HPK on päässyt nauttimaan voitosta kotiyleisön edessä viimeksi tammikuun lopussa. Perjantai-iltana närästystä herätti myös hylätty maali.
HPK-luotsi Pasi Arvonen ja otteluvalvoja sivistivät toisiaan valmentajahaastattelussa kiivain sanakääntein.
Tietokoneelta hidastusta katsonut Zach Hamill ei ollut maalin hylkäämisestä samaa mieltä, eikä ollut myöskään Tuulola.
− Minun mielestä se ei ollut potkumaali. Kyllähän kiekko jalasta kimposi, mutta kovalta se tuntui kun maali tuosta hylättiin.
Maalipaikkoja joukkue kykenee kyllä luomaan illasta toiseen, tolppien kilistely ei kuitenkaan riitä pisteisiin asti. Useampi ylivoima valui joukkueelta hukkaan.
− Ylivoima oli huonoa tänään, siellä ei liikkunut kiekko eikä miehet. Paljon tuli huolimattomuusvirheitä. Tasakentällisin me oltiin tänään kyllä Tapparaa parempia.
Kerhon pelityyli on vauhdikasta ja miellyttävän näköistä, onnistuessaan se on myös tehokasta. Pasi Arvosen pelikirja on myös nuoren puolustajan mieleen.
− Me pyrimme pelaamaan pystysuunnan lätkää, kiekkoa nopeasti ylös ja puolustajat tukemaan. Itse tykkään tästä pelityylistä, kun paljon sattuu ja tapahtuu.
Peliaika ja vastuullinen rooli on varmasti vastuuta haluavalle nuorelle pelurille se ykkösjuttu. Kentälle janoava pelaaja on joutunut ajoittain koville.
− Loukkaantumisen jälkeen jouduin tappelemaan itseni kanssa, kun ei tullut peliaikaa. Nyt kun on saanut vastuuta, niin olen nauttinut pelaamisesta. Pelijano tuo tietysti lisää minuutteja.
Joukkueen pelitahti ja vauhti kentällä ei ole tullut Jonille yllätyksenä, päivittäisen harjoittelun myötä itsevarmuus pelipaikasta on realistisella pohjalla.
− Kyllä minä olen aina uskonut omaan tekemiseeni ja luottanut itseeni. Päivittäisen tekemisen kautta olen pystynyt ottamaan roolia ja näyttämään, että pärjään Liigassa. A-nuorissa pelaaminen oli kouhuttamista ja kaahailua. Täällä on enemmän järki mukana, eikä aina ole ratkaisuna se päätykiekko. Tietty suunnitelmallisuus helpottaa myös puolustajan pelaamista.
Craig Schira puolustajaparina ei ole heikoimmasta päästä, puolustajien yhteistyö on kuitenkin tärkeintä.
− Päivittäin on harjoituksissa potkimista suuntaan ja toiseen, mitä pakkipari haluaa. Molemmat keskustelee ja kertoo omista ajatuksista, mitä haluaa toisen tekevän. Aikaa myöten se tekeminen hitsautuu yhteen.
Vaikka ensimmäinen tulikaste on jo koettu, on Tuulolalla selkeä käsitys mihin suuntaan kehitystä pitää viedä.
− Fysiikka on tietysti vielä kesken, sen kanssa tehdään vielä paljon hommia. Lisäksi tarvitaan tietynlaista röyhkeyttä puolustuspelaamiseen, kiekko heti vastustajalta irti ja nopeasti ylöspäin. Tietysti kokonaisuutta pyritään viemään kokoajan eteenpäin, mutta noissa ehkä isoimmat kehityskohteet.
Maalinteko kun takkuaa, niin silloin se tuskakin lisääntyy.
− Kyllä tässä aikamoinen tuska on, kun viimeksi lokakuussa tehnyt maalin. Melkoinen gorilla löytyy selästä, vähän tuntuu että Rinkelinmäellä on koko gorillalauma. Tuskaa on nyt ollut, mutta päivittäisen tekemisen kautta toivottavasti se ketsuppipullo saadaan sieltä aukeamaan.
