Lukko oli tippunut kaksi päivää aiemmin Liigan finaalipeleistä tiukan taistelun jälkeen. Joukkue kuitenkin löysi vielä kerran taisteluvaihteen, ja vei kauden 2013-2014 pronssimitalit SaiPan edestä voittamalla ottelun lukemin 3-2.
Kamppailun ratkaisuosuman tehnyt Ville Vahalahti oli huijentunut ja tyytyväinen illan koitokseen.
− Aivan sama, kuka sen voittomaalin tekee, kunhan vaan joku tekee. Tärkeää oli ainoastaan se, ettei ottelu mennyt jatkoerään, väsynyt Vahalahti kommentoi.
Mitaliottelun luulisi sytyttävän jokaisen pelaajan, mutta raskas pettymys edellisessä sarjassa jättää helposti jälkensä.
− Olin koko päivän aivan rikki. Ei ollut hallille tullessa mitään ajatuksia illan pelistä. Ison työn sai tehdä, että lataus löytyi pronssipeliin. Onneksi oli vielä sen verran voimia jäljellä, että saatiin voitto kairattua.
Hyökkääjän kommentit ymmärtää hyvin, olihan Lukko erittäin lähellä selviytyä Liigan loppuotteluihin.
− Mestaruus oli joukkueen tavoite, joten lauantain tappio otti todella koville. Tappara oli kuitenkin seitsemännessä ottelussa parempi, joten pulinat pois, hyökkääjä antoi tunnustusta välierävastustajalleen.
Lukko pelasi pudotuspeleissä 15 ottelua 25 päivän aikana. Suoritus on kova ja kysyy pelaajilta kovaa henkistä ja fyysistä kestävyyttä. 36-vuotias Vahalahti huomasi kropassaan kovan rasituksen.
− Meikäläinen on liian vanha tällaiseen rumbaan. Kroppa ei palaudu enää kunnolla. Tuplapelit ja sen takia nopea matkustaminen ovat ne pahimmat ja niistä pitäisi päästä pois. Yksi välipäivä olisi jo aivan eri juttu.
− Väsymystä ei tunne pelatessa. Mutta kun ottelu päättyy, niin sitten väsymys iskee vartaloon, Vahalahti mietti.
Näin kova pudotuspeliurakka oli Vahalahdelle ensimmäinen laatuaan, koska aiemmin mies ei ole pelannut edes seitsemän ottelun sarjaa.
− Joo, olihan tämä ylivoimaisesti kovin kokemus, mitä meikäläisen uralla on ollut. Muutama päivä menee ennen kuin tästä rääkistä on toipunut, Vahalahti päätti poistuen suihkuun.
