Parhaita muistoja teinivuosistani on EA Sportsin jääkiekkopelien lähes maaninen tahkoaminen yhdessä parhaan ystäväni kanssa. Harrastukseen nivoutui kiinteästi myös erilaisten jääkiekkoaikakauslehtien ahmiminen, jossa kiinnostavinta oli NHL:n varaustilaisuuksien ennakkospekulointi ja jälkianalysointi.
Kesällä 1997 suurin mielenkiinto kohdistui ykkösvaraukseksi ennakoituun ontariolaiskeskushyökkääjä Joe Thorntoniin, vaikka myös muuan Olli Jokinen oli spekulaatioissa kärkivaraus.
Thorntonin kohdalla ylisanat leijuivat kuitenkin aivan eri sfääreissä kuin Jokisen, vaikka nuori suomalainen oli ennen NHL-varaustaan ehtinyt tehoilla aikuisten tasolla jo Liigassa ja MM-kisoissa.
Yli 190-senttistä Thorntonia verrattiin Eric Lindrosiin paitsi fyysisen habituksensa myös pelitaitojensa vuoksi.
Kesään 1997 mennessä oman sukupolvensa supertähti Lindros oli johdattanut Philadelphia Flyersin Stanley Cupin finaaleihin ja kerännyt 297 runkosarjaottelussa 436 tehopistettä – ainoastaan edellinen ylivertainen tähtipelaaja Mario Lemieux oli kyseisellä ajanjaksolla Lindrosia tehokkaampi ottelumäärään suhteutettuna.
Thornton pelasi Lindrosin tapaan varausta edeltäneen OHL-kautensa yli kaksi pistettä per peli -tahdilla, mutta maalinteossa Thornton hävisi selvästi verrokilleen.
Myös NHL-urat alkoivat eri tavalla. Lindros kieltäytyi pelaamasta hänet varanneessa Quebec Nordiquesissa ja pelasi varauksen jälkeisen kautensa OHL:ssä sekä edusti Kanadaa alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa, olympialaisissa ja Kanada-cupissa. Ensimmäisen NHL-kautensa 19-vuotiaana Lindros pelasi heti yli piste per peli -tahdilla.
Thornton nousi heti varausta seuranneella kaudella Boston Bruinsin kokoonpanoon, mutta tulokaskauden pistesaldo 3+4 55 ottelussa on sittemmin toiminut kliseeksi asti muistutuksena muiden ykkösvarausten kohdalla, ettei vaisu alku välttämättä määritä koko uraa.
24 kautta ja yli 1 700 runkosarjaottelua pelannut Thornton todisti, että hyvää kannattaa odottaa.
Stanley Cup jäi Thorntonilta saavuttamatta, mutta Hockey Hall of Fame kutsuu
Neljännellä Bruins-kaudella syntyi 71 pistettä 72 ottelussa ja henkilökohtainen yhden kauden maaliennätys. Kaksi kautta myöhemmin Thornton pelasi ensimmäistä kertaa urallaan yli 100 tehopisteen runkosarjan ja toimi samalla ensimmäistä kertaa seuran kapteenina.
Lähes päivälleen 18 vuotta sitten San Jose Sharksin GM Doug Wilson hankki Thorntonin pelaajakaupassa, jossa Marco Sturm, Brad Stuart ja Wayne Primeau siirtyivät Bruinsiin.
Thornton oli alkukaudella Bruinsissa ehtinyt jo tehoilla 23 ottelussa pisteet 9+24, mutta Sharksissa keskushyökkääjän tehokkuus pompsahti aivan uusiin ulottuvuuksiin: 58 ottelua, tehot 20+72 ja kauden päätteeksi Art Ross Trophy pistepörssin voitosta ja Hart Trophy runkosarjan arvokkaimmalle pelaajalle.
Kukaan muu ei ole voittanut Hart Trophya kaudella, jolloin on tullut kaupatuksi kesken runkosarjan.
Sharksissa Thornton nousi NHL:n parhaiden hyökkääjien joukkoon: Kaudesta 2005–06 kauteen 2015–16, jolloin Thornton vielä 37-vuotiaana pelasi piste per peli -tahdilla, ainoastaan Sidney Crosby, Jevgeni Malkin ja Aleksandr Ovetškin pelasivat Sharks-tähteä tehokkaammin.
Stanley Cup jäi Thorntonilta saavuttamatta, mutta Hockey Hall of Fame kutsuu heti parin vuoden kuluttua, kun kolmen vuoden pelaamattomuuskriteeri täyttyy.
nautin erityisen paljon, kun yllättävä syöttö osuu taidokkaasti kohteeseensa. "Jumbo Joen" yksilötaitoa tulee pian ikävä.
Kaikkien aikojen syöttöpörssissä Thornton on seitsemäntenä, lähin aktiivipelaaja Crosby on yli 100 syötön päässä. Uran 1 539 tehopistettä oikeuttavat kaikkien aikojen pistepörssissä sijaan 12, ja yhden kauden syöttötilastoissa Thornton on Wayne Gretzkyn ja Lemieux'n ohella ainoa, joka on pystynyt yli 90 syöttöpisteen kauteen useammin kuin kerran.
Thorntonin lopettamiseen liittyy lisäksi aimo annos nostalgiaa. Harmaantuneen parran tavaramerkikseen muodostanut tähtisentteri on viimeinen 90-luvulla NHL:ssä pelannut pelaaja – ellei Jaromír Jágr vielä kerran tee paluuta.
Thorntonin ilmiömäistä syöttötaitoa tuli ihasteltua se parikymmentä vuotta. Luistelullaan hän ei säväyttänyt koskaan, mutta kyvyllään pelata kiekko ketjukaverin avoimeen lapaan sitäkin useammin.
Connor McDavidin ylivertaista luistelua tai Cale Makarin taitoa harhautella itsensä vastustajan puolustuslinjasta ohi on toki kiehtovaa katsella. Sen verran kuitenkin tunnustaudun vanhan liiton lätkäfaniksi, että nautin erityisen paljon, kun yllättävä syöttö osuu taidokkaasti kohteeseensa.
Jokainen Thorntonin uran 1 211 syöttöpisteestä ei syntynyt ilmiömäisestä oivalluksesta, mutta poikkeuksellisen moni kuitenkin. "Jumbo Joen" yksilötaitoa tulee pian ikävä.