KooKoo sai runkosarjasta kasaan 82 pistettä ja oli neljäs. Sijoituksellisesti parannusta tuli edelliskauteen nähden yhden pykälän verran, mutta pistesaaliin vertaileminen on hankalampaa uudistetun jaon johdosta. Prosenteissa laskettuna potti pysyi kuitenkin jokseenkin samoilla lukemilla.
Kakkossija oli KooKoon omissa käsissä aivan runkosarjan viime minuuteille saakka. Pelkkä rankkarivoittokin TuTosta olisi riittänyt sille, sillä kaksi pistettä kouvolalaisia edellä olleilla Hokilla ja Jukureilla oli kouvolalaisia huonompi maaliero. Toisaalta: viitossijan LeKi pysyi sekin tappiosta huolimatta kahden pisteen päässä. Pudotuspeleihin selvittiin tällä kaudella 60 pisteellä, jonka KooKoo oli saanut kasaan jo sydäntalvella.
KooKoon maaliero (+39) oli neljä maalia viimevuotista huonompi – mutta silti sarjan kolmanneksi paras. Edelle kiilasivat vain omilla lukemillaan ollut TuTo sekä joitakin murskajaisia kevätkierroksilla viettänyt Sport. Tehtyjen maalien määrässä kouvolalaisten (151) yläpuolelle kiiruhtivat myös Hokki ja LeKi.
KooKoo teki parisenkymmentä maali vähemmän kuin edelliskaudella, mutta pienensi samassa suhteessa myös päästämiään maalimääriä. KooKoota vastaan iskettiin nyt 112 maalia. Alle sadan pääsi vain TuTo, eikä väliinkään kiilannut kuin Jukurit.
Kolmen pisteen voittoja KooKoo otti sarjassa heti TuTon jälkeen toiseksi eniten: 26. Kovimmat kilpakumppanit veivät kuitenkin pelejään ahkerasti jatkoajalle ja saivat ratkaisevia pisteitä näistä peleistä. Jukurit ja Hokki saivat kumpikin tasaisista väännöistään 15 lisäpistettä, kun KooKoon pelit ratkesivat tällä kertaa suuntaan tai toiseen jo varsinaisella peliajalla.
Kolmesta lisäajalle menneestä pelistä KooKoo voitti yhden ja hävisi kaksi. Varsinaisella peliajalla KooKoo hävisi 16 ottelua – mikä oli sarjan viidenneksi pienin lukema. Kärkikolmikon lisäksi pienemmän tappiomäärän puristi tililleen myös LeKi.
Kotijoukkueena KooKoo oli 46 pisteellään sarjan neljänneksi paras. Ottelut olivat totuttua vähämaalisempia: maaliero 23 kotiottelusta oli 78-49. Vain TuTo päästi vähemmän maaleja kotiotteluissaan. Voittoihin otteluista päättyi 14 ja suoriin tappioihin kuusi. Lisäksi kaikki kolme (1-2) ”tasapeliä” nähtiin kotijäällä.
Vieraissa KooKoo pisti pykälää paremmaksi. Se voitti 22 matkapelistään peräti 12 ja oli 36 pinnallaan sarjan kolmanneksi tylyin vierailija heti TuTon ja Hokin jälkeen. Suunnilleen samoilla sijoilla se oli myös maaliensa (73-63) perusteella.
Kauden komeimpia lukemia saatiin kuitenkin ihailla YV- ja AV-tilastoista. KooKoo oli tehokkuutensa ansiosta molempien taulukoiden kärjessä läpi syksyn, kunnes joutui lopulta väistymään loukkaantumisten runtelemana. Erikoisuuksiin kuului sen sijaan jäähyjakauma: KooKoo sai pelata ylivoimaa vähiten koko sarjassa, vaikka sille itselleen tuomittiinkin rangaistuksia keskiarvoisesti.
Kaikkiaan KooKoo teki runkosarjassa 48 ylivoimamaalia – eli peräti 24 vähemmän kuin kärkikaksikko Sport ja TuTo. Aikaan suhteutettuna KooKoo oli kuitenkin liki yhtä tehokas: se tarvitsi 8 minuuttia ja 21 sekuntia pakkopeliaikaa jokaista ylivoimamaaliaan kohden. Sport pisti puolitoista minuuttia paremmaksi.
KooKoo oli kolmonen myös alivoimatehokkuuksia laskettaessa. Vastustaja juhli 35 kertaa, kun edellä olleet TuTo ja Jukurit selvisivät 25 ja 27 takaiskulla. Vaan tässäkin ajalliset erot olivat pienemmät. KooKoo tappoi 14.14 jokaista päästämäänsä ylivoimamaalia kohden.
Runkosarjan lukemia
Suurin kotivoitto:
7-1 (Titaanit 23.1.) ja 6-0 (Jokipojat 28.9.)
Suurin vierasvoitto:
2-10 (Salamat (12.12.)
Suurin kotitappio:
2-5 (Jokipojat 5.1.) ja 1-4 (K-Vantaa 14.9.)
Suurin vierastappio:
8-2 (Hokki 2.11.)
Pisin voitettujen otteluiden sarja:
11 (7.11.-14.12.)
Pisin tappiottomien otteluiden sarja:
11 (7.11.-14.12.)
Pisin pisteettömien otteluiden sarja:
3 (12.-19.9.)
Pisin voittamattomien otteluiden sarja:
4 (8.-20.2.)
Eniten maaleja:
George Nistas (19)
Eniten ylivoimamaaleja:
George Nistas (7)
Eniten alivoimamaaleja:
George Nistas (2)
Rangaistuslaukausmaalit:
-
Torjutut rangaistuslaukaukset:
Antti Ore (3)
Eniten maaleja tasakentällisin:
George Nistas ja Samu Vilkman (10)
Eniten voittomaaleja:
George Nistas (8)
Eniten syöttöpisteitä:
George Nistas (24)
Eniten pisteitä:
George Nistas (43)
Pisin maaliputki:
Sami Kaartinen (5. 6+1=7, 14.-26.9.) ja Kory Baker (5. 6+7=13, 28.11.-22.12.)
Pisin pisteputki:
George Nistas (10. 7+11=18, 7.11.-12.12.) ja Michael Clarke (10. 1+11=12, 21.11.-10.1.)
Eniten pisteitä yhdessä pelissä:
Petri Pyhäjärvi (3+2, Salamat-KooKoo 12.12.)
Kypärätemput:
Petri Pyhäjärvi (3+3, Salamat-KooKoo 12.12.)
Eniten rangaistusminuutteja:
Jani Honkanen (153)
Eniten kahden minuutin rangaistuksia:
Jani Honkanen (29)
Eniten laukauksia:
Aapo Lampinen (169)
Eniten pelattuja otteluita:
Antti Härmä, Tatu Miettinen, Antti Ore ja Henri Peltola (45)
Paras +/-:
Michael Clarke (+17)
Huonoin +/-:
Jarno Virkki ja Petteri Tasku (-3)
Lukemia pudotuspeleistä
Eniten maaleja:
Kory Baker (6)
Eniten ylivoimamaaleja:
Kory Baker ja Mikko Mattila (3)
Eniten alivoimamaaleja:
George Nistas (1)
Rangaistuslaukausmaalit:
Kory Baker (1)
Eniten maaleja tasakentällisin:
Kory Baker ja Miikka Lindholm (3)
Eniten voittomaaleja:
Miikka Lindholm (3)
Torjutut rangaistuslaukaukset:
Antti Ore (1)
Eniten syöttöpisteitä:
George Nistas (8)
Eniten pisteitä:
Kory Baker ja George Nistas (10)
Pisin maaliputki:
Kory Baker (3. 3+4=7, 8.-12.3.)
Pisin pisteputki:
George Nistas (5. 2+9=11, 8.-19.3.)
Eniten pisteitä yhdessä pelissä:
Kory Baker ja George Nistas (1+3, KooKoo-LeKi 12.3.)
Eniten rangaistusminuutteja:
Jani Honkanen (39)
Eniten kahden minuutin rangaistuksia:
Jani Honkanen (7)
Eniten laukauksia:
Kory Baker (47)
Paras +/-:
Kory Baker, George Nistas ja Henri Peltola (+2)
Huonoin +/-:
Michael Clarke ja Miikka Lindholm (-6)
Eniten pisteitä LeKi-sarjassa:
George Nistas (9)
Paras +/- LeKi-sarjassa:
Mikko Liukkonen (+5)
Huonoin +/- LeKi-sarjassa:
Miikka Lindholm ja Matti Huilla (-2)
Eniten pisteitä TuTo-sarjassa:
Kory Baker ja Teemu Ramstedt (2)
Paras +/- TuTo-sarjassa:
Petri Partanen (+1)
Huonoin +/- TuTo-sarjassa:
Michael Clarke (-4)
KooKoo kiittää SaPKoa
Herkullisin vastus KooKoolle löytyi tällä kaudella Savosta. KooKoo mutusteli lörtsynsä ahnaasti, eikä jättänyt Pallokerholle murustakaan. Neljä voittoa irtosi myös paikallisvastustaja Titaaneilta – olkoonkin, että mustapaidat joutuivat kauden ensimmäisessä kohtaamisessa tyytymään rankkariratkaisuun. Vähintään yhden pisteen KooKoo sai myös jokaisella kerralla toisen läheisen kilpakumppaninsa HeKin kohdatessaan.
Valtaosin KooKoonkin pistekertymä noudatteli yleisiä linjoja – eli järjestys on kutakuinkin kääntäen sama kuin sarjataulukossakin. Runkosarjan voittaneen TuTon KooKoo kukisti kertaalleen, mutta hopeamitalisti-Hokilta irtosi vain yksi säälipiste. Jokunen selvä poikkeuskin tosin löytyi. Jokipojat osoittautui riesaksi tänäkin vuonna – kun taas playoff-vastustaja LeKin kikat eivät purreet juurikaan kouvolalaisiin runkosarjassakaan.
Kompastuskiveksi KooKoolle muodostuivat kovimmat joukkueet. Kohtaamiset kärkikolmikon kanssa lihottivat sen pussia keskimäärin vain 0,8 pisteellä per peli. Keskikastia, eli muita playoff-joukkueita vastaan sujui paremmin: saaliina 1,9. Häntäpään kvartetille KooKoo oli tyly: se vei keskimäärin 2,4 pistettä joka matsista, jonka se pelasi tyvipään seurojen kanssa.
KooKoon peleissä nähtiin tällä kaudella keskimäärin 5,8 maalia ottelua kohden. Edelliskauden lukemista pudotusta oli siis tasan yhden maalin verran: tosin lähinnä tiivistyneen puolustuspelaamisen ansiosta.
Parasta maali-ilottelua yleisölle tarjosivat ottelut Sportia (7,3), Titaaneita (6,8) ja Salamoita (6,8) vastaan. Jälkimmäinen kaksikko antoi kouvolalaisfaneille syytä riemuun peräti 19 kertaa, kun taas Sportia vastaan joutui välillä pureskelemaan kynsiäänkin.
LeKi-ottelut olivat sen sijaan valmentajien ja analyytikkojen juhlaa: kaksi hyökkäysvoimaista joukkuetta sai yllättäen maaleja aikaiseksi runkosarjakohtaamisissaan keskimäärin neljä. Näistä osumista lempääläläiset tekivät vain viisi – mutta hei, sekin oli yksi enemmän kuin SaPKolla!
Kaksi maalia sinne ja tänne
Tilastollisesti yleisin ero lopputuloksessa oli kaksi maalia: niin KooKoon tai vastustajansakin hyväksi. Lähes joka kolmas peli päättyi kahden maalin erolla jommallekummalle osapuolelle: yleensä voittoon kotona ja tappioon vieraissa. Seuraavaksi yleisimpiä tuloksia olivat KooKoon yhden ja kolmen maalin voitot.
Tämän kauden uudistuksena oli tasapelien katoaminen myös Mestis-kartalta. Rankkariratkaisujen mukaantulo ei lisännyt kyttäilyä, vaan kolmea pistettä janottiin aiempaa ahnaammin. Kun vielä vuotta aiemmin lähes joka neljäs KooKoon peli oli ollut tasalukemissa 60 minuutin pelin jälkeen, tahkottiin nyt ylitöitä vain kolmesti.
KooKoo petrasi edelliskaudestaan puolustamisessa, ja se näkyi myös tilastoista. Viime vuonna viisi tehtyä maaliakaan ei ollut aina riittänyt voittoon – toisin kuin nyt. Myös neljä tai jopa kolmekin tehtyä maalia takasivat täydet pinnat melko suurella todennäköisyydellä ja kertaalleen riittivät niin yksi kuin kaksikin osumaa.
Nollille KooKoo jäi koko kauden aikana vain kertaalleen – mutta piti itse pömpelinsä puhtaana viidesti. Täydet pisteet tulivat myös niistä kahdeksasta pelistä, joissa vastustaja osui vain kertaalleen. Vaan silloin oltiinkin jo pulassa, kun kaveri sai tuuletella kainaloitaan vähintään kolmesti. Vieraissa KooKoo voitti vain kaksi peliä niistä kymmenestä, joissa vastustaja teki vähintään kolme maalia.
Tehopinnoja kotoa ja vieraista
Alla olevaan taulukkoon on kerätty tilastotietoa KooKoo-pelaajien piste- ja plusmiinuskertymistä runkosarjan koti- ja vierasotteluista.
Pisteissä mitattuna KooKoon kärkimies oli Nistas, mutta ottelukohtaisella pistekeskiarvolla mitattuna Georgen edelle ehti kaksikin kouvolalaishyökkääjää. Kory Bakerin hurja keskiarvo olisi tuonut kokonaisesta runkosarjasta ylivoimaiset ennätyspisteet 90! Myös joulutauolla Sveitsiin siirtynyt Sami Kaartinen tahkosi lähes puolentoista pisteen ottelutahdilla.
Koti- ja vierassaldoista ei varmastikaan kannata liian suuria päätelmiä tehdä. Kotiprosentti pitäisikin oleman lähes kaikilla hiukan vierasosuutta suurempi, sillä tekihän joukkuekin enemmän maaleja kotiotteluissaan.
Muutama poikkeama paistaa kuitenkin silmiin ja ehkä niihinkin löytyisi joku syy. Kenties joku otti painetta kotiyleisöstä tai oli omimmillaan kapeammissa kaukaloissa? Esimerkiksi Oskar Essen sai kotikaukalosta mukaansa vain yhden tehopisteen, kun taas vieraissa hän pystyi lähes piste/peli-tahtiin. Vastaavasti taas Aapo Lampiselle ja Miikka Lindholmille kotipelit toivat juhlittavaa.
Vilkman ylivoimaspesialistina
Seuraava taulukko kertoo KooKoo-pelureiden runkosarjan pistekertymät sen mukaan, pelattiinko tasavoimin vai erikoistilanteita. Jokainen maali merkitsee, mutta pereinteisesti jääkiekossa arvostetaan eniten täysviisikoin tehtyjä osumia.
KooKoolla ykkösnyrkki kahmi mennellä kaudella leijonanosan kaikesta YV-ajasta - ja se näkyy myös tilastoista. Tehokkaimmin pakkopeliä pyöritti George Nistas, jonka tarjoilusta pääsi kenties parhaiten nauttimaan Samu Vilkman. Vilkman iski lähes puolet tehoistaan ylivoimalla.
Kaikkein suurimmat osuudet ylivoimatehoissa oli kuitenkin puolustaja Ville Vuorisaarella sekä Oskar Essenillä. Pisteissä mitattuna KooKoon kolmanneksi tehokkain YV-hyökkääjä oli Sami Kaartinen, vaikka pelasikin vain kolmasosan peleistä.
Sen sijaan esimerkiksi Henri Peltola, Tatu Miettinen ja Aapo Lampinen ansaitsevat ylimääräistä tunnustusta, sillä he eivät juurikaan päässeet täyttämään pistepussejaan ylivoimilla.
Alivoimamaaleja KooKoo teki runkosarjassa viisi. Myös sillä saralla kunnostautuivat tutut nimet. Varsinaisia rankkarimaaleja joukkue ei tehnyt yhtään, ennen kuin Kory Baker osui välierissä TuToa vastaan. Kaartiselle tosin merkittiin tilastoihin yksi tehty maali, kun hän syksyllä ratkaisi osumallaan rankkukisaan venyneen Titaanit-pelin.
