Mikael Granlund johtaa Minnesota Wildin hyökkäyspeliä, kyllä. Mutta Mikko Koivu on edelleen joukkueen tärkein hyökkääjä, ja uuden marssijärjestyksen myötä myös yksi NHL:n parhaita kakkossenttereitä.

Mikään indikaattori ei kerro Koivun uran olevan hiipumassa mihinkään. 54 tehopistettä 65 otteluun viime kaudella on loistava saldo, kun ottaa huomioon, että valmentaja Mike Yeo käyttää Koivua myös puolustushommissa. Esimerkiksi sellainen hieman samassa roolissa pelaava kaveri kuin Patrice Bergeron iski tehopisteitä huonommalla tahdilla kuin Koivu.

Ei Koivu tietenkään aivan Bergeronin tasoinen pelaaja ole, mutta vertailut ovat silti aivan relevantteja. Uskon johtajuuden ja bergeronmaisen puolustavan hyökkäämisen spesialistin nousevan entistä vahvemmin esille nyt, kun Koivun ei tarvitse enää kantaa samaan aikaan vastuuta myös kaikesta hyökkäyspelin rakentamisesta.

Koivun Corsi-lukema oli koko joukkueen paras, vaikka häntä peluutettiin jatkuvasti vastustajan vaarallisimpia kenttiä vastaan. Koko NHL:nkin mittakaavassa Koivun tilastot ovat komeaa luettavaa: suhteessa peluutuksen vaativuuteen hänen Corsi-lukemansa oli koko liigan yhdenneksitoista paras.

Mikko Koivusta ei koskaan tullut Jonathan Toewsin tai Anze Kopitarin kaltaista franchisesentteriä, mutta se ei suinkaan tarkoita, että aika olisi ajanut miehestä ohi. Aivan viime vuosiin asti Minnesota Wildin joukkue on ollut paperilla luvalla sanoen heikko. Panostusten myötä menestystäkin voi odottaa, kun joukkueeseen on hankittu Zach Parise, Thomas Vanek, Ryan Suter ja kumppanit. Ja tämän joukkueen henkinen johtaja on edelleen Mikko Koivu, en näe kapteenin C-kirjaimen siirtymistä muualle ihan lähitulevaisuudessa.

Vastauksena kysymykseen voinemme siis todeta, että ei, aika ei ole ajanut Mikko Koivun ohi. Rooli on muuttunut, ja pääasiallinen hyökkäysvastuu on siirtynyt muille harteille, mutta yhä edelleen Koivu on seuransa tärkein yksittäinen hyökkääjä ja valmentaja Mike Yeon luottopelaaja.