Nuorille Leijonille otteluiden alut olivat moneen kertaan vaikeita, ja kaikissa kovemmissa peleissä vastustaja teki avausmaalin. Joukkue osoitti kuitenkin aina luonnetta, ja Kanada-ottelua lukuun ottamatta Suomi onnistui tulemaan vähintään tasoihin, vaikka Yhdysvallat käänsikin välieräottelun edukseen.

Suomen päävalmentaja Antti Pennanen oli selvästi ammentanut oppejaan Jukka Jaloselta, jonka johdolla Suomen maajoukkueet ovat myös moneen kertaan nousseet tappioasemasta voittoihin. Suomella on monesti ollut nuorten maajoukkueissa valmentajia, joiden valmennuskyvyt ovat jonkinlainen arvoitus, mutta Pennanen ei siihen joukkoon kuulu. Hän osoitti olevansa oikea valmentaja tälle porukalle. Samalla on myös hienoa, että sopimus on kaksivuotinen, eli samalla linjalla jatketaan myös ensi vuonna.

Kapteeni Anton Lundellin johdolla myös joukkuehenki oli Nuorilla Leijonilla erinomainen, ja se edesauttoi takaiskujen kestämisessä. Kontrasti on melkoinen kahden vuoden takaiseen turnaukseen Ruotsissa, kun sama ikäluokka mitteli paremmuudesta 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa. Suomi voitti viidestä ottelustaan vain yhden häviten jopa Valko-Venäjälle, ja turnaus päättyi 0−6-murskatappioon Yhdysvalloille puolivälierässä.

Jos pelien sisällä trendi oli jatkuvasti nousujohteinen, samaa voi sanoa myös turnauksesta yleisesti. Suomi takelteli vielä koronaviruksen runteleman Saksan kanssa, mutta sen jälkeen Suomen ei tarvinnut hävetä esityksiään, ehkä pois lukien Kanada-ottelun ensimmäinen erä. Suomi pelasi pronssiottelun loppuhetket sellaisella tasolla, että turnaukseen päättyminen mitaliin oli täysin ansaittua.