Artem Iossafovin siirtyminen loppukaudeksi Kiekko-Vantaasta Bluesiin on nimenomaan yhteistyön hedelmä. Tosin Iossafov pelasi muutaman ottelun viime kaudella HIFK:ssa, mutta loppukauden kattava sopimus tuli ehkä yllättäen. Samalla se rikkoo kuparisen näin pitkällä sopimuksella.
Jääkiekossa moni asia voi muuttua hetkessä. Jos sopimukseen lisätään nolla, on moni pelaaja pakotettu hyväksymään diilin. Ei ole kyse kulttuurieroista eikä valuutasta - raha ratkaisee.
Oletetaan, että nuori ja lupaava pelaaja tekee kauden aikana varsinaisen läpimurtonsa ja menestyy seurassaan. Jos hän on joukkueessa vielä läpimurtonsa ensi askeleilla, hänet kyllä havaitaan ja viedään pois. Joukkue saa unohtaa pelaajan, ja toivoo vain, että tilalle tulisi parempi.
Minkäänlaista seurauskollisuutta, värintunnustamista tai motivaation hakemista joukkueesta ei oteta onkeen, vaan tämä nuori lupaus on lähtenyt maailmalle.
Helposti unohdetaan tällainen pitkäjänteisyys. Peliä pelataan vain huipuille, ja kaikki haluavat omansa. Lupaukset ovat huipulla kuitenkin varsin lyhyen ajan. Jääkiekkoilijan uran jälkeen ei joskus ole minkäänlaista koulutusta.
Kun hokkarit naulataan seinään, kysytään pelaajan sinnikkyyttä pärjätä ja tehdä oma elantonsa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita heitä, jotka ovat tienanneet jo eläkeikänsä omaisuuden.
Kyseessä ovat ennemminkin nuoret, parikymppiset nuorukaiset, jotka kamppailevat opiskelun ja Puolustusvoimien kaltaisia instansseja vastaan. Puolustusvoimien Urheilukouluun päässee suurin piirtein Liigatason pelaajia, harvemmin esimerkiksi Mestis-pelaajia.
Pitkillä pelimatkoilla joukkueen bussissa on aikaa lukea, kunhan vain pitää siitä huolen.
