpitäjän tehtävää vaikkapa Sampo Liusjärveä paremmin, koska tällaisessa tilannekohtaisessa ja tulkinnanvaraisessa tehtävässä paremmuutta on vaikea määritellä. Kurinpidon on löydettävä tasapaino teon, seurauksen ja rikehistorian välillä ja pidettävä linjansa. Kenenkään ura ei päättynyt rikkeen seurauksena, eikä kukaan päättänyt kauttaan pelikiellossa, joten kokonaisuutena kurinpito onnistui niin hyvin kuin mahdollista. Joku on aina eri mieltä, koska kaikkia ei voi tai pidä miellyttää.
Lempinen: Ei kurinpito kokonaisuudessaan ihan kamalaa ollut, vaikka yksittäisiä tapauksia taas hieman kummallisesti arvioitiinkin. Eniten jäi ihmetyttämään Richard Lintnerin tappotaklauksen yritys Tuomas Santavuoreen. Jos se niitti katsottiin kahden ottelun arvoiseksi, ollaan vaarallisella tiellä. Olen läpi kauden toitottanut sitä, että itse teon pitäisi olla se arvioitava asia. Nyt seuraukselle annetaan aivan liikaa painoarvoa. Pudotuspeleissä esillä ollut Miikka Salomäen tapaus oli tästä oiva esimerkki. Toiselta kantilta ajateltuna se oli virkistäväkin tapaus, sillä tämä oli suunnilleen ainoa muistutus siitä, että kurinpitoryhmällä on mahdollisuus vaikuttaa asioihin, jos kurinpitäjän ei katsota olleen tehtäviensä tasalla.
Ketkä muodostavat koko liigakauden tähdistökentällisen ja miksi?
Strozyk: Riku Helenius; Sami Vatanen–Toni Söderholm; Tomas Zaborsky–Eric Perrin–Jani Tuppurainen
Tästä kuusikosta vain puolet oli mukana maaliskuun puolivälin listassani, kun valittiin runkosarjan tähdistökentällinen. Kaikki kunnia esimerkiksi Ryan Laschille ja Mikael Granlundille, mutta pudotuspelit ja mestaruus painavat tässä todella paljon. Helenius pelasi aivan loistavan kauden ja oli pudotuspeleissä kuumempi kuin yksikään juhannussauna tai kesägrilli. Vatanen, Söderholm ja Zaborsky olivat mukana aiemminkin ja he saavat myös jäädä koko kauden kirkkaimpien tähtien joukkoon.
Kaksi muuta hyökkääjää sen sijaan loistivat sekä runkosarjassa että kantoivat lopulta joukkueensa Suomen mestariksi. Perrinillä on ikää jo 36 vuotta, mutta siitä huolimatta hän oli runkosarjan pistepörssin kolmonen ja mestarijoukkueen ykkössentteri. Pudotuspeleissä vauhti meinasi hiipua, kunnes Perrin syttyi ilmiliekkeihin finaalisarjassa – eli silloin kun sitä tarvittiin: viisi ottelua ja yhdeksän pistettä. Huipulla on hyvä lopettaa, jos siltä tuntuu. Tuppurainen jakoi runkosarjan tehokkaimman suomalaispelaajan paikan Granlundin kanssa, mutta oli keväällä täysin eri planeetalta. Tuhkimotarina Raksilan nakkimyyjästä pudotuspelien MVP:ksi oli valmis.
Lempinen: Riku Helenius; Jan Latvala–Toni Söderholm; Tomas Zaborsky–Eric Perrin–Ryan Lasch
Zaborskyn on vain pakko olla mukana, hän oli kauden ylivoimainen maalikuningas. Perrin oli JYP kiistaton ykkössentteri, joka vieläpä sinetöi osumallaan mestaruuden. Lasch pelasi erittäin tehokkaan kauden, sen lisäksi hän toi rutkasti viihdearvoa SM-liigaan. Latvala taas oli hopealle yltäneen Pelicansin isähahmo, joka intoutui pudotuspeleissä uskomattomaan pistetehtailuun. Söderholmin parasta kautta ei voi jättää huomiotta, vaikka HIFK ei playoffeissa pitkälle yltänytkään. Helenius torjui joukkueelleen SM-kultaa, tämä valinta ei kaipaa muuta perustelua.
Mikä tähän mennessä julkaistuista pelaajasiirroista on kovin?
Strozyk: Ei kahta kysymystä, jos joku saa houkuteltua riveihinsä parhaan Euroopassa pelaavan maalivahdin. Petri Vehasen paluu on kova sana ja nostaa yksin Lukon menestysmahdollisuuksia monella pykälällä. Ilmiselvää, tiedän, mutta Vehasen, Risto Dufvan ja Lukon rahakirstun yhdistelmä avaa melkoisen määrän ovia. Täytyy tosin toivoa, ettei yksikään ulkomaalaisseura vedä välistä ja ryöstä Vehasta, sillä tässä on yksi niistä tähdistä, joita SM-liiga tarvitsee.
Toiselta kantilta maininnan ansaitsevat Toni Kähkösen siirtyminen Ouluun ja Joakim Erikssonin lähtö HIFK:n hyökkäykseen. Kähkönen jätti Bluesin kapteenina ja siirrolla luulisi olevan enemmän vaikutusta Bluesiin kuin Kärppiin – toivottavasti 200 kilon kausipalkalla on tarjolla muutakin kuin kolmos- tai nelosketjun paikkaa. Eriksson puolestaan vaihtoi pikkuveljen isoveljeen ja siirtyi isosta Bluesista pikku-Bluesiin. Granlundin menettävässä HIFK:ssa on tonttia tarjolla.
Lempinen: Jos tässä haluaa vaikuttaa yhtään täysjärkiseltä, on sanottava muutama sana Petri Vehasesta. Kokenut maajoukkuevahti on juuri sitä, mitä Lukko tarvitsee. Oman pojan paluu ajoittuu vielä samaan hetkeen Risto Dufvan kanaalikaupunkiin rantautumisen kanssa. Yhtälö tarkoittaa sitä, että Lukon mahdollisuus on nyt. Ei enää johanbjörkejä ja mitjarobareita rajattoman rahankäytön nimissä, vaan suunnitelmallista toimintaa ja pitkäjänteistä työtä. Näillä asioilla Lukko voi saavuttaa nopeastikin suurta menestystä, sillä raha ei edelleenkään ole ongelma. Rahan ja älyn yhdistelmän pitäisi SM-liigassakin toimia.
Mikä seura on hankalimmassa asemassa ensi kautta ajatellen?
Strozyk: Ilves on hankalimmassa asemassa, mutta liian helppo valinta, joten hieman mielenkiintoisempana arvoituksena nostaisin esiin Bluesin. Kapteeni Kähkönen lähti Ouluun ja ykkösvahvistus Eriksson Helsinkiin, julkistettuja sopimuksia ei vielä ole edes tusinaa. Blues tarvitsee uudet avainpelaajat ja mysteeri on joukkueen maalivahtipuolikin, kun Petri Koiviston tilanteen pitää antaa kehittyä ajan kanssa. Myös SaiPa menetti päävalmentajansa ja liudan avainpelaajiaan, mutta kun kyseessä on SaiPa, niin parempi olla sanomatta mitään varsinkaan jumbosijoista, köyhästä materiaalista tai mopoista ja moottoriteistä. Itse asiassa sama pätee Bluesiinkin. Eli vastaan vain Ilves.
Lempinen: Tässä onkin melkoinen kisa Ilveksen ja SaiPan välillä. Jos mainiota työtä Lappeenrannassa tehnyt Ari-Pekka Selin jatkaisi seurassa, sanoisin ilman muuta Ilves. En tunne Pekka Tirkkosen kykyjä riittävästi sanoakseni hänestä mitään varmaa. Sen voi kuitenkin todeta, että loistavalle valmennusosaamiselle on tarvetta. SaiPan nimilista muistuttanee jälleen SaiPan nimilistaa kauden alussa. Ilves-leirissä puolestaan Hiitelä myönsi joukkueen rakentamisen olevan myöhässä, koska sarjataso ei ollut riittävän ajoissa selvillä. Päävalmentajaksi hyppää seuralegenda, joka ei ole toistaiseksi todistanut, että hänellä olisi jokin pelitapa. Ei sekään ihan ideaalitilanne ole.
Kauden kommentit
5) KalPan päävalmentaja Tuomas Tuokkola ja loukkaantuneiden pelaajien toipumisennuste pudotuspelihengessä (21.3.):
– Samin [Kapanen] kohdalla paluu voi olla lähempänä kuin Adamin [Masuhr] kohdalla. Tai sitten toisin päin.
4) HIFK:n päävalmentaja Petri Matikainen ja uusi SM-liigaennätys yhden ottelun rangaistusminuuteissa (26.11.):
– Lopussa oli pienet myllyt, mutta mitäpä niistä. Ne olivat spontaaneja tappeluita, en kommentoi tappelukysymyksiin mitään muuta.
3) HIFK:n Juuso Salmi liigadebyytistään (23.9.):
– Hampaat lähti pari viikkoa sitten, tikit tulivat tänään toisen erän alussa. Tällaista tämä on.
2) Pelicansin päävalmentaja Kai Suikkanen ja pudotuspeliottelun tuomaritoiminta (26.3.):
– Meidän pitäisi saada keskittyä pelaamiseen, eikä tuommoiseen höpöhöpö juubajuubadaabadaaba... saatana!"
1) Bluesin Roope Talaja joukkueen kavennettua lopulta voittamansa KalPa-sarjan tilanteeksi 1-3 (30.3.):
– Vaikka ottelusarjan tilanne oli 3-0, niin päätettiin, että ikinä ei anneta periksi. Se on ollut meidän motto. Blues ei luovuta. Ikinä!
156:n kiperän kysymyksen ja 450:n vastauksen jälkeen Jatkoajan maanantaijää vetäytyy kesätauolle.
Kauden 2011–2012 maanantaijäät:
Viikko 17 (16.4.-22.4., Ismo Lehkonen)
Viikko 16 (9.4.-15.4., Kai Suikkanen)
Viikko 15 (2.4.-8.4., Matti Liljaniemi)
Viikko 14 (26.3.-1.4., Juha Pajuoja)
Viikko 13 (19.3.-25.3., Ilkka Palomäki)
Viikko 12 (12.3.-18.3., Esko Seppänen)
Viikko 11 (5.3.-11.3., Juhani Tamminen)
Viikko 10 (27.2.-4.3., Harri Rindell)
Viikko 9 (20.2.-26.2., Juha Koljonen)
Viikko 8 (13.2.-19.2., Tiiu Houni)
Viikko 7 (6.2.-12.2., Jukka-Pekka Vuorinen)
Viikko 6 (30.1.-5.2., Ilari Savonen)
Viikko 5 (23.1.-29.1., Matti Väisänen)
Viikko 4 (16.1.-22.1., Teemu Tammilehto)
Viikko 3 (9.1.-15.1., Harri Laiho)
Viikko 2 (2.1.-8.1., Jarmo Korhonen)
Viikko 1 (26.12.-1.1., Eero Hurmerinta)
Viikko 51 (12.12.-18.12.)
Viikko 50 (5.12.-11.12., Ilari Isotalo)
Viikko 49 (28.11.-4.12. Alpo Suhonen)
Viikko 48 (21.11.-27.11., Asko Huuki)
Viikko 47 (14.11.-20.11., Tommi Koivunen)
Viikko 46 (7.11.-13.11., Mika Tuutti)
Viikko 45 (31.10.-6.11., Jukka Jalonen)
Viikko 44 (24.-30.10., Hannu Viinikkala)
Viikko 43 (17.-23.10., Janne Onnela)
Viikko 42 (10.-16.10., Timo Tolonen)
Viikko 41 (3.-9.10., Marko Kivenmäki)
Viikko 40 (26.9.-2.10., Juha Palosaari)
Viikko 39 (19.-25.9., Eetu Huisman)
Viikko 38 (12.-18.9.)
