Neljännen viikon jäiden puheensorinassa vilahtavat termit "ketä" ja "tuanoi". Porista kajahtaa jonkun verran odotettua pirteämpää jääkiekkoilua. Pekka Rautakallion johtama valmennus mainitsi pelaajien yksinkertaisesti päättäneen, että toista huonoa kautta ei pelata.
Liigan toimituspäälliköt Manu Lempinen ja Esko Kallioniemi kurvailevat jäillä aistien ensimmäisiä todellisia syksyn tunnelmia.
Ennen siirtymistä Porin asioihin on kuitenkin vielä palattava keskiviikon jo tiistaina tiedettyyn päätökseen. Mitkä ovat päällimmäiset ajatukset KooKoon noususta Liigaan?
Sarja on siis vihdoin ollut oikeasti auki.
Manu Lempinen: KooKoo nousi Liigaan voittamalla Mestiksen ja täyttämällä lisenssiehdot. Miksi tästä pitäisi tehdä yhtään sen vaikeampaa? Karsintapelien kautta Liigaan tuskin olisi noussut tai nousisi lähivuosina yhtään uutta joukkuetta, nyt sieltä on tullut jo kaksi. Sarja on siis vihdoin ollut oikeasti auki.
Ymmärrän sinällään Mestis-ihmisten huolen sarjan näivettymisestä. Niin se nykymuodossaan saattaa tehdäkin, mutta eiköhän kaikille Liigaa alemmille sarjatasoille riitä niille kuuluvia joukkueita kuten tähänkin asti. Uuden mallin luomisessa olisi toki suotavaa käyttää järkeä, sitä en kiistä. Vähemmän tässä kuitenkin luultavasti muuttuu kuin mitä ensimmäisissä maailmanlopun tunnelmissa ajatellaan.
Esko Kallioniemi: Iso juttu Kouvolalle, ja nostamatta jättämisessä olisi ollut jopa jotain väärää. Laajassa kokonaisuudessa vaan suren sitä, että käytännössä tämä pakottaa muodostamaan kuudentoista joukkueen Liigan. Näin mukana on jo väkisinkin yhdestä kahteen Mestis-tason joukkuetta, enkä näe sitä pelkästään hyvänä asiana. Onko määrä tärkeämpää kuin laatu?
Katsoin virallisena nousupäivänä KooKoon pelaajalistaa ja tunnistin sieltä toki muutaman Liigastakin tutun nimen. Kokonaisuutena lukukokemus silti lähinnä syvensi tuskaa, jos ajatellaan vaikka tulevaisuuden Kärpät- ja Tappara-otteluja.
Surullisen viime kauden jälkeen Pekka Rautakallion paluuseen asetettiin odotuksia pessimististenkin porilaisten mielissä ja sydämissä. Mikä asia lopulta tuli uuden projektin alussa eniten pyytämättä ja yllättäen?
Kallioniemi: Oikeastaan se luonnollinen rentous, mikä heijastui tekemisestä heti alusta asti. Kun se on vielä tarttunut joukkueeseenkin, on ihan normaalia, että viime kauden sukellus on kääntynyt tämän kauden hyväksi startiksi.
Rautakallio palasi toki tuttuun paikkaan, mutta silti yllättävästi kaikesta huokuu sellainen tunnelma, että välivuosia ei tainnut ollakaan. Jotkut persoonat vain sopivat jonnekin oikein erityisen hyvin.
Lempinen: Hieman kun kärjistää, ei oikeastaan mikään. Kun Pekka Virta -huhut velloivat aikanaan, totesin Jatkoajan kolumnissani näin: Jos Pekka Virta on Ässien tuleva päävalmentaja, Pekka Rautakallion perintö on tuhottu häpeällisesti ja uskomattoman nopeasti.
Vuodessa ei onneksi jääkiekossa ehditä tuhoamaan aivan kaikkea, etenkin kun Rautakallio saapui itse huolehtimaan perinnöstään. Ensimmäiseksi hän kokosi ympärilleen tiimin, sitten oli aika ryhtyä hommiin. Ja hommia on toden totta paiskittu. Kuten muistamme Rautakallion edellisestä visiitistä, hän on huono sietämään välinpitämättömyyttä. Tärkeintä on aina yrittäminen ja peli-ilme, tulokset syntyvät työmäärän ja rohkeuden kautta.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö Ässissä kiinnitettäisi huomiota taktisiin asioihin hyvinkin huolellisesti. Jos jotain yllätystä pitää hakea, kaipa se Rasmus Rinteen pelivalmiuden suunnalla olisi. Silti en osaa pitää sitäkään yllätyksenä. Rinteen suoritusvarmuus oli enemmänkin jonkinasteinen kysymysmerkki. No, umpisentteri Jarno Kärjen lupaavaa esiinmarssia kakkosketjun laiturina en sentään osannut odottaa.
Miltä näyttää Ässien tilanne suhteessa ennakkoasetelmien päävastustajiin? Mikä on lähiaikojen suurin uhkakuva?
Lempinen: Suurin uhkakuva liittyy ilman muuta maalinteon tehokkuuteen. Ässät on tasainen joukkue - hyvässä ja huonossa. Luontaisia maalintekijöitä riveissä ei ihan liikaa ole. En millään matematiikalla saa aikaan yhtälöä, jossa "kärkiketjujen ratkaisijoita" olisi tullut se määrä, jota Mika Toivola lupaili.
Hyökkäyksen kokoaminen oli outo prosessi. Senttereitä on tukku, samoin ei-niin-kädellisiä laitahyökkääjiä. Michael Ryan on kai sitten kaksi ratkaisijaa, ja Jake Hansen on... ihminen.
Ässät pelaa tällä kaudella mitä luultavimmin todella suuren määrän niin sanottuja maalin pelejä. Niiden kääntämistä voittoon helpottaisi, jos joukkueessa olisi ripaus enemmän yksilötaitoa. Eero Elon maali Sportia vastaan oli oiva esimerkki osumasta, joka tuli täysin pelin virtauksen vastaisesti.
Samassa ottelussa Tuomas Huhtanen viimeisteli kylmänviileän osuman. Kerran Ässät on pelastanut jatkoajalle Jyri Marttinen, kerran Tapio Sammalkangas. Ei ole realistista odottaa, että nämä ovat usein toistuvia asioita. Joukkue pelaa niin lupaavaa kiekkoa, että siihen kannattaisi panostaa hieman lisää. Puolustuspaketti on kyllä kunnossa.
Michael Ryan on kai sitten kaksi ratkaisijaa, ja Jake Hansen on... ihminen.
Kallioniemi: Vaikka startti on ollut hyvä, kausi on vasta alussa ja on pidempi kuin ihminen uskaltaa edes kuvitella. Jossain vaiheessa niin sanotuilla päävastustajillakin alkaa kulkea. Kyllä ässänipun todellinen taso vieläkin mitataan marras-joulukuun ankeina tiistai-iltoina, kun lunta sataa niin, ettei eteensä näe. Ei edes tiedä, onko ulkona kylmempi kuin hallissa.
Lisäksi erityisesti laituriosasto ei kestä loukkaantumisia, joita valitettavasti tulee kaikille joukkueille pitkän kauden aikana. Säännölliseen maalintekoon pitäisi pystyä muidenkin kuin Ryanin, sillä hän ei ole viime aikoina pelannut kovin ehjiä kausia. Maalinestopeli toimii jo tällä hetkellä.
Pelaako Mika Niemi tällä hetkellä jopa sellaisella tasolla, että siirto kesken kauden on mahdollinen?
Lempinen: Tarkastelujakso on vielä niin lyhyt, että on viisasta olla sanomatta mitään varmaa, kun kyseessä on Mika Niemi. Tasaisuus ei ole varsinaisesti kuulunut Niemen hyviin puoliin, joita on monia. Tuntuu hölmöltä sanoa mestaruuteenkin joukkueensa johdattaneesta sentteristä, että nyt hän näyttäisi olemaan lopullisesti valmis johtajaksi.
On tietenkin mahdotonta sanoa, olisiko hän ollut sitä jo viime kaudella ilman Rainer Friman -henkistä Virta vie, virta tuo -kulmarallia, jossa ei ollut tolkun hiventä sen enempää pelaamisessa kuin johtamisessakaan.
Niemen kohdalla haluan saada lisänäyttöjä siitä, mitä tapahtuu silloin kun putki ei kulje. Tällä kaudella näin on tapahtunut HIFK-pelissä, jossa Niemen kehonkieli kertoi jo avauserässä, että maksimitulos on saavutettu, jos hän osuu sisään bussin ovista pelin jälkeen.
Hyvä signaali on se, että yksi huono peli jäi vain yhdeksi huonoksi peliksi. Samaan aikaan liike on parempaa kuin aiemmin, ja Niemen mainiosti osaama alivoimapelaaminen vaikuttaisi menneen taas pykälän eteenpäin. Kunhan Niemi ei ala kantaa koko maailmaa hartioillaan, ennusmerkit onnistuneeseen kauteen ovat hyvät.
En usko Niemen poistumiseen kesken kauden. Jos hän pelaa nyt hyvän ja ehjän kauden, olisi varsin looginen aika pohtia rahakkaampaa sopimusta jostain muusta sarjasta. Ja sitä paitsi, kenet Ässät sitten istuttaisi ykkössentteriksi?
Kallioniemi: Kyllä pelaa. Ennen kauden alkua en olisi uskonut kirjoittavani tätä. Niemi on ollut ihan inhimillistä määrää poikkeuksia lukuunottamatta niin vahvassa vireessä, että se on varmasti noteerattu muuallakin. On jopa hieman ironista, että pelikuormaa kertyy liikaa siksi, että kaiken muun ohella Niemi on joukkueen paras alivoimapelaaja.
Katsellessani urheilijoiden esityksiä arvostan sitä, kun suorituspaikalle jätetään kaikki mahdollinen. Kaikille toki sattuu myös päiviä, jolloin mikään ei onnistu. Se ei kuitenkaan isossa kuvassa himmennä Niemen alkukauden merkitystä koko joukkueen pelaamisessa. Ykkössentteri on melko tärkeä palanen kokonaisuudessa.
Miltä kaukalon uudistukset ovat näyttäneet toimittajan silmiin?
Kallioniemi: Joustokaukalo on erittäin hieno uudistus. Käyn jonkun verran myös A-nuorten peleissä ja nuoruuden innolla painetaan välillä sellaisia niittejä, että viime kaudella olisi saattanut matka jatkua Satakunnan Keskussairaalan puolelle. Nyt noustaan ylös, suoristetaan kypärä ja rynnätään karvaushommiin.
Muissa uudistuksissa meneekin sitten hetki totutellessa. Hybridipitkää hyödynnetään vielä melko vähän, mutta on pakko arvostaa sitä, kuinka vähän linjatuomareille sattuu niissä selkeitä virheitä. Olen hieman yllättynyt siitäkin, miten pieni vaikutus uudistuksilla on ollut joukkueiden ylivoimaprosenttiin. Kertoo toki pelaajien halusta uhrautua laukausten tielle.
Viikon pelaaja: Ryan Zapolski
Kolme ottelua, kaksi nollapeliä. Torjuntoja on Zapolskille kertynyt yhteensä 75 kappaletta, maaliin on livahtanut vain yksi kiekko. Amerikkalaisvahti on Lukon alkusyksyn tärkeimpiä onnistujia.
Viikon Twitaatti:
Kain elämää: polviltaan oma rebound maalin edestä väkisin häkkiin.
— Tuomas Nyholm (@TuomasNyholm) 3. lokakuuta 2014