Erityisesti vahvojen kotiotteidensa myötä Hokki taisteli kauden alkuvaiheissa sarjan kärkipaikoista. Mielenkiintoisin Hokki-joukkue vuosikausiin onnistui tekemään paljon maaleja, joka tietysti viihdytti yleisöä. Paljon kainuulaistaustaisia tai muuten pitkäaikaisia hokkilaisia, sekä onnistuneita ulkomaalaishankintoja sisältänyt joukkue oli pitkään sarjan eniten maaleja tehnyt joukkue.
Petri Mattilan kolmas kausi Hokin peräsimessä oli edeltäviä kausia onnistuneempi. Joukkueen runko oli sisäistänyt Mattilan pelityylin hyvin ja joukkue oli hyvin ellei jopa erinomaisesti roolitettu, vaikka resurssipula näkyikin pelaajaringin kapeudessa.
Kapteeni Teemu Virtalan nappikausi toi pistepörsiin voiton, ja samalla Virtalan maagiset syötöt saivat myös ketjukaverit Riku Toivon ja Arttu Heikkisen onnistumaan illasta toiseen. Hokki sai päättyneellä kaudella myös pitkästä aikaa hankittua todellisia ulkomaalaisvahvistuksia, jopa tähtiä, joukkueeseensa. Anthony Guttig, Teddy Da Costa ja Clemens Unterweger pelasivat kaikki taatusti itsensä Hokki-fanien sydämiin, eikä heikommaksi jäänyt myöskään kevään Kajaanissa pelannut Matus Vizvary.
Pudotuspelien puolivälierissä vastaan tuli kauden komeetta HCK. Jonkinasteisesta vieraskammosta kärsineet kajaanilaiset tulivat Keravalle uudella vierasilmeellä ja veivätkin sarjan puhtaasti 0-4. Välierävastustajaksi tuli kahdelta edelliseltäkin keväältä tuttu vastus, KooKoo.
Kahden ensimmäisen ottelun päätyttyä niukkoihin kouvolaisvoittoihin moni arveli välieräsarjan olevan jo ohi. Hokki kuitenkin nappasi kaksi seuraavaa voittoa ja lopulta ratkaisua haettiin aina yhtä jännittävästä seitsemännestä ottelusta saakka. Siinä KooKoo otti jälleen niukan yhden maalin kotivoiton, ja Hokin oli tyytyminen pronssiotteluun.
Turussa pelatussa pronssiottelussa TUTO hautasi Hokin haaveet mitalikantaan paluusta, ja näin ollen Hokin kausi päättyi tuplatappioon ja joukkueelle itselleen valtaisaan tappioon. Pelaajat tiesivät, että mahdollisuus olisi ollut vaikka mestaruuteen saakka, joten neljäs sija tuntui kauden päätyttyä varmasti pahalta. Ehkä ajan kanssa lohtua tuo se, että yleisiin ennakko-odotuksiin nähden kausi sujui linnapaidoilta mallikkaasti.
Näin ollen pelaajiston arvosanatkin ovat pitkälti hyviä ja osin jopa erinomaisia. Jatkoaika arvioi jokaisen pelaajan asteikolla 1-5.
Maalivahdit
#1 Teemu Seppänen
51/54, 2,53m/o, 91,30%
(12/12, 2,00m/o, 93,89%)
Runkosarjassa hyvää tulosta, vaikkei hän omalla mittapuullaan loistanutkaan. Seppäsen taso on niin kova, että perussuorittamisellakin on sarjan parhaita maalivahteja. Pudotuspeleissä intoutui pelaamaan vielä pari astetta paremmin ja oli useimmissa otteluissa suorastaan huikea. Urakoi kauden aikana yhteensä peräti 63 ottelua, joten pelivire pysyi hyvin yllä.
#30 Tuomas Tolonen
6/33, 2,83m/o, 87,77%
Peliaikaa ei juuri tullut, joten ihmeitä oli turha odottaa. Ei tosin onnistunut vakuuttamaan pelaamaan päästessään.
Hokki-maalia vartioivat kauden aikana myös Simeon Valonen ja Tomi Karhunen.
Puolustajat
#2 Jussi Makkonen
35. 1+9=10, +1, 57 min
(3. 0+1=1, +1, 6 min)
Kausi alkoi hienosti, mutta sitten loukkaantumiset rikkoivat oivan pelivireen. Loukkaantumisten jälkeen paras terä katosi, vaikkei pelannutkaan varsinaisesti huonosti. Kaiken kaikkiaan Makkonen joutui olemaan puolet Hokin kaudesta sivussa. Pelaa tarvittaessa kovaa, mikä näkyy jäähymäärissä.
#4 Janne Pälve
28. 2+8=10, -2, 14 min)
(12. 0+3=3, +4, 10 min)
Runkosarjan osalta onnistui pisteiden teossa hyvin, mutta puolustuksellisesti oli lähinnä täytemies ja loukkaantumisten paikkaaja. Pudotuspeleissä otteet olivat jo selkeästi parempia ja osoitti ansainneensa paikkansa joukkueessa.
#5 Ville Hyvärinen
21. 0+2=2, +3, 30 min.
(3. 1+0=1, +2, 4 min)
Loukkaantuminen vei yli puolet kaudesta, mutta pelatessaan oli jatkuvasti Hokki-puolustuksen parhaimmistoa. Osoitti sitoutumista joukkueeseen myös loukkaantumisen vaivatessa ollen mukana valmennuksen apuna ja tsempparina muulle joukkueelle.
#6 Casper Santanen
39. 1+10=11, -1, 12 min
(12. 0+1=1, -2, 4 min)
Monen kannattajan suusta on kuulunut, että Santanen oli yksi Hokki-puolustuksen pahimpia pettymyksiä. Potentiaalia on toki parempaankin, mutta 2.-3. parissa kelvollinen pelimies. Ei yleensä ota turhia jäähyjä, mutta sekä runkosarjan että pudotuspelien osalta tehotilasto miinuksella.
#7 Clemens Unterweger
49. 6+11=17, -2, 26 min
(12. 0+1=1, -3, 14 min)
Oli alkukaudesta hukassa, mutta paransi jatkuvasti koko runkosarjan ajan. Vaivasiko pudotuspeleissä vammat vai jännitys, mutta hän oli niitä harvoja pelureita. joiden taso tippui pudotuspeleissä. Vahvuudet ovat kiekollisessa pelissä ja hyvässä liikkeessä. Fyysisesti Unterweger on kuitenkin vielä heiveröinen ja osin sen vuoksi tehotilastot miinuksella. Kaiken kaikkiaan ennakko-odotuksiin nähden hieno kausi nuorelta itävaltalaiselta.
#8 Matus Vizvary
13. 1+2=3, +8, 16 min
(12. 0+1=1, +6, 14 min)
Suomi-sarjasta loukkaantumisia paikkaamaan tullut Vizvary osoittautui varsin vahvaksi ja varmaksi puolustajaksi. Runkosarjassa linnapaitojen puolustuksen paras plus-tilasto, pudotuspeleissäkin kakkonen. Slovakki pystyy ottamaan ison roolin Hokista ensi kaudella, mikäli sopimus saadaan aikaiseksi.
#18 Ville Määttä
15. 1+2=3, +1, 12 min
Kehitysaskelia ei tapahtunut toivotulla tavalla, mutta peliaikakin oli varsin vähäistä. Runkosarjassa 15 pelattua ottelua ja pudotuspeleissä ei päässyt pelaamaan lainkaan. Sopimus jatkuu vielä ensi kauden, joten toiveissa on ehjä harjoituskausi ja lisääntyvää vastuuta tulevalla kaudella.
#34 Veli-Antti Leinonen
49. 1+7=8, -15, 36 min
(6. 0+2=2, +2, 29 min)
Joukkueen kokeneimpaan kalustoon kuuluva Leinonen oli runkosarjassa Hokin heikoin lenkki tehotilastolla mitaten. Oli odotuksiin nähden puolustuksen pahin alisuorittaja. Runkosarjassa jäähysaldo oli kohtuullinen, mutta suuri osa jäähyistä on silti turhia. Pudotuspeleissä otti lähes saman määrän jäähyminuutteja kuin runkosarjassa, vaikka pelasi vain kuusi ottelua.
#95 Jarkko Heikkinen
56. 7+14=21, 0, 42 min
(12. 2+5=7, +9, 26 min)
Käynnistyi hitaasti ja suuri osa runkosarjasta menikin puolivillaisesti pelaillessa. Runkosarjan loppu ja pudotuspelit kuitenkin osoittivat, että Heikkisestä on vielä isoonkin rooliin Hokissa. Nosti tasoaan loppua kohden selvästi.
Linnapaidassa puolustivat myös Lauri Vanninen, Anssi Rantanen ja Olli-Pekka Tuikka.
Hyökkääjät
#9 Arttu Heikkinen
44. 11+17=28, +13, 28 min
(9. 4+0=4, 0, 4 min)
Todellinen läpimurto heti tulokaskaudellaan. Istui täydellisesti Virtalan ja Toivon rinnalle ykköskentässä. 21-vuotias Heikkinen toi kokoa ja voimaa Hokin hyökkäykseen ja antoi fyysisyydellään tilaa ketjukavereilleen. Joukkueensa paras plus-saldo runkosarjassa. Potentiaalia on nousta vaikka Liiga-tasolle saakka, mikäli kehitys jatkuu. Vain loukkaantuminen runkosarjan loppupuolella himmensi muuten huikeaa kautta. Monipuolisuutensa ansiosta ennakko-odotuksiin nähden Hokin paras pelaaja.
#11 Samu Pitkänen
35. 4+5=9, -7, 14 min
(10. 3+3=6, +5, 0 min)
Kesken kauden Kajaaniin saapunut Pitkänen pelasi varsin epätasaisesti. Oli välillä todella hyvä, välillä aivan näkymätön. Täytti kuitenkin roolinsa joukkueessa ja moni kannattaja varmasti toivoo jatkosopimusta Pitkäselle, sillä erityisesti pudotuspelit menivät häneltä todella hienosti.
#14 Riku Toivo
56. 14+29=43, +10, 18 min
(12. 4+2=6, 0, 2 min)
Vakuuttavaa jälkeä ykkösketjussa kauden alusta loppuun saakka. Ollut Mattilan luottopelaaja Hokissa, ja hyvästä syystä. Sopii Virtalan rinnalle loistavasti.
#15 Arttu Niskakangas
55. 12+19=31, -9, 20 min
(12. 2+2=4, +2, 8 min)
Niskakangas pelasi ehjän kauden, mutta ei pystynyt nousemaan odotettuun maalitykin rooliin. Sen vuoksi hiukan pettymys yhdessä karun miinus-tilaston kanssa. Yli 30 tehopistettä kuitenkin runkosarjassa "heikommallakin" kaudella, joten potentiaalia on vaikka toisille jakaa.
#17 Veikko Karppinen
46. 3+11=14, +1, 20 min
(12. 1+4=5, +3, 4 min)
Pystyi parantamaan edelliseen kauteen verrattuna, mutta moni odottaa mieheltä vielä enemmän. Pelaa uhrautuvasti ja antaa kaikkensa kentälle. Karppisen roolissa tärkeintä on pimentää vastustajien kärkiketjut, ja siinä Veikko laitureineen onnistui.
#19 Antti Kurkinen
19. 2+1=3, -6, 2 min
Peliaikaa ei kertynyt paljoakaan. Joutuu tekemään paljon työtä, mikäli meinaa nousta vakituiseen kokoonpanoon. Erityisesti puolustuspelaamisessa paljon parannettavaa.
#20 Evgeni Fofanov
33. 6+3=9, +5, 49 min
Ei päässyt edellisten kausien tasolle. Taklaa kyllä kovaa, mutta liian usein huolimattomasti ja jäähyjä tulee hiukan liian helposti. Oli tosin osa toimivaa ketjua ja tehotilasto selvästi plussan puolella.
#21 Timo Hiltunen
56. 19+17=36, -7, 6 min
(12. 1+5=6, +3, 2 min)
Tulokkaiden pistepörssin ykkönen kehittyi huimin askelein kauden aikana. Alkukaudesta oli vielä arka ja heppoinen kaksintaisteluissa, mutta heräsi syksyn kuluessa oivaan pistevireeseen, joka kantoi kauden loppuun saakka. Hyökkäyspäässä tehokas, mutta tehotilasto runkosarjassa rajusti miinuksella. Huippukauden jälkeen itseluottamus varmasti korkealla.
#22 Mika Koivisto
50. 6+8=14, +6, 24 min
(12. 0+2=2, +2, 18 min)
Tekee hurjat määrät työtä, mikä monilta jää huomaamatta. Nauttii suurta arvostusta joukkueen sisällä. Hakeutuu myös hanakasti maalintekotilanteisiin, mutta tehot ovat jääneet puuttumaan. Torjuu kiekkoja lähes yhtä paljon kuin maalivahdit.
#23 Ville Rajala
5. 1+2=3, -3, 0 min
(9. 0+3=3, +3, 8 min)
Sai lähteä KooKoosta kesken kauden ja saapui takaisin Kajaaniin. Esitti tuttua rymistelyä ja vahvaa vääntämistä, mutta ei varsinaisesti pystynyt tuomaan lisäarvoa Hokin loppukauteen. Ei pystynyt täyttämään Arttu Heikkisen luistimia hänen loukkaantumisensa aikana.
#24 Samu Pyykkönen
27. 0+3=3, -9, 4 min
(7. 2+0=2, +4, 2 min)
Armeijakiireet vei parhaan terän myös Pyykkösen kaudesta ja runkosarjassa nuorisoketjun vahvinkin lenkki jäi pahasti miinuksille. Pudotuspeleissä pääsi pelaamaan seitsemän peliä ja pelasi huomattavasti paremmin kuin runkosarjassa. Ottaa paikkansa pelaavasta kokoonpanosta ennen Kurkista ja Klemettiä.
#28 Heikki Klemetti
17. 0+2=2, -6, 14 min
Armeija hoidettu nyt pois alta ja seuraavalla kaudella voi keskittyä jääkiekkoon. Tehotilasto murheellinen. Tulevalla kauden tavoite on vakiinnuttaa rooli pelaavassa kokoonpanossa. Siihen Klemetillä on mahdollisuus, mutta kehitystä pitää kesän aikana tapahtua.
#31 Miska Humaloja
52. 8+22=30, +3, 34 min
(12. 4+1=5, +4, 14 min)
Taistelun ruumiillistuma, joka tekee kentällä kaiken tarvittavan, jotta joukkue voisi voittaa. Taklaa, ärsyttää, taistelee ja tarvittaessa järjestelee tai iskee itse maaleja. Humalojaa voisikin kutsua Mestiksen Miika Lahdeksi. Valmentajan unelmapelaaja – paitsi tietysti vastustajan valmentajan.
#41 Teemu Virtala
49. 23+44=67, +9, 42 min
(12. 3+3=6, -2, 10 min)
Runkosarja ei jättänyt juuri toivomisen varaan. Lähes ehjän kauden pelannut Virtala voitti pistepörssin ja oli todella vakuuttava. Pudotuspelit sujuivat vaisummin, syynä huhujen mukaan pienet loukkaantumiset. Huippukausi kuitenkin kaiken kaikkiaan, lähellä täydellisyyttä.
#71 Anthony Guttig
42. 20+32=52, -1, 36 min
(12. 5+9=14, +5, 20 min)
Alkukaudella ja erityisesti vieraspeleissä puolustussuuntaan välillä laiska, mutta hyökkäyspäässä pelaa tehokkaasti ja viisaasti. Guttigin sijoittuminen ja ajoitus on huippuluokkaa, mikä tekee hänestä hyökkäyspäässä todella vaarallisen. Kun asenne oli kunnossa pelasi myös puolustussuuntaan hyvin, mutta sitä nähtiin runkosarjassa liian harvoin. Mestiksen paras ulkomaalainen päättyneellä kaudella?
#77 Teddy Da Costa
48. 25+18=43, +2, 116 min
(10. 4+8=12, +5, 10 min)
Ranskan maajoukkueessa useissa turnauksissa marinoitu taiteilijaluonne esitti välillä huikeita otteita ja teki kentällä lähes mitä tahtoi. Turhautui ja tulistui kuitenkin helpolla ja ehkä hieman yllättäen vei jäähypörssin voiton nimiinsä runkosarjassa. Pudotuspeleissä keskittyi vain ja ainoastaan oleelliseen, ja tulos oli sen mukaista. Monen mielestä Mestis-kauden mielenkiintoisin ulkomaalainen pelaaja.
Hokki-hyökkäyksessä viilettivät kauden aikana myös Pasi Kouvalainen, Erik Pance, Juuso Mörsky, Niklas Siren, Henri Fomin, Niko Kaleton, Mikko Väänänen ja Hannu Erkkilä.