Tässä sunnuntaissa on jotain erityistä, kun Loimaan Rockets saapuu haastamaan Paimion Haka Hockeyn. Kyseessä ei ole tavallinen sarjaottelu, sillä Hakan paitaan sonnustautuu tänään mies, jonka ansioita urheilun parissa voisi luetella alkulämmittelyn alusta aina ottelun alkuun saakka, ja silti olisi siinä ja siinä, että ehtiikö ottelu alkaa ajallaan.
Tästä kertoo myös se, että Paimion OP-Areena on tulossa täyteen ja paikalla on valtakunnan mediaakin.
Syy lisääntyneeseen kiinnostukseen on tietenkin Timo Nummelinin paluu kilpatasolle noin vuoden tauon jälkeen.
Mutta kaiken hälyn keskellä yksi kysymys ei jätä rauhaan.
Miksi ihmeessä istun huonosti nukutun yön päälle takapuoli kohmeessa katsomassa, kun 65-vuotias mies pelaa jääkiekkoa?
Kun unohdetaan nimi, meriitit ja romantisointi, eli riisutaan itse asian ympäriltä kaikki koristeet pois, niin lähtökohta on kuitenkin se, että silmieni eteen aukesi ihan normaali II-divisioonan ottelu. Tässä kyseisessä ottelussa nyt vain sattui pelaamaan myös eläkeikäinen mies. Tässä mielessä kysymys on perusteltu.
Yksinkertainen on kaunista
Rakastan kauniita urheilutarinoita ja kiistatta olisi upeaa, jos pääsisi näkemään vanhan legendan dominoivan nuorempiaan. On kuitenkin oltava realisti. II-divisioona ei ole mikään pubiliiga, johon konkarit vain kävelevät paraatiovista sisään ja lyövät harrastelijat kyykkyyn.
Ottelun alussa Nummelin näyttää vielä hakevan askelmerkkejään, eikä aivan tasapäisesti pärjää suorassa luistelussa. Nummelin myöntää, että ennen ottelua ajatus omien kykyjen riittävyydestä käväisi mielessä.
− Kotoa lähtiessä ehkä aavistuksen verran mietin, että pärjäänkö minä vielä, vai miten tämä nyt menee, Nummelin kertoo.
− Kyllä se toisaalta aika äkkiä mielestä hävisikin. Pari vaihtoa ja sitten huomasi, ettei tämä sen vaikeampaa ole, hän jatkaa hymyillen.
Siinäpä se. Itse peli on hänelle helppoa ja hän myös pitää sen helppona. Hyvän pelaajan erottaa siitä, että hän tekee yksinkertaiset asiat oikein.
Vaikka paidan selässä ei lukisi nimeä, eikä kukaan tietäisi hänen taustojaan, niin Nummelin ehkä kiinnittäisi ensiksi huomion harmaitten hapsiensa myötä, mutta pelin alettua, hän erottuisi silti pelisilmällään muista.
Tätä kuvasti osuvasti tilanne, jossa Nummelin piti kiekkoa maalin takana vastustajan kärkikarvaajan tullessa kohti tuhatta ja sataa. Nummelin malttoi pitää kiekkoa suorastaan kutsuen karvaajan kimppuunsa. Hän odotti ja juuri oikealla hetkellä syötti kiekon laidan kautta pakkiparilleen, joka puolestaan pääsi välittömästi käynnistämään hyvän suoran hyökkäyksen. Vertailun vuoksi voi seurata vaikkapa kotoisen Liigan pakkeja ja sitä, miten he suoriutuvat vastaavasta tilanteesta.
Nummelin näytti läpi ottelun nuoremmilleen mallia vankasta peruspelaamisesta ja siihen vaadittavasta pelinlukutaidosta. Sitä joko on pelaajalla, tai sitä ei ole. Jalat voivat hidastua, veto ei välttämättä enää lähde yhtä painavasti kuin aiemmin, mutta todellisen pelurin kyky ymmärtää peliä ei katoa.
Toki Nummelinista on sanottava, että pelisilmän lisäksi hänen on oltava myös fyysisesti kovassa kunnossa. Ja sitä hän kiistatta onkin. Nolottaa myöntää, mutta 65-vuotias Nummelin on selvästi kovemmassa kunnossa kuin häntä haastatteleva 28-vuotias toimittaja on koskaan ollut.
Kaikki voittavat
Ei ole epäselvää, että miksi Haka Hockey on halunnut tehdä Nummelinin kanssa yhteistyötä. Halli on myyty täyteen molemmilla kerroilla, kun "Numppa" on Hakan paitaa yllään kantanut. Lisäksi seura saa yhdellä ottelulla enemmän näkyvyyttä kuin muutoin koko kaudella yhteensä. En myöskään usko, että pelaajatkaan harmittelevat sitä, että saavat pelata hänen kanssaan. Mielenkiintoista onkin se, että mitä Nummelin tästä saa.
− Saan täytettyä pelihimoni ja todistaa itselleni, että ei tämä jääkiekko niin helvetin vaikeaa ole, eikä tämä ole niin iästä kiinni. Jos ikää on kirkonkirjojen mukaan 65 vuotta, niin täytyy sanoa, etten miellä itseäni sen ikäiseksi. Olen mieleltäni nuorempi.
Vanha kunnon kilpailuvietti vie urheilijaa eteenpäin vielä vanhemmallakin iällä, mutta taustalla on myös ”Numpan” vilpitön halu auttaa seuraa, jonka toimintaan hän uskoo.
− Haka Hockey yrittää nostaa jääkiekkoa täällä Paimiossa ylöspäin. Heillä on junioritoimintaa, hyvä edustusjoukkue, joten kyllä yksi syy oli se, että voin heitä hiukan auttaa siinä. Tänne on helppo tulla, kun tuntee paljon ihmisiä jo entuudestaan.
Jatkoa seuraa?
Alkuperäiseen kysymykseeni en ole vielä vastannut, eli miksi lopulta istuin sunnuntaina Paimion hallissa vilustumassa nähdäkseni ikämiehen pelaavan? Miksi halusin välttämättä olla paikalla?
Yksinkertaista.
Halusin osoittaa kunnioitustani yhdelle Suomi-kiekon kaikkien aikojen suurista, koska hän ansaitsee sen.
Nummelin ansaitsee sen, koska uskon hänen kunnioittavan itse peliä niin paljon, että hän pysyisi poissa kaukalosta, jos ei kokisi enää pärjäävänsä. Uskon myös, että suurin osa paikalla olleista katsojista jakaa ajatukseni.
Kiekkomaailma on täynnä esimerkkejä pelaajista, jotka roikkuvat mukana liian pitkään ja nolaavat itsensä. Nummelin ei kuulu tähän kategoriaan, vaikka ikää on mittarissa jopa kolme kertaa enemmän kuin muilla tänään kaukalossa olleilla.
En lähtenyt Paimioon katsomaan 65-vuotiasta miestä. Lähdin katsomaan hänen pelaamistaan. Ilo oli jälleen kerran minun puolellani. Ja tulee varmasti olemaan myös ensi kerralla, sillä tämä tarina tuskin jää vielä tähän.
Nähdään taas ensi vuonna ”Numppa!”