Kärpät on tällä hetkellä sarjataulukossa sijalla 13. Edellisen kerran Kärpät on ollut noin alhaalla suomalaisten jääkiekkojoukkueiden rankingissa tässä vaiheessa kautta silloin, kun Kärpät pelasi ja johti 1. divisioonaa. Tuolloin kaudella 1999–2000 SM-liigassa oli 12 joukkuetta. Mikä Kärppien pelaamisessa mättää nyt niin pahasti, että joukkueen sijoitus on noin paljon romahtanut verrattuna edelliseen kauteen?
− Kyse on isommasta kokonaisuudesta. Kärpät on nyt uuden edessä. Edellisen päävalmentajan Lauri Marjamäen johdolla Kärpät ehti luoda jo sellaista dynastian tapaista, kun Marjamäki nosti valmentamisen ja tiimivalmentamisen tasoa aivan uusiin ulottuvuuksiin Liigassa seurauksin, jotka ovat tunnetut. Kaksi mestaruutta ja yksi pronssi oli kova suoritus.
Aika aikaansa kutakin, Marjamäen jälkeen toimitusjohtaja Juha Junno ja urheilutoimenjohtaja Harri Aho lähtivät rohkeasti uudistamaan Kärppiä. Muutokselle haettiin Kai Suikkasen kasvot. Samalla Kärpistä lähti ennätysmäärä laatupelaajia pois, eivätkä Junno ja Aho jostain syystä paikanneet aukkoja siirtomarkkinoilla. Suikkasen odotettiin nopeuttavan ja suoraviivaistavan Kärppien pelaamista. CHL:ssä niin tapahtuikin, mutta muutama harjoituspeli liigajoukkueita vastaan taisi osoittaa, ettei Liigassa pärjää liian voimakkaasti pystyyn pelaamalla.
Suikkanen esikuntineen palautti peliä marjamäkeläiseen aikaan, mutta nähdäkseni muutos tapahtuu liian myöhään, kun se tehdään vasta sarjan alkaessa. Sen jälkeen peliä on viilattu ihan viime aikoinakin, kun joukkueeseen on liittynyt uusia pelaajia. Tiivistäen sanoisin, että Kärppien prosessi etenee kuukauden–kaksi muita joukkueita myöhässä edellä mainituista syistä.
Päävalmentaja Suikkanen sanoi 15.11. pelatun Kärpät–Pelicans-ottelun jälkeen, ettei hän tiedä onko huonojen pelisuoritusten syy henkisen puolen, taktisen puolen vai pelillisen puolen asia. Miten on mahdollista, ettei päävalmentaja tiedä, mikä pelaamisessa on pielessä? Ja mistä tuollainen epätietoisuus kertoo?
− Suikkanen on virkistävän rehellinen. Tavallista on, että päävalmentajat esittävät julkisuudessa tietävänsä mikä mättää.
Oikeastihan kyse on ikiliikkujasta, jonka osia piisaa. Jos taktiikka mättää, laskee se psyyken itseluottamusta, mikä taas saattaa johtaa väsymiseen, mikä vuorostaan johtanee pelaajien tekniseen epävarmuuteen, mikä taas vaikeuttaa taktiikan toteuttamista ja laskee itseluottamusta, ja niin edelleen. Oikeastaan kenestäkään ei ole sanomaan varmaksi, mikä valmentamisen neljästä ulottuvuudesta on perimmäinen syy Kärppien konttaamiselle.
Numeraalista faktaa siitä, mihin suuntaan Kärppien peli on mennyt: ensimmäisissä 11 ottelussa Kärpät sai 16 pistettä, sen jälkeiset 11 ottelua ovat tuottaneet Kärpille vain yhdeksän pistettä. Kärppien viidellä viittä vastaan -pelaamista kun katsoo, niin ensimmäisissä seitsemässä ottelussa Kärpät teki seitsemän maalia, seuraavissa seitsemässä ottelussa samaiset seitsemän maalia ja seuraavissa seitsemässä ottelussa Kärpät teki yhden maalin viidellä viittä vastaan. Ja joku muu kuin Mika Pyörälä tai Shaun Heshka on tehnyt Kärpille viidellä viittä vastaan maalin viimeksi 8. lokakuuta! Siis kolmeentoista otteluun kukaan muu ei ole tehnyt viidellä viittä vastaan Kärpille maaleja kuin Pyörälä tai Heshka. Miten analysoit tätä asiaa?
− Tuo on mielenkiintoista faktaa, ja fakta on aina faktaa, ja tässä tapauksessa se avaa silmiä.
Tulkintani on se, että viidellä viittä vastaan Kärppien pelaajat kyllä pyrkivät pelaamaan pelisuunnitelman mukaan, mutta hyökkäyspelaamisen teot eivät tule selkärangasta, vaan niissä on liikaa ajattelua mukana, ajattelu kun aina hidastaa toimintaa.
Se, mistä moinen johtuu, liittyy mielestäni siihen, että joukkue lähti elokuun alussa ikään kuin suoraviivaistamaan pelaamistaan, luopui aikeesta syyskuun puolivälissä, ja nyttemmin taas, kun riviin on tullut uusia pelaajia näin myöhään, pyrkinyt kohti alkuperäistä suunnitelmaa. Vähemmästäkin veivaamisesta pelaajien toiminta muljahtaa liiallisen ajattelun puolelle. Pelitapaa voi säätää, mutta se on erittäin herkkää ja haavoittuvaista hommaa silloin, kun joukkue häviää enemmän kuin voittaa pelejä. Seuraus on ollut, että kokenut Mika Pyörälä hinaa tällä hetkellä joukkuetta lähes yksin.
Miten arvioit: nouseeko Kärpät tästä kurimuksesta vielä tämän kauden aikana?
− Voi hyvinkin olla, että Kärpät pesee keväällä vielä kasvojaan ja on eräänlainen pudotuspelien musta hevonen. Mutta on realismia, ettei oululaisilla ole saumaa ajaa kiinni sitä takamatkaa, joka pelaamisen osalta on päässyt syntymään vaikkapa suhteessa Tapparaan. Uskon tässä kohtaa omaan ajatteluuni siitä, miten tärkeää on koko ajan kehittää elokuusta asti omaa pelaamistaan.
