Ison seuran rahat, mutta pienen seuran otteet. Resepti jota Raumalla on keitelty jo pitkään, tulokset tietävät kaikki. Keväällä 2008 Raumalla ainakin yritettiin päästä pahasta karmasta eroon palkkaamalla päävalmentajaksi pyhärantalainen Rauli Urama, joka lasketaan Raumalla omaksi pojaksi. Nelivuotisen sopimuksen piti olla marriage made in heaven - olihan Urama johtanut juuri Tapparan pronssille. Hyvästä alusta huolimatta kauden lopussa Urama ja Lukko löysivät itsensä katuojasta, mutta ei sentään Mestiksestä.
Pohjanoteerauksen jälkeen Lukon johto vakuutti että virheistä on opittu ja jatkossa asioita tehdään toisin. Yksikään vastuuhenkilö ei eronnut. Ketään ei potkittu pois. Kettukin pysyy paidassa. Lukko lähtee taas uuteen kauteen, tällä kertaa kolmanneksi kalleimmalla joukkueella ja neljällä ulkomaalaisvahvistuksella. Oma kasvattikin ostettiin pois joukkueesta. Ja virheistä oli kuitenkin opittu?
Puhtaalta pöydältä
Täydellisen pohjakosketuksen jälkeen Lukolla on vain parannettavaa, juuri alemmas ei SM-liigassa voi oikein vajota. Vaikka Lukko organisaationa olisikin hidas muuttumaan, on Urama yksi niistä tahoista joka on ottanut askeleen eteenpäin. Viime kauden taakka ei tunnu painavan, pelitapaan on tehty muutoksia ja joukkue on pelannut harjoituspeleissä vakuuttavasti ja kurinalaisesti.
Menneen kauden ulkomaalaisruletin jälkeen kolmen uuden ulkomaalaispelaajan hankkiminen tuntuu kieltämättä jopa humoristiselta, mutta hankinnat tuntuvat tällä kertaa järkivalinnoilta. Pelaajat tuntuvat sopivan Uraman määrittämään muottiin - tällä kertaa Lukon kaikki ulkomaalaiset ovat vahvasti tiimipelaajia.
Justin Morrison tuo taitoa ja ennen kaikkea isoa kokoa maalinedustalle. Jakub Petruzalek on mielenkiintoinen yhdistelmä tsekkiläistä taituruutta ja pohjoisamerikkalaista asennetta. Kurtis McLean on lähtökohtaisesti joukkueen ykkössentteri, mutta on myös ahnas maalintekijä. Kesken viime kauden Lukkoon tullut puolustaja Charlie Cook on todistanut käsiensä tehot niin hyökkäyspelissä kuin lähikontakteissakin.
Puuttuvat tekijät
Jääkiekkojoukkue Rauman Lukkoon kohdistuu kotikentällä uskomattomat paineet - ja ennenkaikkea ristiriitaiset. Kannattajat haluaisivat nähdä joukkueen perustuvan mahdollisimman paljon nuoriin, omiin kasvatteihin. Toisaalta koska rahaa on takana, niin tulosta pitää syntyä. Näiden kahden yhtälö on kaikkea muuta kuin todennäköinen.
Kauden alla Lukon joukkue tuntuisi olevan valmiimpi kauteen kuin vuosiin. Jotain kuitenkin puuttuu menestyvästä joukkueesta, edelleen. On suorastaan kutkuttavaa odottaa sitä hetkeä, kun joukkueen johdolta loppuu kärsivällisyys marraskuun vetisinä iltoina: alasarjatason proseduurit - pelaajat vaihtoon ja vittuilut perään. Niinhän se on, että vanha kettu ei opi uusia temppuja. Ainahan sitä toivoisi olevansa väärässä, joka syksy.
