Suomi pelasi vahvan puolustuskamppailun ja ansaitsi voittonsa Venäjästä. Monet turnauksessa aiemmin alisuorittaneet pelaajat, etunenässä Petri Kontiola, pelasivat Venäjää vastaan turnauksen parhaan pelinsä.
Suomi joutui puolustamaan Venäjää vastaan ankarasti ensimmäiset kaksi erää. Maalineduspelaamissa Leijonilla ei ollut suurta hätää, vaan Venäjän taiturit joutuivat pyörimään laidoilla. Pitkät pyöritykset aiheuttivat Leijonille kuitenkin hetkiä, jollaisiin ei ole varaa jatkopeleissä. Ennemmin tai myöhemmin omissa kolisee varmasti.
Suomen hyökkäyspeli perustui vahvasti pistohyökkäyksiin, joista aukesikin muutama vaarallinen paikka, mutta niissä leijonapelaajat eivät osuneet edes kiekkoon. Nopeisiin kääntöihin ei Venäjän prässin alla ollut aikaa eikä tilaa. Leijonat ei myöskään malttanut ryhmittäytyä hitaisiin lähtöihin.
Vaaralliset hyökkäykset olivat todella harvassa, ja ainoastaan Alexander Barkovin hyökkäysketju sai luotua painetta Sergei Bobrovskin maalille. Jatkopeleissä tulee auttamatta nuha, jos ratkaisijoiden kaarti ei levene.
Suomi taisteli kamppailupelaamisessa esimerkillisesti. Omassa päässä ei ollut käytännössä mitään hätää. Ainoastaan Venäjän toisessa maalissa puolustus nukahti hetkeksi, kun Artemi Panarin pääsi tuikkaamaan Pekka Rinteen tiputtaman irtokiekon maaliin.
Leijonat antoi kovan työnäytteen henkisen kanttinsa kestävyydestä, kun Leo Komarov ajettiin pöyristyttävällä suihkukomennuksella ulos pelistä. Tiivis neliö hoiti alivoiman tyylikkäästi. Leijonien alivoimapeli on muutenkin ollut turnauksessa timanttista, ja siihen on hyvä nojata.
Sen sijaan ylivoimapeli oli Venäjää vastaan valitettavan mielikuvituksetonta. Laukausten laatu ja määrä on saatava kohoamaan merkittävästi.
Hyökkäyssuuntaan viisikko repesi paikoin hieman liikaa, eikä kontrolloituja rintamahyökkäyksiä nähty kuin muutama. Edes Kari Jalosen ja muun valmennusjohdon loihtimat ketjumuutokset eivät tuoneet pelillisesti mitään uutta.
Päätöserä antoi kuitenkin toivoa jatkoa ajatellen, sillä Leijonat sai peliään avattua ja paikkoja luotua. Ilahduttavaa oli nähdä, miten puolustajat pääsivät tukemaan hyökkäyksiä. Mikäli Leijonat pystyy pelaamaan kolmannen erän kaltaista tiivistä koko viisikon peliä molempiin suuntiin, voi joukkueelta odottaa mitä tahansa.
