Maalivahdit
Dwayne Roloson
NHL-maalivahti tuli lokakuussa loukkaantuneen Petri Vehasen korvaajaksi. Roloson osoittautui juuri niin kovaksi ammattilaiseksi, kuin ennakoitiinkin. Pitkälti hänen ansiostaan Lukko taisteli tällä kaudella mitaleista. Välierissä ja pronssiottelussa tuli pari ratkaisevaa haparointia, mutta kokonaisuudessaan hän esitti loistavaa torjuntatyöskentelyä. Hänen pitkittyneet lomareissut kotimaahansa talven aikana herättivät hämmennystä.
Petri Vehanen
Alkukaudesta tullut polvivamma pakotti Vehasen kolmen kuukauden sairaslomalle. Paluun jälkeen rooliksi jäi Rolosonin tuuraaminen. Tolppien väliin päästyään Vehanen hoiteli osuutensa keskimäärin hyvin. Silti ns. voittavan vahdin leima jäi vielä saavuttamatta.
Mikael Vuorio
Nuori maalivahti joutui Vehasen loukkaannuttua liian suurten vaatimusten eteen. Torjui kyllä yhden nollapelin heti kärkeen, mutta sen jälkeen ei sujunut yhtä hyvin. Ensin korvaajaksi tuli Markus Helanen ja sitten Roloson. Työttömäksi jäänyt Vuorio kävi hakemassa peliaikaa Mestiksestä. Vielä on matkaa liigajoukkueen ykkösmaalivahdiksi.
Markus Helanen, Iiro Tarkki
Syksyn maalivahtiruletissa Lukon maalilla torjuja vaihtui välillä nopeaan tahtiin. Helanen pelasi yhden ottelun ja Tarkki yhden erän, joten näin vähän peliajan perusteella ei ole syytä tehdä pelaaja-arvostelua.
Puolustajat
Jaakko Harikkala
Harikkalan uralle kausi oli taantumaa. Kevätpuolella hän ei enää mahtunut montaa kertaa pelaavaan kokoonpanoon. Raamikkaalle puolustajalla tekisi kenties hyvää hakea uusia haasteita muualta.
Mikko Purontakanen
Pelasi alkukaudella Lukossa, mutta jäi vaille työpaikkaa, kun Hal Gill saapui Raumalle. Todella ailahtelevaa ja huolimatonta peliä kautta linjan. Onnistui hieman paremmin Pelicansissa, jossa kävi kahdeksan ottelun lainasopimuksella. Oli loppukauden sivussa niskavamman vuoksi.
Toni Porkka
Kokenut Porkka oli Lukon puolustuksen tärkeimpiä lenkkejä. Muodosti Gillin kanssa vahvan pakkiparin. Puolustamisen ohessa teki myös kahdeksan maalia. Alkukaudella Porkalle tuli jokunen heikohkokin peli, mutta yleisvaikutelma kaudesta oli hyvä.
Antti Bruun
Peruspakki, joka harvemmin nousee isoihin otsikoihin. Ei suuria nousuja tai laskuja. Pelasi enimmäkseen Erik Hämäläisen parina. Teki kauden ainoan osumansa tyhjiin vastustajan pelatessa ilman maalivahtia.
Hal Gill
Slovakkihyökkääjä Martin Bartekin lähdettyä Raumalta, Lukko hankki marraskuussa tämän puhelinkopin kokoisen NHL-puolustajan. Boston Bruinsissa aiemmin uraa luonut Gill toi vahvan fyysisen pelotteen Lukon takalinjoille. Vaikka Gill ei mikään varsinainen tappelija olekaan, piti hän toisinaan kovillakin otteilla vastustajat kurissa ja nuhteessa. Teki kymmenen tehopistettä 31 runkosarjapelissä.
Tomi Pettinen
NHL-kauden alkaminen olisi vienyt Pettisen rapakon taakse, mutta Lukon onneksi näin ei käynyt. Pettinen ei loistanut millään yksittäisellä osa-alueella, mutta kokonaisuutena hän oli varsin vakuuttava. Romuluinen puolustaja osallistui fyysisen pelin lisäksi hienosti myös hyökkäysten rakenteluun. Siirtyy ensi kaudeksi kasvattiseuraansa Ilvekseen.
Janne Niskala
Toissa kauden maalitykki ei yltänyt aivan samaan iskuun tällä kaudella. Pisteet 9+12 ei silti ole puolustajalle huono lukema, varsinkin kun huomioidaan alkuvuodesta tullut kuukauden sairasloma polvivamman vuoksi. Niskala on tunnettu hyvänä kiekollisena pakkina, mutta kauden mittaan peliväline poltti joskus turhankin paljon lavassa. Pudotuspeleissä peli parani selvästi. Siirtyy ensi kaudeksi pelaamaan Sveitsiin.
Otto Honkaheimo
Parikymppisten maajoukkueeseenkin kuulunut Honkaheimo joutui tyytymään Lukon liigajoukkueessa varamiehen osaan, mutta ei häpeillyt yhtään kentälle päästyään. Tietty jämäkkyyden puute vaivasi, mutta sekin asia korjaantuu, kun ikä ja kokemus karttuvat.
Ilkka Heikkinen
Kausi sujui vaihtelevasti. Käväisi alkukaudella Mestiksessä, mutta palasi takaisin Lukkoon. Etenkin Janne Niskalan loukkaantumisen aikana Heikkinen nosti tasoaan todella paljon. Toisinaan taas häipyi kuvasta turhan helposti.
Erik Hämäläinen
40 vuotta juuri täyttävä Lukko-ikoni ja joukkueen kapteeni ”Eepi” sai kauden aikana täyteen kunnioitettavat 800 SM-liigan runkosarjaottelua. Vauhti on jo hiipumaan päin, eikä rooli kentällä ole enää niin iso kuin vielä muutama vuosi sitten. Silti lähes virheetöntä pelin lukua ja tasaista suorittamista ottelusta toiseen. Pohtii uransa jatkoa.
Hyökkääjät
Esa Pirnes
NHL-työsulun vuoksi Pirneksen työpaikka vaihtui Los Angelesista Raumalle. Saarelan ja Torkin keskushyökkääjänä suurimman osan kaudesta pelannut Pirnes ei ehkä ollut niin häikäisevän hyvä, kuin mitä odotettiin. Oli silti tärkeässä roolissa Saarelan ruokkijana ja hyvänä aloittajana. Nousi kauden aikana myös maajoukkuerinkiin.
Steve Larouche
Saksan kautta Suomeen tullut farmijyrä oli pieni arvoitus ennen kauden alkua. Onnistui kuitenkin hyvin. Sentteri järjesteli tilanteita maltilla ja keräsi joukkueen komeimmat syöttöpisteet (30). Sen minkä liikkeessä hävisi, korvasi tarkalla peliälyllä.
Ville Snellman
Kauden pahin pettymys. Ilveksen kasvatille kausi Lukossa oli ainakin pisteiden valossa jyrkkää takapakkia. Yhteensä reilut 60 ottelua kaudessa joissa tehot 0+3. Näennäistä yrittämistä kyllä riitti, mutta onnistumiset kiersivät hänet kaukaa. Ensi kaudella uuden valmentajan alaisuudessa vahvuudet esiin?
Shayne Toporowski
Kauan Lukkoon toivottu kanadalainen lunasti pitkälti häneen asetetut odotukset. Vastustajan kannalta pirullinen pelaaja. Haistoi maalin edustalta tekopaikat hyvin ja teki lisäksi likaista työtä herkeämättä. Kovaluinen laitahyökkääjä ei armoa antanut eikä sitä pyytänyt. Jäähytilastoissa odotetusti korkealla.
Jarkko Kauvosaari
Oli joukkueen hyökkäysreserviä. Potentiaalia nuoressa keskushyökkääjässä on, mutta peliaikaa ei liiemmälti tullut. Välierissä pääsi sairastuneen Yli-Junnilan tilalle nelosketjun sentteriksi ja suoriutui kelvollisesti.
Jaakko Hagelberg
Sai viimeisenä miehenä try-out´n jälkeen sopimuksen Lukkoon, mutta pelasi jouluun asti Mestiksessä Kajaanin Hokissa. Tuli kevätpuolella takaisin Raumalle ja istui nelosketjuun kuin nyrkki silmään. Joutui tekemään paljon töitä ansaitakseen pelipaikan. Taitoa ei ole mainittavasti, mutta rymistelyosastolla mies paikallaan.
Teemu Normio
Nelosketjun laitajyrä ei runkosarjassa pisteillä mässäillyt, mutta täytti oman paikkansa niin kuin pitikin. Teki pyyteetöntä työtä, jollaista harvoin silti noteerataan otsikoissa. Nosti osakkeitaan pudotuspeleissä tekemällä yhdeksässä ottelussa viisi tehopistettä, eli saman määrän mitä 54:ssä runkosarjapelissä yhteensä sitä ennen.
Toni Koivisto
Läpimurtokausi. Nopsajalkainen Koivisto pääsi vihdoin eroon tuhlaajapojan maineestaan tekemällä 17 maalia. Etenkin syyspuolella maaliverkko heilui tiheään, mutta keväämmällä tahti hieman heikkeni. Jatkaa uraansa Ilveksessä.
Sami Torkki
Torkin kausi alkoi takkuillen, mutta vauhtiin päästyään mies mätti pisteitä tasaiseen tahtiin. Teki paljon töitä niin yli- kuin alivoimillakin. Pelasi tutusti suurella tunteella ja laittoi alati kroppaansa likoon. Runkosarjassa jäähyminuutteja 159, mutta pudotuspeleissä hermo piti hyvin. Äijänsuon suursuosikki Torkki kirjoitti kauden päätteeksi kaksivuotisen sopimuksen ruotsalaisen Linköpingin joukkueen kanssa.
Janne Siivonen
Entinen A-junnutähti ei vieläkään puhjennut kukkaan miesten peleissä. Tarjolla oli lähinnä jämäminuutteja. Peruspeliä, karvaamista, ja muutama lämäri. Tasaisen harmaata tarpomista ilman mitään mainittavaa. Käväisi pikavisiitillä Mestiksessä Kajaanin Hokissa.
Markku Tähtinen
Tähtisen toinen kokonainen kausi Lukossa ei mennyt ihan niin hyvin kuin ensimmäinen. Oli syksyllä vielä puolikuntoinen kesän vammojen jäljiltä. Kolmosketjun keskushyökkääjänä Tähtinen ei ollut aivan omimmillaan ja kärsi laitahyökkääjiensä tehottomuudesta. Oli parhaimmillaan päästessään pelintekijäksi ylivoimaan. Lättysyötöt toimivat edelleen.
Juhamatti Yli-Junnila
Sai sopimuksen loppukesällä try-out –jakson jälkeen. Alkukausi ei lupaillut ihmeitä, mutta kauden vanhetessa nousi hienosti esille. Nelosketjun kookas keskusmies näytti että hän ei ole mikään puukäsi. Hyvä kausi päättyi Yli-Junnilalta harmittavasti juuri ennen välieriä, kun miehen umpilisäke puhkesi ja edessä oli pakkolepo.
Pasi Saarela
Saarelan kausi oli täysosuma. Hän oli runkosarjan maalikuningas 31 maalillaan. Onnistunut kesäharjoittelu oli tuonut uutta virtaa ”Laitilan Kaurajätin” jäseniin. Vahva kuin härkä ja liikkuvuuskin parempaa kuin ennen. Vain helmikuussa ruuti hieman märkää. Rolosonin ohella Lukon tärkein pelaaja.
Joni Yli-Torkko
SaiPa-kasvatti teki sitä työtä mitä pitikin. Taisteli, repi ja raastoi sekä taklasi tilaisuuden tullen. Onnistui rokottamaan entistä seuraansa vastaan useammankin kerran, mutta muuten tehopisteitä olisi saanut tulla enemmän.
