Blues on menettänyt tähtipuolustajat Jere Karalahden ja Ville Lajusen. Paras maalintekijä Petri Lammassaari joutui sivuun koko loppukauden ajaksi ja ykkösvahti Petri Koivisto siirtyi syrjään henkilökohtaisista syistä. Seura on laitettu myyntiin ja yleisövaje on herättänyt runsaasti keskustelua. Kaukalossa taso on aaltoillut muutosten ja yleisen hälinän myötävaikutuksella. Joukkue on kuitenkin hyvissä kyttäysasemissa suoraan pudotuspelipaikkaan.
Tasakentällisin huippukiekkoa
Espoolaiset asettivat syyskuun alussa kaudenaluspalaverissaan tavoitteekseen suoran pudotuspelipaikan. Kun 30 kierrosta eli puolet runkosarjasta oli pelattu, oli Blues juurikin kuudennella paikalla.
– Moninainen syksy oli. Oikeastaan joukkueen ja pelaajien kanssa kaikki on mennyt ihan niin kuin pitikin. Kehitystä on tapahtunut pelaamisessa ja yksittäisissä pelaajissa. Alku oli vähän hakua, mutta ihan ok:sti päästiin liikkeelle. Kehityttiin ja kehityttiin, saatiin sitten seitsemän ottelun voittoputkikin ja pelattiin hyvää jääkiekkoa. Sen jälkeen tuli kaikennäköistä. Neljä runkopelaajaa tippui kokonaan pois voittoputken aikana. Pienessä murroksessa ollaan koko ajan eletty, ei olla sellaista pidempää ehjää jaksoa saatu, Lauri Marjamäki sanoo ja mainitsee mm. ykkösmaalivahdin poisjäännin ja seuran laittamisen myyntiin.
– Tosi paljon on kaikkea tapahtunut... Se tässä on ollut isoin stressin aihe. Jere lähti, sitten seura myyntiin, sitten Lammassaaret, Vallinit, Kurjet, Lajunen, Koivisto... Itsekin olen kehittynyt itsehillinnässä ja pysymään positiivisena. Jos me kaikista näistä selvitään, niin miksei selvittäisi kovemmistakin jutuista? Aina kaikille joukkueille tulee kaikennäköistä, mutta onhan tässä yllättävän paljon tapahtunut ja helppoa olisi ruveta mököttämään.
Vaikka Marjamäki pyrkii katsomaan asioita positiivisesti, ovat kaukalon ulkopuoliset asiat välillä pyörineet mielessä.
– Moni kysyy miltä se on tuntunut. Täähän on ollut hienoa mitä on joukkueen ja pelaajien kanssa touhunnut. Muut jutut on välillä vaivanneet.
Blues on kotikaukalossaan kerännyt toiseksi eniten pisteitä liigassa. Vierassaldo on selvästi huonompi.
– Kotona ollaan pelattu hyvää, voittavaa jääkiekkoa. Ollaan ymmärretty mitä voittaminen vaatii ja yritetty loppuun asti, voitettu paljon pelejä kolmannessa erässä. Iso kontrasti on vieraspelaamiseen, siinä on kehittymisen paikka. Ihan vielä ei yksittäiset pelaajat ja joukkue luota kuinka hyviä me voitais olla. Vieraisiin kun mennään niin aina mennään pikkasen puolustusvoittoisesti eikä uskalleta kiekon kanssa niin hyvin pelata. Uskoa omiin kykyihin se aika pitkälti on.
Tasakentällisin Bluesin pelaaminen on hyökkäyssuuntaan ollut parasta vuosiin. Etenkin kotona. Ylivoimapeli on tuottanut kovasti harmaita hiuksia, ja espoolaisten alivoimapelikin on Lajusen lähdön jälkeen ollut hieman heikompaa.
– 55-pelaaminen on hyvällä tolalla, kun tilastoistakin katsotaan miten me maaleja tehdään. Se on meidän vahvuus, ollaan pystytty pelaamaan hyvää jääkiekkoa. Toisaalta useinhan se menee niin, että jos yv yhtäkkiä alkaa toimimaan niin sitten sakkaa jostain muusta... Ainahan näitä voi pyöritellä ja hyöritellä, Marjamäki pohtii.
– Erikoistilannepelaaminen, varsinkin ylivoima, vaatii yksilötaitoa, erikoistaitoja ja harjoitusta. Meidän pitää panostaa siihen selkeästi enemmän. Yleensä kun 55-pelaaminen on kohdillaan, niin myös ylivoima toimii. Se on ihmetyttänyt. Me ei mennä pelaamaan ylivoimaa, me mennään suorittamaan sitä. Idealistinen ajatushan on se että meitä on yksi enemmän ja koko ajan pystyttäisiin luomaan kaksi vastaan yksi -tilanteita. Ja sitten kun se ei toimi, niin kuvioita sovitaan entistä enemmän ja se menee vielä enemmän passiiviseksi. Alivoima oli alkukaudesta tosi hyvää, mutta romahti vähän loppupeleihin.
– Viimeisissä peleissä pystyttiin tekemään paljon maaleja, mutta toisaalta aika paljon tuli omiinkin. Koivisto kun lähti niin hävisi koko peli, mutta niinhän se kävi Jokereille ja Pelicansillekin. Kaikki joukkueurheilussa mukana olleet tietää miten paljon tuollainen vaikuttaa.
Esimerkillä johtamista
Blues hankki maalilleen juutti Patrick Galbraithin Slovakian liigasta. Kolme ottelua pelannut Galbraith on aloittanut hyvin. Tanskan maajoukkuevahti on torjunut kiekot 91,09 prosenttisesti.
– Ei kilpaurheilusarjassa oikein voi mennä kahdella 19-vuotiaalla, joista toisella on kolme ja toisella nolla SM-liigaottelua. Selvitettiin ketä on vapaana, ja tämä [Galbraith] oli heti meidän oloinen kaveri. 25-vuotias, paljon kansainvälisiä kovia pelejä. Vuorinen oli nähnyt pelaavan ja Torenius oli kaverin kanssa juttusissa. Vaikuttaa tyyppinä hyvältä kaverilta meidän porukkaan. Potentiaalinen maalivahti.
Toinen kesken kauden joukkueeseen liittynyt pelaaja on Joakim Eriksson. Erikssonin ominaisuudet olivat tuttuja kotimaiselle kiekkoyleisölle etukäteen, mutta ruotsalaissentteri on kaikesta huolimatta päässyt aavistuksen yllättämään. Hyvä kahden suunnan sentteri tekee yhä hyvin pisteitä. Marjamäki on tyytyväinen ykkössentteriinsä.
– Joakim on tulevaisuuden huippuvalmentaja tai seurajohtaja. Näkee hyvin kokonaisuuksia ja on pelaajana äärimmäisen hyvä. 13 ensimmäistä peliä oltiin tietoisesti ilman ykkössentteriä, mikä oli ihan hyvä joukkueelle, kun piti kantaa vastuuta ilman häntä. Hän puhuu oikeita asioita joukkueen kesken. Joakimista on ollut iso apu valmennukselle.
Eriksson on yksi joukkueen johtohahmoja, mutta uudeksi varakapteeniksi Ville Lajusen lähdettyä nimettiin Oskari Korpikari, jonka varalla ovat Ville Varakas ja Joni Töykkälä.
– Sanotaanko, että suulaita kavereita ei hirveästi ole. Enemmän esimerkinnäyttäjiä jäällä. Pelataan kun pelataan, mallia Tomi Sallinen ja kuinka paljon se laittaa likoon joka ilta. Ja Töykkälä, joka on aika paljon äänessäkin. Tietenkin Lajunen oli kokoajan äänessä. Arska [Vallin] puhuu kopissa, Vito [Varakas]... Erilaista johtajuutta, se ei ole tärkeintä että "puhukaa kopissa ja psyykatkaa." Kaikki johtaa omalla esimerkillään. Joskus on ihan hyväkin, että koppi on ihan hiljaa, kun kaikki on vaan keskittyneitä. Kähkösen panosta ei voi väheksyä koskaan, kuinka paljon laittaa itsestään likoon ja saa tiukassa paikassa irti, Marjamäki sanelee joukkueen johtavista pelaajista.
Vielä kesällä Blues oli lähdössä kauteen käytännössä täysin samalla puolustuksella kuin viime kaudella, mutta se on kokenut kauden mittaan suuria muutoksia. Jere Karalahti lähti Valko-Venäjälle kauden kynnyksellä, ja myöhemmin kultakypärää kantanut Ville Lajunen seurasi Karalahden viitoittamaa tietä KHL:ään. Ari Vallin ja Mikael Kurki olivat ennen taukoa pitkään sivussa loukkaantumisten takia.
– Ollaan varmaan SM-liigan ainut joukkue, jolla on kauden ekasta pelistä kaksi kuudesta [pelaavasta puolustajasta kokoonpanossa] jäljellä. Sehän on hirveä muutos. Totta kai se näkyy pelaamisessa vääjäämättä. Kyllä mä nostan hattua Korpikarille, Varakkaalle ja kumppaneille. He kantavat isoa vastuuta.
– Viime aikoina on kolissut vähän enemmän omissa, mutta kyllä varmaan tulevaisuudessakin voitetaan pelejä ennemmin 3-2 kuin 7-6, Marjamäki naurahtaa viitaten marraskuun 29. päivänä pelattuun Pelicans-otteluun.
Marjamäki ei halua nostaa pelaajia yksilöinä esiin, mutta sanoo joukkueella kokonaisuutena ja yksilöillä olleen niin hyviä kuin huonojakin aikoja. Päävalmentaja korostaa oman tekemisen tärkeyttä, ei ulkopuolisten arvioita.
– Kukaan ei vie meiltä pois sitä, että ollaan voitettu. Se on fakta. Eikä sitä, että ollaan hävitty. Se on fakta. Mutta tärkeää on se, että nähdään sisälle miksi on voitettu ja miksi hävitty. Usko, että pystyään pelaamaan hyvin on oleellisin juttu pohjalla, ei se mitä muut ajattelee tai sanoo. Pystytään ihan mihin vaan kun halutaan.
Areenalla ruuhkaa
Tapiolan monitoimiareenalla on ollut huomattavan paljon tapahtumia verrattuna aiempaan. Marjamäki vahvistaa tämän vaikuttaneen suuresti joukkueen jokapäiväiseen arkeen.
– On, erittäin paljon. Valovuoden ero verrattuna edellisiin kausiin. Joka toinen viikko mennään pikkuautoilla Leppävaaraan ja Espoonlahteen. Tietenkin pitää muistaa, että Barona Areena on yksittäinen yksikkö mitä pitää myydä.
– Meillä on pari lauantaipeliä koko kauden aikana ja ollaan viikonloput reissun päällä, mikä tarkoittaa taas sitä että palautumisaika on lyhyempi, kun tiistaina taas pelit jatkuu. Taas toisaalta meillä on vain pari perheellistä miestä, että mitä helkuttia me täällä tehdään. Pysytäänpähän ainakin pois tuolta Helsingin yöstä...
Yksi alkukauden puheenaiheista oli Bluesin surkeat yleisömäärät. Väkeä on vähitellen tullut halliin aavistuksen enemmän, mutta katsojaluvut ovat silti selvästi aiempaa perässä. Marjamäki nostaa kuitenkin esiin sen, että olemassaolevilta faneilta on tullut hyvää kannustusta.
– Fanit on siirtyneet meidän lähelle ja pitää isoa ääntä. Siitä on oikeasti ihan älytön hyöty meille. Tuntuu, että on enemmän ääntä mitä aiemmin, johtuuko sitten siitä että fanikatsomo on lähempänä meidän penkkiä vai mistä. Siellä jaksetaan kannustaa ja on hyvä meininki päällä. Aina sanotaan ettei oo porukkaa, mutta äärimmäisen ylpeä pitää olla kaikista ketä hallilla on.
Kuusi tulokasta
Viime vuonna uuden piste-ennätyksen Suomen parhaalle seuralle jaettavan Aaro Kivilinnan muistopalkinnon voiton yhteydessä tehneellä Bluesilla menee taas lujaa niin A-, B-, kuin C-nuorissakin. Liigajoukkueen ja juniorien yhteistyö on tiivistä.
– Sanotaanko, että apuvalmentajana kävin paljon enemmän katsomassa. Iltaisin jos vaimo on töissä ja tyttären kanssa on kotona, niin joskus tulee kyllä tyttären kanssa lähdettyä Matinkylään, mutta aina ei jaksa. Ollaan jaettu niin, että Mikko [Saarinen] ja Hire [Timo Hirvonen] käy enemmän kattomassa. Tore [Marko Torenius] kun siellä on Volden pelaamassa, Marjamäki sanoo ja lisää olevansa menossa haastattelupäivänä katsomaan A:n ottelua.
– Erittäin hyvä yhteistyö on [Jussi] Ahokkaan, [Saku] Martikaisen ja [Janne] Tuunasen, kanssa. Puhutaan paljon, on yhteisiä tapahtumia ja käydään porukalla syömässä. Siellä on todellisia lätkäjätkiä, jotka elää ja hengittää 24 tuntia vuorokaudessa jääkiekkoa. Taas näyttää että harkkahallihankekin on menossa kovaa vauhtia eteenpäin, se olisi taas parempi kun juniorit näkisi joka päivä läheltä liigajoukkueen toimintaa.
Bluesin liigajoukkueen harjoituksissa on syksyn mittaan käynyt runsaasti A-nuorten pelaajia.
– Aika paljon on tullut. Tänäänkin oli viisi + maalivahti. Tietysti aika pienellä ringillä ollaan oltu, ja jos joku on pelannut edellispäivänä 26 minuuttia ja on välipäivä niin ei oteta harjoituksiin, vaan otetaan A:sta pelaaja tilalle.
Liigamiehistössä tällä kaudella ovat debyyttinsä tehneet maalivahdit Lars Volden ja Jonathan Iilahti, puolustajat Joonas Valkonen ja Jani Hakanpää, sekä hyökkääjät Matti Järvinen ja Miro Aaltonen. Järvisen kausi on ohi loukkaantumisen takia. Aaltonen ja Hakanpää pääsivät alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuihin. Valkonen ja Iilahti tippuivat pois kisakoneesta, Volden torjui I-divisioonan kisoissa Norjan maalilla. Alle 20-vuotiaiden ex-päävalmentaja Marjamäki aikoo seurata kisoja.
– Katsoin että tulee ihan hyvään aikaan muut paitsi Tanska-peli [televisiosta], ja kyllä ne kiinnostaa. Kansainvälinen kiekko kiinnostaa aina.
Kaksi viime vuotta parikymppisten matkassa ollut Marjamäki tunnustaa, että olo on jopa hieman haikea. Toisaalta on mukava olla perheen kanssa jouluna. Joulusuunnitelmat ovat perinteiset.
– Varmaan sitä kaikki haluaa olla perheen kanssa ja rauhoittua. Kiva olla perheen parissa, rauhoittua, lepäillä ja syödä. Käydä vähän joulukirkossa ja ihmetellä maailman menoa.
