Ducks tekee paluun pudotuspelikartalle vuoden tauon jälkeen. Vuoden 2007 Stanley Cup-voittaja on saanut nostettua pelinsä tasoa hyvällä ajoituksella. Syyskaudella nähtyihin pelillisiin puutteisiin on onnistuttu puuttumaan. Vahva runkosarjan loppupuolisko nosti Ducksin läntisen konferenssin kärkijoukkueiden joukkoon. Joukkueen vire teki siitä ei-toivotun vastustajan monen vastustajan papereissa.
Predators esiintyy pudotuspeleissä 6.kerran 7 viime vuoden aikana. Joka kerta on tie noussut pystyyn 1.kierroksella. Oppirahoja on maksettu kovalla kädellä. Jossain vaiheessa suunta kuitenkin muuttuu. Menestysnälkä ajaa hyvin valmennettua joukkuetta eteenpäin. Barry Trotz luisteluttaa kaukaloon taistelijoita, jotka ovat valmiita tunnustamaan väriä loppuun asti. Itseluottamusta uhkuva Predators on valmis taistelemaan viimeiseen loppusummeriin saakka.
Psykologinen asetelma
Anaheimissa on kokemusta voittamisesta. Neljän vuoden takainen Stanley Cup-voitto on yhä hyvässä muistissa. Kokoonpanosta löytyy edelleen mestaruuden päätekijöitä. Heitä täydentää joukko lupaavia nuorukaisia, jotka ovat saaneet kehittyä voittajien matkassa. Päävalmentaja Randy Carlyle osaa vaatimisen jalon taidon. Kovaksi keitetty kiekkomies saa joukkueensa vastaamaan huutoon. Anaheimissa pelataan "Carlyle-kiekkoa" tai ei mitään.
Nashvillessa ei tarvitse olla huolissaan joukkueen vireystilasta. Vahvan runkosarjan lopun vetänyt miehistö on tikissä. Viime kevään pettymys Chicago-sarjassa kaivetaan varmasti esiin pelien alla. Mestaruuden lopulta saavuttanut Blackhawks oli saatu jo koukkuun, mutta saalis karkasi hetkellisen herpaantumisen seurauksena. Virhettä ei haluta enää toistaa. Predators osaa pelata "kovia nimiä" vastaan. Näennäinen altavastaajan rooli toimii joukkueen etuna.
Pekka Rinne avainasemassa
Anaheimin maalivahtitilanne aiheuttaa epävarmuutta. Sveitsiläinen Jonas Hiller on ollut jo tovin sivussa aivotärähdyksen jälkiseurausten takia. Toipumisennuste on vahvan epävarmuuden peitossa.
Kesken kauden värvätty Ray Emery teki vahvan sisääntulon ankkalaumaan. Kaukaloiden paha poika kävi elämänsä taistelun vaikean lonkkasairauden muodossa. Emery joutui leikkauksen jälkeen viettämään kuukauden sänkypotilaana. Sen jälkeen oli vuorossa 5 kuukauden kainalosauva-ajanjakso. Vahvalla asenteellaan maalivahti kuntoutti itsensä pelikuntoon. 10 pelaamastaan ottelusta Emery voitti 7 hyvillä tilastolukemilla. Peliajan vähyys asettaa hänen kohdalleen kuitenkin vahvan kysymysmerkin.
Carlylen maalivahtivalinta saattaakin kohdistua Dan Ellisiin. Kesken kauden Tampasta tullut 30-vuotias kanadalainen tuo mielenkiintoisen lisämausteen Predators-sarjaan. Hän pelasi aiemmin 3 kauden ajan Nashvillessa, mutta joutui lopulta Pekka Rinteen varjoon. Ellisillä riittää varmasti näyttöhaluja. Niiden hallinta on avainasemassa, sillä väärä käsittelytapa saattaa johtaa pelivireen herpaantumiseen. Ducksilla ei ole vara antaa tasoitusta pelin tärkeimmällä osa-alueella.
Nashvillessa ollaan levollisella mielellä. Pitkän matkan Kempeleestä NHL-liigan tähtikartalle tehnyt Pekka Rinne tuo seesteisyyttä. Upea runkosarja nosti 28-vuotiaan maalivahdin mukaan Vezina Trophy-spekulaatiohin. Rinteen vahva torjuntavire luo kivijalan Predatorsin puolustustaktiikkaan. Puolustajat keskittyvät siivoamaan maalinedustaa ja merkkaamaan kiekottomia vastustajia maalivahdin hoitaessa suorat laukaukset. Rinne on osoittanut vahvaa henkistä suorituskykyä, jonka merkitys kasvaa käsi kädessä otteluiden painoarvon kasvaessa.
Predators tarvitsee Rinteeltä runkosarjavireen jatkumon. Ducksin vaarallinen hyökkäyskoneisto tulee luomaan painetta, jonka eliminointi on avainasemassa. Rinne on torjunnoillaan koko pudotuspelisarjan tärkein pelaaja.
Ducks-puolustuksen nostettava tasoaan
Ducksin puolustuskalusto aiheuttaa epävarmuutta. Neljän vuoden takaisessa mestarijoukkueessa dominoivat Scott Niedermayer ja Chris Pronger. He ovat poissa eikä heidän kaipaamisestaan ole enää hyötyä. On mentävä käytettävissä olevalla materiaalilla. Runkosarjan taso ei välttämättä enää riitä. Uutta asennetta ja osaamista on kaivettava esiin.
Kokenut slovakki Lubomir Visnovsky pelasi upean runkosarjan. Puolustaja teki 81 ottelussaan 68 pistettä. Toinen tärkeä kiekollinen puolustaja on rookie-kauttaan pelaava 19-vuotias Cam Fowler, josta odotetaan uutta Niedermayeria. Nuorukaisen peli on harvinaisen kypsää, mutta kehitys on vielä kesken. Hänen suurimmat puutteensa ovat omalla alueella. Sitä heijastaa plusmiinus-tilaston koruton lukema -25.
Toni Lydman on pelannut kokonaivaltaisesti. +32 on tehotilastossa maaginen merkintä. Andreas Lilja, Luca Sbisa ja Francois Beauchemin täydentävät kuusikon. Heidän velvoitteensa ovat omalla alueella ja fyysisen elementin esilletuonnissa.
Predatorsilla on käytössään liigan paras pakkipari. Shea Weber ja Ryan Suter pelaavat yhdessä puhuttelevalla tavalla. Suter on hämmästyttävän tasapainoinen puolustaja, josta on kehittynyt sukunsa maineen mukainen moniosaaja. Weber on pelannut itsensä liigan parhaiden puolustajien kunnioitusta herättävään joukkoon. Kapteenin "C:n" lisäys pelipaidan rintaan on kaivanut kanadalaisen työkalupakista esiin lisäosaamista. Weberin nimeä ei kannata sivuuttaa Norris Trophy-kartoituksessa.
Weber ja Suter tulevat saamaan paljon jääaikaa. He pelaavat Ducksin kärkihyökkääjiä vastaan. Predatorsin muuta pakistoa ei kannata väheksyä. Cody Franson, Jonathon Blum, Kevin Klein ja Shane O'Brien ovat Trotzin luottomiehiä. Oma alue siivotaan huolella eikä turhia sirkustemppuja kannata pelätä. Kokonaisuutena Predatorsin pakisto on hyvin koottu paketti, joka tuo joukkueelle etulyöntiaseman verrattaessa sitä Ducksin vastaavaan kokonaisuuteen.
Ducksin isojen pyssyjen vire
Ducksin runkosarjan huimaa loppuvirettä siivitti Ryan Getzlafin huippuketjun osaaminen. Keskushyökkääjä näytti todellista kapteenin esimerkkiä toivuttuaan viime joulukuussa tapahtuneesta loukkaantumisestaan. Ducksin ykkösketju Corey Perry–Getzlaf–Bobby Ryan teki runkosarjassa 103 maalia ja 235 pistettä. Hyvää taustatukea antoi ikinuori Teemu Selänne, joka jatkoi kiekkoihmisten hämmästyttämistä. 31 maalia ja 80 pistettä on kova saalis 40-vuotiaalle veteraanille.
Teemu pelasi valtaosan kaudesta yhdessä Saku Koivun ja Jason Blaken kanssa. Ducksin kaksi muuta hyökkäysketjua tuovat kaukaloon energiaa, karvauspeliä ja kovuutta. Lupaava tulokas Brandon McMillan teki 11 maalia ja paikkasi mainiosti loukkaantuneena ollutta Getzlafia. Jarkko Ruutu ja George Parros ovat tärkeitä roolipelaajia, jotka aiheuttavat kaaosta vastustajan alueella.
Predatorsin hyökkääjistö ei puhuttele nimilistallaan. Kokoonpanosta ei löydy puhuttelevaa yksilötaitoa. Syvällisempi lähestymistapa avaa asian uudella tavalla. Trotzilla on käytössään nippu hyökkääjiä, jotka ovat sisäistäneet hänen pelisuunnitelmansa aukottomalla tavalla. Jokainen ketju kykenee pelaamaan laadukkaasti kahteen suuntaan. Maalintekokykyä ja puolustusaspektia löytyy jokaiselta pelaajalta. Joukkueen suoritus ei lamaannu yhden ketjun pimentämisellä. Hyökkääjistöstä löytyy helposti kahden ketjun verran puolustusosaamista vastustajan huippuketjujen paimentamiseen. Vahva luistelu pitää pelin tasapainossa. Predatorsia vastaan pääsee harvoin ylivoimahyökkäyksiin.
Nashvillen runkosarjan paras maalintekijä oli valkovenäläinen Sergei Kostitsyn 23 maalillaan. "SK-74" on isossa roolissa myös pudotuspeleissä. Ruotsalainen Patric Hörnqvist jatkaa läpilyöntiään NHL-pelaajien kärkikaartiin. Kesken kauden Ottawasta tullut "vävy-poika" Mike Fisher on sopeutunut Predatorsiin mainiosti. Hänellä on arvokasta kokemusta kovien otteluiden käsittelemisestä. David Legwand, Steve Sullivan, Cal O'Reilly, Colin Wilson ja Matt Halischuk tuovat kaukaloon vahvaa perusosaamistaan. Huomion arvoinen yksityiskohta on se, että Predatorsin sisäisen pistepörssin voitti Martin Erat 50 pisteellään. Lukema paljastaa olennaisen joukkueen pelitavasta.
Joukkueiden hyökkäyskalustojen vertailussa kulminoituu yksilötaidon ja joukkuepelaamisen kaksintaistelu. Nashvillen on pysäytettävä Ducksin isot pyssyt, mikäli joukkue aikoo rikkoa pudotuspelikirouksensa. Asiaa voidaan lähestyä myös Anaheimin perspektiivistä. Ducksin toiveet jatkopaikasta lepäävät hyökkäysosaamisen varassa.
Erikoistilanteiden painoarvo kasvaa
Anaheimin ylivoima herättää kunnioitusta. Huippuhyökkääjät saavat taustatukea Visnovskylta ja Fowlerilta, joilla on kykyä laadukkaaseen viivapelaamiseen. Predatorsin on vältettävä jäähyjä, sillä isot pyssyt osuvat vääjäämättä pitkän matkan aikana. Nashville alivoima toimi runkosarjassa hyvin. Se oli liigan 5.paras.
Ducks otti runkosarjassa paljon jäähyjä, 3.eniten läntisessä konferenssissa. Vaikka Nashvillen ylivoima olikin liigan heikoimpia, ei tilanne ole toivoton. Predatorsin riveistä löytyy käsiä ja jalkoja ratkaisujen tekoon. Jo pelkästään Shea Weberin laukaus toimii kunnioitusta herättävänä pelotteena. Hän kuuluu liigan harvoihin pelaajiin, joilla on kyky pyssyttää viivaosumia ilman maskia. Fysiikan lait toimivat kaukalossakin.
Ennakkoasetelma asettaa vastakkain Ducksin hyökkäyksen ja Predatorsin puolustuksen. Anaheimilla on myös kotietu puolellaan. Molemmat joukkueet ovat pelanneet hyvin kotikaukalossaan. Predatorsin on tehtävä ainakin yksi ryöstöretki Honda Centeriin. Ducksin kaksi ensimmäistä kotiottelua antavat suuntaviivan. Niiden perusteella arvion tekeminen olisi helpompaa. Annetaan puoltoääni Anaheimille.
Arvio: Ducks jatkoon otteluvoitoin 4-3.
