Kimmo Timosen astuessa median eteen tiistaina Kuopion kaupungintalolla hieman ennen kello seitsemää olivat ensimmäiselle savolaiselle Stanley Cup -voittajalle osoitetut juhlallisuudet jo täydessä käynnissä ikkunan toisella puolella avautuvalla keskustorilla.
- Tuossa kun laskeuduttiin Rissalan lentokentälle, niin kylmät väreet kävivät, Timonen totesi painokkaasti.
- Veikkaan, että kun tästä päästään eteenpäin, niin juhlat käynnistyvät minun osalta. Tässä ei ole vielä päässyt juhlafiilikseen, mutta illalla päästään, arveli Timonen.
KalPa-kasvatti sai vastata ties monennenko kerran kesän aikana kysymykseen, miltä tuntui nostaa pokaali ensimmäisen kerran käsivarsille. Timosen päästessä vauhtiin ei tarinasta meinannut loppua tulla.
- Vaikea kuvailla sitä kuinka fiilikset pystyvät vaihtumaan kesken pelin. Patrick Kanen 2-0-maalin jälkeen katsoin, että kolme minuuttia aikaa jäljellä. Sitten tuli jäähy ja taas oltiin ihan eri tilanteessa!
- Sitä toivoisi, että kaikki pääsisivät tähän tilanteeseen, mutta se ei ole mahdollista. Onnea todella tarvitaan. Kävin aikoinaan Philadelphiassa häviöprosessin läpi. Se oli melkoinen prosessi. Nyt voi rehellisesti sanoa, että se joka lopulta voittaa, on sen todella ansainnut.
Kapteeni Jonathan Toewsin hieno ele ojentaa ensimmäisenä pysti juuri Timoselle glorian hetkellä herkisti monta urheilun ystävää. Kapteenin ele kieli Timosen mukaan amerikkalaisesta urheilukulttuurista.
- Toews sanoi aamujäillä, että me voitetaan tämä peli ja sinä saat sitten sen pokaalin. Ei niistä aamujäistä tullut sitten enää yhtään mitään! Siellä lähdettiin antamaan kyynel silmässä pakki-pakki-syöttöä! Tuo ele kertoo amerikkalaisesta kulttuurista, joka tavallaan ymmärtää ammattilaisurheilijoita, jotka ovat käynyt kovan uran läpi. Siinä on minun uran yksi parhaista kapteeneista. Eikä vain tämän tapahtuman takia, Timonen tähdentää.
Kun legendaarinen Stanley Cup lopulta oli käsivarsilla, oli olo lopulta varsin merkillinen.
- Sitten en tiennyt mitä tehdä. Tuli sellainen olo että ottakaa tämä pois kun en tiedä mitä tällä tehdään.
Juhlafiiliksestä puhuttaessa Timonen muisti sivuta sairautta, joka oli estää puolustajan viimeisen kauden taalajäillä - ja huippu-urheilijana ylipäätään.
- Siitä, mitä viime vuonna tapahtui oli jääkiekko kaukana. Piti etsiä jostain lääkäri, joka antaisi luvan pelata. Jossain vaiheessa oli jo usko loppua, Timonen muisteli.
- Nyt on aikaa perheelle ja aika hengähtää ensimmäistä kertaa vuosiin ja miettiä sitä mikä on seuraava askel. Tuskin tullaan ikinä siihen tilanteeseen etten tekisi mitään. Niin hyvin tunnen oman persoonani. Voi olla että se polte tulee, mutta kestääkö siinä kuinka monta kuukautta tai vuotta - sitä en osaa sanoa. Ja se, onko se valmentamista vai jotain muuta - sitäkään en tiedä.
Torille mars!
Kuopion tori täyttyi lopulta - jos nyt ei ääriään myöten - niin ainakin lähes. Illan juhlakalun mielestä tori oli ainoa oikea paikka järjestää juhlat.
- Kun viimeinen peli päättyi ja kerkesi hengähtämään, niin tuli mieleen, että miten tätä voisi Kuopiossa juhlia. Ensimmäisenä tuli toritapahtuma mieleen. Harmi homma että on vain päivä aikaa. Tällä tavoin kuitenkin mahdollisimman moni pääsee näkemään pokaalin, Timonen sanoi.
Timonen kertoi vievänsä pystin keskiviikkona näytille lastensairaalaan. Tarkemmin sanottuna samaiselle osastolle, jonne äskettäin järjestetyn hyväntekeväisyystapahtuman Kime4Kidsin tuotot ohjataan.
Juhlan kliimaksi koettiin KalPan junioripelaajien suosiollisella avustuksella, kun Timonen saatteli pokaalin kaiken kansan näköpiiriin keltamustiin pukeutuneiden junioreiden tehdessä juhlitulle esikuvalleen kunniakujan. Asiaankuuluvien ohjelmanumeroiden jälkeen kannua nostelivat niin Teuvo Teräväinen kuin Antti Raanta.