Veteraaneista kauden lopussa ylivoimaisesti eniten esillä oli kaksi henkilöä. Useita juhlia ympäri Suomen pitänyt Raimo Helminen lopetti uransa runkosarjan osalta tyylillä ja miehen pakintokaappi pursuilee erilaisia lahjoja. Toinen sankari oli Lukon Erik Hämäläinen, jonka 1000 SM-liigaottelua on todella komea saavutus.
Koko kauden osalta konkareista on syytä nostaa esille Tapparan Janne Ojanen, joka johdatti kirvesrintojen nuorta joukkuetta hyvään menestykseen. Myös TPS:n Marko Kiprusoff esiintyi tasaisen varmasti ja oli erittäin tärkeä mies turkulaisten takalinjoilla.
Monen seurattavan pelaajan kautta sotkivat loukkaantumiset, joiden myötä pelaajat olivat sivussa pitkiäkin aikoja.
Kevään pudotuspeleissä kokemus nousee esiin entistäkin enemmän. Kauden aikana seurattujen konkareiden esityksiä kannattaa tarkkailla jatkossakin, vaikka juttusarja päättyykin tähän osaan.
Juttusarjan ensimmäinen osa löytyy täältä, toinen täältä, kolmas täältä ja neljäs täältä. Tässä kuitenkin katsaus kevään viimeisiin runkosarjaotteluihin sekä koko kauteen.
Ismo Kuoppala, Blues
Ismo Kuoppalan kausi ei sujunut aivan odotusten mukaan. Hän kuului niihin harvoihin Blues-pelaajiin, joille päättynyt runkosarja oli heikompi kuin viime kaudella. Muutamaan otteeseen hän kävi kokoonpanon ulkopuolellakin erinäisistä syistä, mutta aivan runkosarjan lopussa hän mahtui mukaan, vaikka sairaslista olikin puolustajien osalta tyhjä.
Kauteen mahtui yksi maali, mitä voi pitää hänen tyyliselleen puolustajalle jopa pettymyksenä. Myös puolustuspäässä hän oli ajoittain suurissa vaikeuksissa. Kuoppala tuo kuitenkin joukkueeseen kokemusta, ja onhan hän yksi niistä Bluesin pelaajista, jotka ovat urallaan päässeet juhlimaan SM-kultaa.
Rem Murray, HIFK
Rem Murrayn runkosarja sujui hieman heikommin kuin etukäteen odotettiin. Pisteitä kertyi 52 ottelussa 17+18=35. Pudotusta edelliskauteen siis 11 pisteen verran. Tehoillaan Murray oli HIFK:n viidenneksi tehokkain pelaaja. Murray aloitti kautensa tehokkaasti, mutta hiipui muun joukkueen tavoin lokakuussa, jolloin pelasi kahdeksan ottelua pisteittä.
Murray ei kuitenkaan elä pelkästään pisteistä vaan hän ahkeroi myös puolustuspäässä. Murrayn rooli vaihtelikin huomattavasti kauden mittaan. Välillä kanukki löysi itsensä nelosketjun sentterin tontilta, välillä ykkösketjun laidalta.
Loukkaantuminen piti Murrayn vuoden alussa sivusta joistakin peleistä. Paluun jälkeen pelipaikaksi on vakiintunut ykkösketju Steve Guollan ja Kimmo Kuhdan rinnalla. Murray osoitti viime kaudella olevansa parhaimmillaan tosipeleissä. Samaa häneltä odotetaan nytkin.
Kai Nurminen, HPK
Nurmisen kausi lähti käyntiin samoissa merkeissä kuin koko HPK:lla. Välillä mies väläytteli osaamistaan, mutta kokenut kehäkettukaan ei pystynyt piristämään ritaripaitojen peliä riittävästi.
Syksyllä Nurminen joutui sivuun kaukaloista polvivamman myötä. Hän palasi vielä kaukaloon joulun tienoilla, mutta ei pelannut kuin muutaman pelin. Vuoden vaihteen tienoilla tullut nilkkavamma piti vanhan maalitykin sivussa kauden loppuun saakka.
Raimo Helminen, Ilves
Ennen kauden alkua oli jo tiedossa, että Raimo Helminen pelaa viimeisen kauden. Tätä udeltiin häneltä moneen otteeseen, ja aina päätös piti.
Moni ajatteli, että pelaisikohan "Raipe" yhden kauden liikaa? Sitä ei onneksi tapahtunut. Helminen treenasi kesän kovaa ja oli valmis tulevaan kauteen. 53 ottelussa syntyi 5 maalia sekä 16 maalisyöttöä. Kaiken kaikkiaan kausi sujui mainiosti ja siihen Helminen lopetti uransa runkosarjan osalta.
Helminen nousi vielä vanhoilla päivillään maajoukkueeseen ja pelasi EuroHockeyTourin yhdessä osaottelussa Tampereen jäähallissa. Hänet palkittiin ottelun jälkeen maajoukkuepeleistä ja runkosarjan viimeisen pelin jälkeen tuli myös komeat huomionosoitukset mahtavasta seuraurasta.
Oltiin Raimo Helmisestä mitä mieltä tahansa, hän on suomalaisen jääkiekkoilun todellinen ikoni ja on ansainnut paikan jääkiekkohistorian huipulla.
Petri Varis, Jokerit
Jokerien kapteenin Petri Variksen lähtö kauteen olli vaikea. Yhteispeli tuttujen kavereiden, Kim Hirschovitsin ja Jani Ritan, kanssa ei sujunut edelliskauden malliin. Varis löysikin itsensä pian uusista koostumuksista. Ratkaisemaan tottunut laitahyökkääjä sai maalitilinsäkin auki vasta kauden 13:nnessa ottelussa HIFK:ta vastaan.
Kapteeni paransi otteitaan syksyn kuluessa, mutta loukkasi ennen joulua ranteensa. Leikattu ranne piti Variksen pitkään pois peleistä.
Palattuaan kaukaloon alkutalven maajoukkuetauon jälkeen kapteenin peli on ollut vielä hakemista pitkän tauon jäljiltä. Pelituntuman löytymistä eivät ole nopeuttaneet jatkuvat ketjumuutokset.
Loppukaudesta kokenut Varis lienee Jokereille arvokas pelaaja. Monipuolisena ja hyvänä kahden suunnan pelaajana Varis tuo kokemuksellaan arvokasta tasapainoa Jokereiden peliin.
Sinuhe Wallinheimo, JYP
Mainiosti kautensa aloittanut Wallinheimo torjui kiekkoja 27 ottelussa. Torjuntaprosentiksi muodostui 92,83.
Kaikkien yllätykseksi Wallinheimo siirtyi Venäjän liigan Moskovan Dinamoon joulukuussa 2007. Ykkösvahdin postin siirtyminen Pekka Tuokkolalle ei vaikuttanut joukkueen otteisiin, sillä Tuokkola pysäytti kiekkoa liki identtisin tilastoin vanhemman kollegansa kanssa.
Wallinheimon lähdettyä kokeneimmaksi sotaratsuksi kohosi puolustaja Miska Kangasniemi. Peruspuolustaja pelasi kokonaisuutena mallikkaan kauden. Tehopisteitä kertyi 2+5 ja tehopörssi näytti runkosarjan päätyttyä komeaa lukemaa +12.
Mikko Laine, KalPa
Kokenut laitahyökkääjä Mikko Laine teki syksyllä kahden vuoden sopimuksen KalPan kanssa. Valmennusjohto kaavaili miehestä jopa ykkösketjun maalipyssyä, mutta odotukset pettivät pahemman kerran. Laineen maalisaldo KalPan paidassa jäi erittäin vaatimattomaksi, kun hyökkääjä onnistui viimeistelemään ainoastaan yhden rysän koko kauden aikana.
Laine ei sopeutunut missään vaiheessa päävalmentaja Pekka Virran luomaan aktiiviseen pelityyliin. Hyökkääjä ei tahtonut pysyä mukana vauhdissa ja ajautui siten usein pelin ulkopuolelle. Heikko pelaaminen näkyi nopeasti Laineen peliajassa ja laitahyökkääjä löytyi useasti penkin päästä tai jopa katsomon puolelta.
Juuri ennen siirtoajan loppumista seurajohto onnistui kauppaamaan Laineen Itävallan liigassa pelaavaan HC Innsbruckin riveihin. Siirto Itävaltaan oli molemmille osapuolille hyvä ratkaisu, koska KalPassa hyökkääjä oli tippunut täysin seuran suunnitelmista. Laineen pahasti flopanneen KalPa-uran pistesaldoksi jäi 33 ottelussa 7 (1+6) tehopistettä.
Kalle Sahlstedt, Kärpät
Kalle Sahlstedtin kausi lähti käyntiin vaisusti. Syksyn peleissä tehoja ei tullut, eivätkä ketjukaveritkaan vaikuttaneet sopivilta. Sentterin laiturit vaihtuivat loukkaantumisten ja pelaajasiirtojen myötä.
Joulun tienoilla alkoi kuitenkin näkyä valoa tunnelin päässä. Ketjun laitureiksi asettuivat Juhamatti Aaltonen sekä Teemu Normio. Tammikuussa Kärppiin saapunut Jonas Andersson vei kuitenkin Normion paikan.
Aivan runkosarjan lopussa Sahlstedtin peleistä katosi viimeinen terä, mutta kokenut kehäkettu syttyy varmasti uudestaan pudotuspeleissä. Kaikenkaikkiaan kausi oli kaksijakoinen, mutta vuoden vaihteen molemmin puolin nähdyt esitykset jättävät sentterin esityksistä positiivisen kuvan. 54 ottelussa Sahlstedtille merkittiin pisteet 13+15=28.
Erik Hämäläinen, Lukko
Erik Hämäläinen palasi lyhyeksi jääneen sairausloman jälkeen takaisin kaukaloon ja pääsi juhlistamaan tuhannetta runkosarjan peliään kauden toiseksi viimeisessä runkosarjan ottelussa Kärppiä vastaan. Tyylikäs puolustaja pääsi juhlapelissään myös pisteille, vain voitto jäi uupumaan vaikka kaikki sitä toivoivat, Kärppävalmennusta myöten.
Lukon sysimustan vuoden 2008 ainoiksi valopilkuksi jäivätkin toistaiseksi ainoastaan Eepin pelit numerot 1000 ja 1001. Jälkimmäisessä pelissä Hämäläinen sai kotijoukkue Ilvekseltä tunnustuksen tuhannesta liigapelistä, vaikka illan pääteemana oli Raimo Helmisen juhlinnat. Tappiosta huolimatta Eepi näytti iloitsevan toisen legendan juhlista melkein yhtä paljon kuin "Maestro" itse.
Kuvaavaa koko Lukon kaudelle ja pelaajahankintojen suhteen on se kylmä fakta, että Erik Hämäläinen oli illasta toiseen Lukon varmaotteisin puolustaja. Miehen pelikäsitys ja fyysinen kunto eivät ole millään tapaa esteenä uran jatkolle, joka on aivan täysin herran itsensä päätettävissä. Lukolla kun ei ole varaa olla tarjoamatta sopimusta.
Marko Jantunen, Pelicans
Jantunen täytti maaottelutauon jälkeen 37 vuotta. Kone ei hyydy vieläkään, mutta satunnaista yskähtelyä tapahtui viimeisen kuukauden aikana kuten koko Pelicansin joukkueella. Viimeisen jakson kahdeksassa pelissä Jantusen saldo oli 1+5.
Kokeneen Jantusen pitää parantaa, sillä kevään tullen Pelicans tarvitsee vahvaa panosta ennen kaikkea kokeneilta pelaajiltaan. Juonikkaana hyökkääjänä ja joukkueen nestorina hänen pitäisi olla kovien pelien ratkaisija. Jantusen pelihuumori riippuu paljon valmennuksen antamista vapauksista ja vastustajan puolustuspelin aktiivisuudesta. Tiukoissa pudotuspeleissä kummassakaan ei ole luvassa paljon siimaa, joten Jantusen pitää piiskata itseensä lataus muualta.
Jaska Vilen, SaiPa
Runkosarjan viimeinen osuus maaottelutauon jälkeen ei sujunut Jaska Vileniltä kovinkaan tehokkaasti. Seitsemän ottelun mittainen pisteetön putki alkoi jo ennen taukoa.
Tehoton putki katkesi tärkeässä kotiottelussa Porin Ässiä vastaan, jossa Vilen onnistui keräämään kaksi syöttöpistettä. Runkosarjan viimeisessä kotiottelussa TPS:ää vastaan Vilenille merkittiin vielä yksi maali, mikä merkitsi hyökkääjälle uutta 19 tehopisteen kausiennätystä.
Ikiraatajana tunnettu Vilen sijoittui SaiPan sisäisessä pistepörssissä lopulta komeasti kolmanneksi. Vaikka Jarkko Immosen ja Ville Snellmanin jälkeen pieni pesäero syntyikin, voidaan Vilenin kautta pitää varsin onnistuneena.
Jaska Vilenin sopimus SaiPan kanssa päättyi tähän kauteen. Jatkaminen Saimaan rannalla on melko epätodennäköistä, sillä uusittuja hyökkääjäsopimuksia SaiPalla on ajankohtaan nähden jo runsaasti. Lisäksi joukkueeseen on tulossa tuoreitakin kasvoja. Nämä seikat puoltavat Vilenin siirtymistä ensi kaudeksi toisaalle.
Janne Ojanen, Tappara
Janne Ojasen hyvin mennyt kausi jatkui samaa rataa myös viimeisellä tarkasteluneljänneksellä.
Maestro-Ojasen ja Timo Koskelan hyvin toiminutta akselia ei ole rikottu koko kauden aikana, ja miksi olisikaan? Toisella laidalla on kauden mittaan kokeilleet niin Teemu Nurmi, Sami Venäläinen kuin Timo Vertalakin. Eniten vastuuta on kuitenkin saanut Ojasen vanha tutkapari, Oulusta Tampereelle kesken kauden palannut Vertala.
Kapteenin johdattama ykköskenttä on ollut Tapparalle lähes kaikki kaikessa ja Ojanen on ollut koko ketjun primus motor. Konkari on tehnyt maaleja ja ennenkaikkea rakentanut peliä.
Ojasen uran jatko on kysymysmerkki, mutta todennäköisesti jatkoa on luvassa. Onhan Arto Javanaisen kaikkien aikojen piste-ennätys jo melkein kosketusetäisyydellä ja uran 500. runkosarjan syöttöpiste jäi tältä kaudelta yhden syötön päähän.
Marko Kiprusoff, TPS
Tyylilleen uskollisesti Kiprusoff veti koko kauden läpi korkealla perustasolla ilman suuria notkahduksia. Ei pahemmin häikäissyt, mutta paukutti silti lähes 30 pistettä kärsien samalla jatkuvasti pikkuvammoista. Hienoin yksittäinen hetki osui tammikuiseen kotiotteluun Ässiä vastaan, jossa Kipru pujotteli läpi koko kentän maalintekoon.
TPS-puolustuksessa Kiprusoff oli koko kautta tarkasteltaessa täysin omalla tasollaan. Pienempiin ja isompiin hasardeihin taipuvaisessa ympäristössä Kiprusoffin kiekollinen varmuus ja pelinlukutaito ajoittain lähes häikäisivät. Tänäkin vuonna TPS:n paras pakki.
Pasi Peltonen, Ässät
Peltonen jatkoi kauden loppupätkän samalla varmuudella, johon hän pääsi kiinni heikohkon alkukauden jälkeen.
Kaikkiaan Peltosen kausi oli alkuun nähden melko hyvä. Hän oli jälleen joukkueen parhaita puolustajia niin pistetilastossa kuin puolustuspäässäkin. Ikiässän tehotilasto on koviin peliminuutteihin nähden siedettävä, kun taas pahimmat jäämiehet keräsivät miinuksia kolmannelle kymmenelle.
Peltonen oli edelleen Ässien luottomies myös ylivoimalla, jossa hänen kiekkovarmuutensa on tärkeä ominaisuus. Liike ei ole enää vuosiin ollut sillä tasolla, että miehen kannattaisi kiekkoa ylöspäin kuskata, mutta "Pele" joutuu sitäkin aika ajoin ylivoimalla tekemään.
