Tästä pojasta kuullaan vielä, saatettiin Ville Vimparin otteita kommentoida jo keväällä 1999, kun 14-vuotias hyökkääjä kahmi palkintoja mukaansa Pohjola-leiriltä. All Stars –kentälliseen valittu Vimpari valittiin sekä Pohjoisen aluejoukkueen parhaaksi että koko turnauksen taitopelaajaksi. Seuraavan vuoden leirillä C-nuorten SM-hopeamitalisti otti paikan maajoukkueryhmästä.
Vuonna 2001 Vimpari valittiin alle 16-vuotiaiden maajoukkueen parhaaksi pelaajaksi. Kaudella 2001-2002 hyökkääjä oli jo Kärppien A-nuorten runkopelaajia, vaikka suurin osa sarjan pelaajista olikin kaksi-kolme vuotta häntä vanhempia. Oululaiset voittivat runkosarjan, mutta putosivat heti ensimmäisellä pudotuspelikierroksella jatkosta.
Hyvien harjoitusmaaotteluiden, joissa Vimpari hyökkäsi Jyri Junnilan ja Teemu Nurmen kanssa, myötä oululainen mahtui ”alaikäisenä” mukaan myös alle 18-vuotiaiden MM-miehistöön. Vimparin rooli Slovakiassa oli kuitenkin vielä melko vaatimaton, kun Suomi sijoittui neljänneksi.
Kevään 2003 kisoissa Venäjällä Vimpari sen sijaan oli jo Mika Saarisen luottomiehiä. Runsaasti aloituksia kahminut sentteri teki kisoissa yhden maalin ja syötti kaksi, kun vuotta aiemmin tilastot olivat jääneet nollille. Suomen sijoitus sen sijaan oli kaikkien aikojen huonoin: seitsemäs. Karsintasarjassakin Pikkuleijonat selvittivät itsensä kuiville erittäin nihkeästi.
Vimparin toinen kausi A-nuorissa, 2002-2003, oli ensimmäistä rikkonaisempi ja tehopisteetkin jäivät alle puoleen debyyttikauden saldosta. Pienikokoisen taitoniekan vaarallisuus oli lisäksi nyt vastustajien tiedossa. HIFK:n kovaotteiselta Samuli Kaikkoselta luvassa olisi ollut jopa erikoiskohtelua, mikäli mies olisi kärppähyökkääjän vain saanut kiinni. Vaan ehkä kaikille osapuolille parempi ettei saanut, sillä Kaikkonen sai jo koulutusyrityksestään pelikieltoa ja Vimpari varmasti muistutuksen vaarallisten taklausten vaaroista… Kärpät putosi tänäkin keväänä pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.
Vimparin taidot olivat kaikkien nähtävillä, mutta A-iässä pieni koko nousi jonkinlaiseksi esteeksi uralla nousemista ajatellen. Oululainen mahtui kuitenkin jopa NHL-draftien ennakkolistoille (euro#115), mutta jäi varauksetta. Kausi 2003-2004 jäi Vimparin viimeiseksi kaudeksi junioreissa. Ville pelasi kauden lähinnä oululaisten kakkoskentässä Junnila vierellään ja ylsi liki tulokaskautensa tehoja. Kärppien kausi päättyi tälläkin kertaa ensimmäiseen pudotuspelivastustajaan.
Ville olisi voinut pelata A-nuorissa vielä kaudella 2004-2005 – ja yli-ikäisenä jopa seuraavallakin – mutta mieli teki jo miesten peleihin. Ensimakua niistä Vimpari oli saanut jo edelliskaudella, päästyään liigamiehistöön kokoonpanoon viiden pelin ajaksi. Harjoituspeleissä vastuuta oli tullut enemmänkin. Mestaruutta puolustavaan kärppälaumaan olisi kuitenkin ollut todella vaikea murtautua, joten siirto Mestikseen ja Kajaaniin oli peliajan ja vastuun kannalta looginen valinta.
– Armeija oli painava syy, koska se on Kajaanissa ja mietin, että on järkevää käydä armeija ja pelata samalla paikkakunnalla. Toki kehittymiseni kannalta ajattelin, että pitäisi päästä miesten peleihin, koska A-junioreissa olin jo kolme kautta pelannut, Ville kertoi Jatkoajan haastattelussa.
Tulokaskausi Kajaanissa sujui mukavasti. Vimpari sai valmentaja Vladimir Kolekilta mukavasti vastuuta ja pelasi joukkueen kaikki ottelut; ensin kolmos- ja loppukaudesta kakkoskentässäkin muun muassa Junnilan ja Juho-Tuomas Appelinkanssa. Runkosarjassa Hokki sijoittui yllättäen peräti kolmanneksi, mutta tie tyssäsi TuTon käsittelyssä ensimmäiseen pudotuspelikierrokseen.
Kesän 2005 Junnila ja Vimpari hikoilivat Kärppien kesäringissä, vaikka olivatkin solmineet jatkosopimukset Hokin kanssa jo hyvissä ajoin keväällä. Eivätkä pojat turhaan näyttöjä antaneetkaan: Junnila päätyi pelaamaan lopulta koko kauden 2005-2006 liigassa ja Vimparikin kävi kahteen otteeseen avittamassa Kärppiä, jonka sairastuvalla oli etenkin syksyllä tungosta.
Mestiksen runkosarjasta Vimpari missasi toisella kaudellaan neljäsosan liigakeikkojensa vuoksi. Hokin ykkössentteriksi ylennyksen saanut hyökkääjä rikkoi siitäkin huolimatta tulokaskautensa maali- ja piste-ennätykset. Junnila pelasi myös hyvät pudotuspelit, kun Hokki kukisti KooKoon ja eteni seurahistoriansa ensimmäisen kerran Mestiksen välieriin. Keväällä 2006 Vimpari siirtyi Kolekin perässä juuri Kouvolaan.
