Kynä ja paperia olisi nopeampi. Kotijoukkue teki maaleja sekä itse että vierasjoukkueen puolesta. Kotijoukkueen maalissa pelaa tilastojen mukaan seuran b-juniori, vaikka kentällä on oikeasti 30-vuotias veteraani. Otteluna on pilkku vastaan kysymysmerkki. Laukaukset puuttuvat. Tilastot puuttuvat kokonaan.
Nämä kaikki lauseet ovat tuttuja parin viime viikon ajalta Liigan ja osittain Jääkiekkoliiton sarjojen tilastointia koskevasta keskustelusta. Tuttu juttu, ja monella tapaa anteeksiantamaton moka.
Pelkän "TE MOKASITTE"–huutelun sijaan pitää kuitenkin mennä syvemmälle. Ongelmat tilastoinnin suhteen ovat paljon myöhästynyttä "koodauspäivitystä" suurempia.
Todellinen halu kehittää tilastointia puuttuu Liigasta, suomalaisesta jääkiekkoliitosta ja myös kansainvälisen kiekkoliiton toiminnasta.
Kehittää tilastointia? Eivätkö maalit edelleen ratkaise ottelun voittajan?
Eivät yksin. On kiistaton fakta, että laajempi ja kehittyneempi ottelujen tilastointi veisi jääkiekkoa pelkästään eteenpäin. Syvällisempi tilastointi.
Mistä nyt puhutaan? Puhutaan ensinnäkin siitä, että enemmän kiekkoa hallinnut ja enemmän kiekkoa maalia kohti laukonut joukkue voittaa pitkässä juoksussa enemmän otteluita. Fakta.
Tarkemmin katsottuna puhutaan siis kiekon hallinnasta, kiekon ylöstuonnista, kaikista joukkueen suorittamista laukauksista. Siis myös niistä, jotka blokataan tai menevät ohi. Kaikilla näillä asioilla on riippuvuussuhteensa jääkiekko-otteluiden voittamiseen.
Jääkiekko ei kehity pelkästään tilastoja tuijottamalla, mutta niiden merkitys tärkeänä työkaluna on kiistaton.
Puhutaan hallinnasta alueittain. Miltä alueelta vaihdot lähtevät, mille alueelle ne päätyvät. Oliko siis vaihto sellainen, että joukkue onnistui kääntämään omassa päässä pyörineen pelin hyökkäykseksi. Tuotiinko kiekko hyökkäysalueelle luistellen vai heittämällä se päätyyn.
Yksilöiden suoritukset samoissa asioissa. Kuinka vaihto kiekon hallinnan suhteen sujui ja millä alueella. Kumman joukkueen laukauksia vaihdon aikana tuli. Kenen kanssa vaihto pelattiin ja ketä vastaan. Hyökkäämisessä, mutta myös puolustamisessa pärjäämisessä.
Siis syvällisemmät kiekonhallintatilastot, mutta samalla myös syvällisemmät peliaika- ja laukaisutilastot. Pelaajista ja joukkueista.
Myös ruohonjuuritilastot! Kuinka paljon kukin pelaaja taklaa. Kuinka paljon pelaaja blokkaa laukauksia. Peliaikatilastot ali- ja ylivoimista. Olennaisia asioita.
Väitätkö sinä, että sinua eivät tilastot kiinnosta? En usko, ettet tykkäisi, jos joukkueestasi löytyy liigan ahkerin taklaaja. Tai yleensä siitä tiedosta, kuka on joukkueesi ahkerin taklaaja. Sankari voi olla monella tavalla.
Tämä auttaisi myös arvostamaan hyviä puolustavia pelaajia, niitä kuuluisia duunareita. Olisi pari syytä lisää heittäytyä kiekon eteen alivoimalla, kun vaikka palkkaneuvotteluissa olisi esittää vankkoja faktoja pelaajan kyvystä olla hyvä puolustava pelaaja. Niin, joskus 0+3 ja -2 voi olla helkkarin hyvä saldo kaudelle, jos pelaaja pelaa joka toisen alivoimavaihdon, blokkaa joukkueensa eniten laukauksia sekä pelaa aina vastustajan vaarallisimpia pelaajia vastaan.
Niin, mutta miten tämä sitten vaikuttikaan koko jääkiekon kehitykseen? Millä tavalla ne vievät lajia eteenpäin?
Ensinnäkin, joukkueilla ja valmentajilla on toki jo omia avustajia syvällisemmän tilastoinnin suhteen. Osa heistä käyttää laajempia tilastoja valmennuksessaan hyväksi. Osa tilastoista kerätään Liigan toimesta jo nyt, mutta niitä ei julkaista!
Näitä tarvitaan kaiken kansan nähtäväksi. Laaja-alainen analysointi ja keskustelu vievät pitkässä juoksussa kaikkea tilastointia eteenpäin. Kriittinen ja pitkällinen tarkastelu joka kantilta, vuosi toisensa jälkeen, tuo esiin niiden heikkouksia ja tilastoja voidaan kehittää.
Sama kantaa hedelmää pelitapojen kehittämiseen. Vasta laaja tilastointi antaa kunnon pohjan sille, mikä pelitapa oikeasti parantaa joukkueen mahdollisuuksia voittaa. Kiteytettynä maaleja syntyy keskimäärin enemmän, kun käytössä on enemmän paikkoja luova pelitapa.
Entä raha? Kuka tämän lystin maksaa? Miksi tähän kannattaisi sijoittaa?
Kyllä laajempi kiinnostus vain poikii rahaa. Suomella olisi tässä mahdollisuus olla Pohjois-Amerikan jälkeen ensimmäinen eurooppalainen edelläkävijä panostamalla asiaan tosissaan. Tietokoneohjelmia avustaja- ja liikkeentunnistuspainotteisesti on jo kehitetty. Nyt on vain aika ottaa ne laaja-alaisesti käyttöön ja kehittää niitä.
Sitten järjestelmiä voidaan myydä myös muiden sarjojen käyttöön. Lisäksi on mahdollista kerätä kolehtia jo vaikka Veikkaukselta, kun kausi-, ottelu- ja livevetoihin olisi käytössä lisää kohteita. Samat kohteet taklausmääristä kiekon ylöstuonteihin hyökkäysalueelle toimisivat.
Jos pelitavat eivät kiinnostaneet aiemmin, niin lyöpä rahaveto kehiin. Voittaminen kiinnostaa muitakin kuin lajiniiloja. Ja se lajikehitys.
Tilastoinnin ykköslajilla NFL:llä menee tietääkseni ihan hyvin. Miksi siis jääkiekon kannattaisi jatkaa taapertamista liitukaudella? Jääkiekko ei kehity pelkästään tilastoja tuijottamalla, mutta niiden merkitys tärkeänä työkaluna on kiistaton.
Antaako seuraavan sykäyksen kehitykselle Liigan uusi toimitusjohtaja Kimmo Rannisto, Kalervo Kummola vai Rene Fasel? Merkittävä tilaisuus heillä jokaisella on käytössään. Tarvitaan vain tahtoa antaa alkusykäys. Ja tarvittaessa siirtää sivuun jokainen taho, joka tätä väistämätöntä kehitystä jarruttaa.
