Ennen kauden alkua Jatkoajan SM-liigatoimitus antoi omat arvionsa tulevasta runkosarjasta. Muutamat ennakoinnit osuivat kohdalleen, mutta esimerkiksi HPK:n täydellistä floppaamista ei toimituksemme osannut arvata – tuskin osasi moni muukaan. Positiivimisempia yllätyksiä koettiin esimerkiksi Lahdessa, sillä harva uskoi Pelicansin lentoon.
Runkosarja-arvioiden lisäksi toimituksemme on antanut omat näkemyksensä joukkueiden iskukyvystä kevään ratkaisuotteluissa.
Valitse joukkue: 
1. Kärpät (121 pistettä)
Ei mitään uutta pohjoisesta. Puolen Suomen ylpeys jyräsi runkosarjassa tutulla tappavan tasaisella tahdilla. Ei suuria notkahduksia, vaan kovaa työtä illasta toiseen. Koko sarjan aikana joukkue hävisi vain kerran peräkkäisissä peleissä.
Huomion arvoista on se, että joukkue jaksoi kauden raskaimmassa vaiheessa marras-tammikuussa puurtaa vähintään yhden pisteen 18 peräkkäisestä ottelusta. Edes tammikuun ECC-turnaus ei tätä tahtia pysäyttänyt. Kärpät onnistui kauden aikana nousemaan useita kertoja tappioasemasta voittoon asti, joten itseluottamusta ja loppuun asti yrittämistä joukkueesta löytyy varmasti myös kevään peleissä.
Runkosarjassa tehot kertyivät paljon joukkueen hurjaan ykköskenttään. Riveissä on kuitenkin syvyyttä, jota tarvitaan kevään ratkaisupeleissä.
Arvosana: 9½
Arvio pudotuspeleistä: Oululaisilla ei voi olla keväällä kuin yksi tavoite. Runkosarjan voittaja on myös mestarisuosikki.
2. Blues (115 pistettä)
Nuorentunut Blues ylitti selkeästi sille ennen kauden alkua asetetut odotukset ja ylsi seurahistoriansa parhaaseen runkosarjasijoitukseen. Samalla syntyi myös espoolaisten uusi ennätys peräkkäisten voittojen määrässä SM-liigassa.
Bluesin pelasi koko kauden ehjää ja toimivaa kiekkoa, jonka kulmakiviä olivat hyvä työmoraali ja vauhdikas pelitapa. Erityisesti omaan maalin varjeleminen onnistui Bluesilta poikkeuksellisen hyvin, sillä joukkue päästi selkeästi vähiten maaleja runkosarjassa. Blues oli myös sarjan paras vierasjoukkue.
Espoolaisjoukkue kärsi pahoista loukkaantumisvaikeuksista, ja vain yksi kenttäpelaaja, Santeri Heiskanen, oli pelikunnossa jokaisessa runkosarjan ottelussa. Runsaasti kansoitettu lasarettiosasto tarkoitti nuorten pelaajien vastuun kasvua. Liigan tulokkaisen pistepörssin voitti Bluesin ykköskentän nuori Oskar Osala. Lisäksi ennen kauden alkua suurelle yleisölle täysin tuntemattomat nuoret Tomi Sallisen ja Ville Lajusen johdolla murtautuivat liigamiehistön pelaavaan kokoonpanoon ja täyttivät ruutunsa erinomaisesti.
Suurin ansio Bluesin mainiosta runkosarjamenestyksestä kuuluu joukkueen yhtenäiselle ja toimivalle pelisysteemille. Joukkue onnistui jo varhain syksyllä löytämään toimivan pelitavan, joka tuotti voittoja tasaiseen tahtiin. Vaikka pelaajia oli poissa pahimmillaan kymmenkunta, pelisysteemi toimi illasta toiseen.
Arvosana: 10-
Arvio pudotuspeleistä: Espoolaisjoukkue tulee ottamaan seurahistoriansa ensimmäisen mitalin, jos pelisysteemi toimii myös pudotuspeleissä.
3. Jokerit (105 pistettä)
Helsingin Jokerit on pelanneet kauden varsinaisella vuoristoradalla. Kankea alun jälkeen joukkue löysi syksyllä mukavan vireen vain kadottaakseen sen jälleen ennen joulua. Hyviä jaksoja on seurannut läpi kauden huono jakso. Osaltaan Jokereiden pakkaa ovat sekoittaneet avainpelaajien loukkaantumiset.
Jokerien hyökkäyspeli on nojannut läpi kauden Tommi Santalan johtaman ykkösketjun varassa. Ville Leinon johdolla Jokerit on voittaneet ja kaatuneet ykkösketjunsa mukana. Ville Leinon suorittaminen läpi kauden on ollut huikealla tasolla. Samaa ei voida sanoa kuitenkaan muista hyökkäysvitjoista, joista ei ole löytynyt tarpeeksi tukea ykkösketjulle. Joukkueen peliä on toki myös vaikeuttanut valmentaja Doug Sheddenin heikko hyökkäyspelikirja. Joukkueen viisikot pelaavat kaikki eri tavalla - ainoastaan Santalan ketju pystyy tasapainoiseen ja laadukkaaseen hyökkäyspelaamiseen.
Jokeripelin paras osa-alue on ollut ehdottomasti puolustus. Parhaimmillaan se on toiminut erinomaisesti ja tiiviydellään parantanut myös joukkueen hyökkäyspelaamista. Ajoittain, osin loukkaantumisten vuoksi, joukkueen puolustuspelissä on vastaavasti nähty suuria ongelmia, kun henkilökohtaiset virheet ovat maksaneet helsinkiläisille pisteitä.
Helsinkiläisten runkosarja on erinäisistä vaikeuksista johtuen mennyt vahvasti alakanttiin. Jopa mestarisuosikiksi alku kaudesta laskettu ryhmä on alisuorittanut joukkueena sekä osittain myös yksilöinä. Valmentaja Shedden ei ole saanut ryhmästä maksimaalista suorityskykyä esiin, jolloin tehot ovat jääneet liiaksi ykkösketjun varaan. Toisaalta joukkue omaa kaikki mahdollisuudet mennä miten pitkälle tahansa. Tässä tapauksessa Jokerien on pelattava paremmin joukkueena, ja useiden yksilöiden olisi alettava kantaa vastuuta omasta pelistään.
Arvosana: 8-
Arvio pudotuspeleistä:Joukkueessa on paljon potentiaalia, mutta ongelmana on paketin pitäminen kasassa. Mikäli peli toimii, on jokeripakassa aineksia pitkällekin.
4. Tappara (104 pistettä)
On täysin perusteltua sanoa, että Tapparan kausi on ollut menestys suhteutettuna materiaaliin ja ennakko-odotuksiin. Kauden alkupuoli meni hieman ailahdellen, mutta mitä pidemmälle kausi eteni, sitä paremmin Rauli Uraman suojatit pelasivat. Huomion arvoista on erityisesti se, että tappioputket loistivat poissaolollaan, eikä joukkue kärsinyt kahta peräkkäistä suoraa tappiota enempää.
Vuoden vaihteen jälkeen Tappara on tiivistänyt ja suoraviivaistanut peluutustaan, mikä on näkynyt tasaisempana suorittamisena ja kausiohjelmassa iloisen vihreänä värinä. Helmikuun lopussa joukkue notkahti hieman KalPaa ja HIFK:ta vastaan, mutta jatkoi menestyksen tiellä välittömästi tämän jälkeen. Tosin viimeiset pelit eivät ole olleet tuttua suvereenia kiekollista iloittelua.
Arvosana: 9½
Arvio pudotuspeleistä: Runkosarjan menestyksestä huolimatta tulee eräänlaisena haastajana pudotuspeleihin. Miten nuorien pelaajien kuuppa kestää paineen alla suorittamisen? Mitä on opittu viime kausien pudotuspeleistä?
5. JYP (101 pistettä)
Kauteen rajusti panostanut JYP onnistui tavoitteessaan ja selvisi kuuden joukkoon runkosarjassa. Kauden alussa joukkue pyöri pitkään kärkinelikossa, mutta sydäntalvella peliesitykset ja sijoitus hieman heikkenivät. Runkosarjan päätti kuitenkin pitkä voittoputki, jolla suora puolivälieräpaikka ja viides tila varmistuivat.
JYPin nimekkäistä hyökkääjähankinnoista yksikään ei pettänyt, ja kapeasta puolustuksestakin löytyi riittävästi vastuunkantajia. Ykkösmaalivahti Sinuhe Wallinheimon lähdettyä kevääksi Venäjälle Pekka Tuokkola pääsi torjuntavastuuseen ja onnistui. Taktisen puolen onnistumisesta kertovat vähäinen päästettyjen maalien määrä ja sarjan tehokkain ylivoimapeli. JYP ei hävinnyt kertaakaan kolmea ottelua peräkkäin runkosarjan aikana ja jäi pisteittä vain viidessä kotiottelussa, mikä puolestaan piti yleisömäärät korkeina koko kauden.
Monet aikaisempien kausien luottopelaajat pelasivat kuitenkin alle tasonsa, joten täyttä kymppiä runkosarjasta ei voi antaa. Myös muutamat heikommat jaksot runkosarjan aikana laskevat arvosanaa. Tästä huolimatta kausi on miesmuistiin onnistunein Jyväskylässä.
Arvosana: 9
Arvio pudotuspeleistä: Runkosarjan viimeiset viikot olivat niin vakuuttavaa peliä, että ensimmäinen pudotuspelisarjan voitto sitten kevään 1993 voi olla lähellä.
6. Pelicans (98 pistettä)
Pelicansin runkosarjasijoitus on sellainen kuin ennen kauden alkua sopi odottaakin. Materiaali riitti kevyesti kymmenen joukkoon, ja hyvä valmennusryhmä sai yhteen hitsautuneesta ryhmästä paljon irti. Pääsy kuuden joukkoon on kelpo suoritus lahtelaisjoukkueelta, vaikka pari pykälää korkeammallekin olisi ollut eväitä ilman kevätramaisua.
Menestyksekkään kauden yksi tärkeimmistä kulmakivistä on ollut puolustuksen suoriutuminen yli odotusten. Peräpään piti olla Pelicansin heikoin lenkki, mutta koko kauden suorittamista voi kuvailla varsin tasapainoiseksi. Johtotähtiä ei ole noussut, mutta etukäteen arveluttaviksi arvioidut lenkit ovat olleet pitäviä pilareita.
Hyökkäyspäässä ratkaisuvoimaa on riittänyt. Ykköspyssy Matias Loppi keräsi peräti 58 pistettä runkosarjassa. 30 pisteen ylittäjiä oli kuusi, ja 20 pisteen rajan rikkoi peräti kaksitoista pelaajaa. Juuri kenenkään ei voi sanoa hinanneen muita pelaajia tilastoissa ylöspäin, vaan kaikki tehomiehet täydensivät toisiaan tasapainoisesti.
Arvosana: 8½
Arvio pudotuspeleistä: Viimeisen kuukauden ilmeen perusteella Pelicansilla ei ole tarvittavaa kevätnälkää ja voitontahtoa. Sen pitää löytyä harjoittelutauon aikana. Muuten puolivälierissä tulee lähtö neljässä tai viidessä pelissä.
7. HIFK (97 pistettä)
Helsingin IFK:n runkosarja oli paha pettymys. Syyskausi oli joukkueelta todella murheellinen niin tuloksellisesti kuin pelityylinkin suhteen. Joukkue pelasi ylivarovaisesti ja jäähyjä välteltiin viimeiseen asti. Suurimpia ongelmia aiheuttivat hyökkäyspelaaminen ja ylivoimapeli.
Kevätkaudella HIFK piristyi ja pelasi pitkiä jaksoja voitokkaasti. Pelityylikin muuttui hieman ja joukkue sai luvan taklata ja karvata aiempaa enemmän. Hyökkäyspelaaminen tuotti kuitenkin edelleen ongelmia. Päävalmentaja Paul Baxterilla ei ole esittää toimivaa pelitapaa. Syksyn paha taaperrus kostautui ja helsinkiläiset jäivät runkosarjassa masentavasti vasta seitsemännelle sijalle.
Merkittävintä muutos HIFK:ssa oli toimitusjohtaja Pentti Matikaisen potkut. Matikaisen sopimus olisi päättynyt keväällä, mutta HIFK:n vaisut otteet kaukalossa ennenaikaistivat Matikaisen lähtöä. Matikaisen tilalle toimitusjohtajaksi HIFK:n hallitus nimesi yritysmaailmassa menestyneen Jukka Valtasen. Urheilutoimenjohtajan viitta laskettiin helsinkiläisten junioritoiminnasta vastanneen Tom Nybondasin harteille.
Arvosana: 6½
Arvio pudotuspeleistä: Kevätkauden pirteistä esityksistä huolimatta HIFK:n pudotuspelitaival päättyy lyhyeen. Selvittää ensimmäisen kierroksen, mutta sen jälkeen ei ole jatkoon asiaa.
8. Ilves (90 pistettä)
Ilves pelasi hieman laskusuuntaisen kauden. Syksyllä kaikki meni täysin yläkanttiin ja joukkue keikkui pitkään kärkikolmikossa. Mitä pimeämmäksi päivät kävivät, sitä varmemmin tamperelaisjoukkue tuli taulukossa alaspäin. Ilveksen kauden ongelma oli, että alun jälkeen ei saatu pidettyä tasaista tahtia päällä. Hyvän ottelun jälkeen tuli heikompi esitys. Tätä tapahtui jopa erien sisällä.
Joukkue on pelannut lähes läpi kauden pääsääntöisesti kolmella ketjulla. Nelosketju ei ole saanut kuin ajoittain säännöllistä peliaikaa. Materiaali riittää puolustamiseen, mutta maalintekijöistä oli pulaa.
Ennakkoon puhutusta nuorten kasvattamisesta ei ollut pieniä välähdyksiä koko kaudella. Edelliskaudella nähty tryout-miesten lomamatkat Tampereelle jäivät lähes kokonaan poissa, mikä on vahvaa eteenpäinmenoa.
Arvosana: 7½
Arvio pudotuspeleistä: Mennee pudotuspelien ensimmäiseltä kierrokselta helpohkosti jatkoon, mutta sitten tulee noutaja - ja lujaa.
9. Lukko (68 pistettä)
Lukon kautta 07-08 voi kuvata hyvin sanalla "toivolamainen". Selkokielellä kuvailtuna joukkue pelasi hyvin valmentajansa näköisesti. Hyvin sujuneen alkukauden jälkeen joukkue nukahti ja vaipui melkein pudotuspeleistä ulos. Ilman dominoituja paikallispelejä Ässiä ja Turun Palloseuraa vastaan olisi kausi päättynyt runkosarjaan. 31 pistettä näistä keskinäisistä otteluista pelastivat Lukon kauden, ansaitusti tai ei.
Kovalla materiaalilla kauteen lähtenyt joukkue koki jo lähtöviivoilla menetyksiä, kun ykkösketjun keskushyökkääjäksi kaavailtu Greg Jacina loukkaantui ja jätti väliin koko kauden. Myös viime viime kauella kovat tehot tehnyt Juha-Pekka Haataja loukkaantui kauden aikana. Puolustaja Mikko Viitasen pitkittynyt sairausloma heikensi Lukon puolustusta, joka kauden mittaan kapeni entisestään Doug O'Brienin polvivamman takia. Ajoittain joukkuetta pitikin pystyssä maalivahti Petri Vehanen, joka parissa ottelussa joutui torjumaan yli 60 laukausta. Vehanen selviääkin kaudesta ainoana puhtain paperein.
Loukkaantuneiden miesten tilalle hankittiin kuitenkin uusia päteviä miehiä, joten valmentajat eivät voi piiloutua loukkaantumisten taakse. Suurin syy notkahdukseen on pelityylissä, jossa ei ole mitään logiikkaa. Peli on tällä hetkellä lähes 60min sekaista päätöntä kohnotusta, josta puuttuu yleensä ennen kautta hehkutettu fyysisyys. Myös joidenkin pelaajien asenteet pelaamisen suhteen eivät kestä tarkastelua ja katsomoon suorastaan "loistavat" nämä muutamat vapaamatkustajat.
Arvosana: 6½
Arvio pudotuspeleistä: Ilves pelasi pudotuspelien "esinäytöksessä" vakuuttavasti pelikieltoja varonnutta Lukkoa vastaan. Päävalmentaja Mika Toivola on kauden mittaan kuiskinut keväällä koittavasta kannun metsästyksestä, mutta ruudin ollessa läpimärkää juoksee Ilves todennäköisimmin kauas karkuun.
10. TPS (67 pistettä)
TPS:n kausi oli vahvasti kaksijakoinen. Syksyllä Palloseura yllätti kaikki pelaamalla yritteliästä ja energistä kiekkoa. Pisteitäkin kolahteli laariin melko tasaisesti ja parhaimmillaan Palloseura olikin lähellä nousta taistelemaan tosissaan suorasta puolivälieräpaikasta.
Talven mittaan joukkueen luistin, parin viime kauden tapaan, kuitenkin hyytyi pahasti. Turkulaiset eivät kyenneet alkusyksyn kaltaiseen nopeaan peliin kuin ajoittain. Kevätkaudella TPS voitti ainoastaan kuusi ottelua. Heikommin kevät sujui vain Ässillä. Näkyvimmät yksitäiset ongelmat olivat maalivahtipelin ailahtelu sekä kapea ratkaisumateriaali. Syksyllä joukkuetta ajoittain lähes yksin kantanut Teemu Laine hyytyi keväällä syystä tai toisesta lähes totaalisesti.
TPS lähti kauteen minimalistisin ennakko-odotuksin. Siihen nähden toiseksi viimeisellä kierroksella varmistunut runkosarjan kymmenes sija ja pudotuspelipaikka on tyydyttävä suoritus.
Arvosana: 7
Arvio pudotuspeleistä: Kevään huipennus jää TPS:n osalta lyhyeksi, sillä puolivälieriin selviäminen vaatisi kevään tasoon nähden kovaa parannusta.
11. SaiPa (62 pistettä)
Vahvasti altavastaajana kauteen lähtenyt SaiPa pelasi olosuhteisiin nähden kelpo runkosarjan. Viimeisille kierroksille lappeenrantalaisten omissa käsissä ollut pudotuspelipaikka kuitenkin valui sormien läpi joukkueen hävittyä pahimmalle kiistakumppanilleen TPS:lle suoraan varsinaisella peliajalla.
Kyseinen Palloseuraa vastaan käyty kamppailu kuvasti oikeastaan SaiPan koko kautta. Sputnikit rakensivat kiitettävän määrän maalipaikkoja, mutta lappeenrantalaisten ruuti oli märkää. SaiPa teki liigassa toiseksi vähiten maaleja ja kuvaavaa onkin, että joukkueen ykköstykit Jarkko Immonen ja Ville Snellman tekivät lappeenrantalaisten maaleista lähes kolmasosan.
SaiPan puolustuspeliä pidettiin ennen kautta joukkueen heikoimpana kohtana. Tämä ennustus osoittautui kuitenkin pian vääräksi, sillä oman pään pelaaminen oli läpi kauden muutamaa notkahdusta lukuunottamatta mallikasta loistavasti torjuneen maalivahti Iiro Tarkin johdolla.
Heikki Mälkiän erottua valmennustehtävistä tammikuussa ja kakkosvalmentaja Ari-Pekka Selinin hypättyä päävalmentajaksi lappeenrantalaisten pelaaminen vapautui kohti kevättä. Tästä syystä pahoista loukkaantumisista kärsinyt joukkue taisteli pienellä materiaalilla hienosti itsensä takaisin pudotuspelitaisteluun ja olosuhteisiin nähden SaiPan kautta voi pitää onnistuneena.
Arvosana: 8-
12. HPK (56 pistettä)
Toissa kauden mestarin kausi meni pahasti penkin alle. Joukkueessa ei toiminut käytännössä mikään ja kauden edetessä lama vain syveni syvenemistään. Tappiot söivät joukkueen itseluottamusta, eikä päävalmentaja Matti Alatalo saanut oikaistua syöksykierrettä.
Lopulta Hämeenlinnassa tehtiin radikaaleja päätöksiä. Alatalo jatkoi valmentajana kauden loppuun, mutta ensi kaudella penkin takana heiluu Jukka Rautakorpi. Tammikuussa HPK:ssa nakattiin lopullisesti hanskat tiskiin, kun joukkue suoritti tyhjentämisoperaation. Kaikki kaupaksi käyneet pelaajat myytiin muualle, ja kausi pelattiin loppuun jämämiehillä.
Ritaripaitojen kaudesta on vaikea keksiä positiivisia aspekteja. Ensi kaudella joukkueella ei voi olla kuin yksi suunta.
Arvosana: 4
13. KalPa (52 pistettä)
Kuopiolaisten runkosarja alkoi jälleen kerran mollivoittoisesti. KalPa menetti mahdollisuutensa pudotuspeleihin jo syyskaudella, kun voittoja ei tippunut kaivattuun tahtiin. Loppukaudesta kilpipaitojen tavoitteena oli välttää viimeiseksi jääminen, missä joukkue onnistuikin umpisurkean Porin Ässien kustannuksella.
Joukkueessa pahiten petti kauden aikana ennakkoon parhaaksi osa-alueeksi arvioitu maalivahtipeli. Syksyllä Mika Oksa ja Tuomas Nissinen eivät pystyneet torjumaan SM-liigaan vaaditulla tasolla ja KalPa menetti liian monta pistettä heikkoon maalivahtityöskentelyyn. Joukkueen maalivahtipeli parani, kun 20-vuotias Mika Järvinen nostettiin pelaavaan kokoonpanoon.
KalPan pelillinen huippu osui joulukuuhun, kun joukkue aloitti nousukauden ja nousi lopulta Ässien ohitse sarjataulukossa. Hyvä vire kesti kuopiolaisittain liian lyhyen aikaa ja lopulta sarjasijoitukseksi muodostui 13. sija. Pelillisesti KalPa meni suuren harppauksen eteenpäin, mutta tuloksellisesti seura ei vielä ollut vaaditulla tasolla, kun tasaisuus otteista puuttui.
Pelaajahankintoihin osui useita katastrofeja, mutta myös muutama todellinen vahvistus. Ulkomaalaisista ainoastaan kesken kauden saapunut Jiri Bicek täytti saappaansa. Kotimaisista hankinnoista parhaiten onnistuivat Tapio Laakso, Timo Seppänen ja Ville Varakas.
Arvosana: 6
14. Ässät (40 pistettä)
Ässien juhlakaudesta tuli suuren luokan floppi. Historiallisen suuret panostukset valuivat suoraan rännistä alas, kun vähän jokaisella osa-alueella tehtiin virheitä. Ässien kaikkien aikojen suurimmalla budjetilla saatiin kaikkien aikojen huonoin sarjasijoitus SM-liigassa.
Joukkueen peli takelteli syksyllä harjoituspeleistä lähtien ja ensimmäiset huhut heikoista harjoittelujaksoista alkoivat velloa. Vielä alkusyksystä joukkue pärjäsi kohtalaisesti ja otti kotihallissaan muutaman makean voiton muun muassa Oulun Kärpistä. Loppusyksystä alkoivat vaikeudet niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella ja miestä alettiin vaihtaa niin penkin edessä kuin takanakin.
Alpo Suhosen tulo puikkoihin Jari Härkälän potkujen jälkeen ei tuonut kuin pienen hetkellisen piristyksen. Loppukausi meni Ässiltä pisteiden valossa jopa alkukautta huonommin. Toisaalta kaikki pelimiehet, joista joku suostui jotain pulittamaan, myytiin muualle.
Arvosana: hylätty
