− Olihan tämä huikea sarja. Seitsemäs peli ja jatkoaika. Mutta onhan tämä valtava pettymys, voitte varmasti kuvitella. Oli kyllä taas hieno taistelu. Hieno ryhmä meillä kyllä on.
Kuten sanottua, Juha Metsola oli tänäänkin aivan huikea, mutta hän itse ei suostunut asiaa näkemään näin.
- Ei ollut itseltä loistava peli, en pystynyt tarpeeksi auttamaan joukkuetta. Semmoista se vain on. Nämä ovat oikeasti niin pienten marginaalien pelejä.
Oliko joukkue henkisesti väsynyt eilisen tappion jälkeen?
− Ei oikeastaan, tosi hyvällä fiiliksellä pystyttiin tulemaan. Ei siinä ollut mitään ongelmaa. Itse asiassa oli ihan hyvä, että tämä peli tuli näin nopeasti. Tai no, tuloshan ei vain ollut kovin hyvä.
Teilläkin oli upea paikka ratkaista ottelu.
− Niin näitä ne pienten marginaalien pelit ovat, jos et itse tee niin kaveri tekee.
Ratkaisun Metsola näki näin:
− Se oli maali, ei siinä sen kummempaa. Kyllä se minun maali oli, onhan se selvä, ruoski Metsola itseään.
− Mutta se meni, elämä jatkuu. Aurinko toivottavasti nousee vielä huomennakin.
− Pakko sanoa, vaikka ei voitettukaan, ansaitulle tauolle. Tekee kyllä hyvää purkaa vähän ajatuksia rauhassa.
− Onhan tämä henkisesti melko raskasta, kun melkein joka päivä joutuu skarppaamaan. Mutta toisaalta taas kun on ihan hyvin mennyt, niin se on mennyt vähän niin kuin itsestään.
− Kyllä tätä maalivahdin hommaa fyysisesti jaksaa, ei se niin rankkaa ole, ainakaan tällä meikäläisen vartalolla.
Entäpä miten tappiosta toipuu itse Metsola?
− Ehkäpä ensimmäiset kolme päivää todennäköisesti vain nukun. Katsotaan sitten mitä keksitään.
