Viime kaudella Blues aloitti kauden hienosti, mutta välillä joukkueelle tuli vaikeampia jaksoja. Runkosarjassa joukkue oli kuitenkin edelliskauden tapaan toinen. Puolivälieräsarja Pelicansia vastaan oli vaikea, mutta kaksi viimeistä peliä kääntyivät selvästi Bluesille maalein 7-2 ja 8-2. Näin Blues jatkoi välieriin, jossa vastaan asettui tuttu Kärpät. Oululaiset voittivat Espoossa kahdesti ja kun Blues voitti Oulussa vain kerran, eteni Kärpät finaaliin kuudessa pelissä. Pronssiottelussa Blues taipui KalPalle maalein 1-2.
Blues pelasi myös Mestareiden liigaa sarjan avauskaudella. Blues selvittikin alkulohkonsa, jossa pelasivat Ruotsin mestari HV71 ja Sveitsin runkosarjan ykkönen SC Bern, puhtaasti, mutta taipui välierissä lopulta sarjan voittaneelle Zürich Lionsille.
Bluesin oman kauden päätyttyä Espoossa alettiin jännittää finaalisarjaa. JYPin mestaruus toisi Bluesille paikan Mestareiden liigaan toisena kautena peräkkäin. JYP voittikin mestaruuden suoraan neljässä ottelussa, joten Bluesille oli luvassa paikka karsintakierroksilta.
Sponsoreiden vetäytyminen avasi uhkakuvia sarjan suhteen, ja kesäkuussa selvisi, että Mestareiden liiga jää tällä kaudella pelaamatta. Se oli kova isku Bluesille, joka oli taloudellisesti varautunut sarjan tuomiin tuloihin.
Joukkueen valopilkkuja kaudella olivat maalivahti Mikko Koskinen, kanadalaishyökkääjä Ryan Keller ja nuori oma kasvatti Toni Kähkönen. Pudotuspeleissä säväytti erityisesti Ben Eaves, joka oli lähellä uransa lopettamista joulukuussa. Eaves teki uuden pudotuspelien yhden kauden piste-ennätyksen 24 pisteellään.
Täksi kaudeksi joukkue on muuttunut varsin vähän. Lähtijöitä oli toki paljon, mutta pelaajat on korvattu paljolti omilla junioreilla tai Mestiksessä lainalla olleilla pelaajilla.
Molemmat maalivahdit jättivät joukkueen. Venäjälle suunnanneen Bernd Brücklerin lähtö oli selviö jo pitkään, mutta Mikko Koskinen sai hyvän kautensa ansiosta NHL-varauksen ja – sopimuksen New York Islandersiin. Puolustuksesta poistuivat loppukauden täsmähankinta Jarno Kultanen sekä Dale Clarke, joka ei täysin täyttänyt odotuksia kahdella Blues-kaudellaan. Lisäksi poistui Ismo Kuoppala, joka todennäköisimmin lopetti uransa. Hyökkäys kärsi pahiten, sillä Keller ja Eaves tarttuivat NHL-tarjouksiin, samalla kun alempien ketjujen miehiä poistui useampi: Teemu Nurmi siirtyi Lukkoon, kun vastaavasti Sami Sandellille, Jari Tolsalle tai Jussi Saariselle ei vielä tähän mennessä ole pelipaikkaa löytynyt.
Maalivahtiosasto kunnossa
Blues hankki jo varhaisessa vaiheessa maalivahdikseen SaiPassa kaksi viimeisintä kautta pelanneen Iiro Tarkin. Tarkki on heikosta joukkueesta huolimatta noussut liigavahtien eliittiin ja päässyt pelaamaan useita maajoukkuepelejä. Suurin arvoitus Tarkin kohdalla onkin, kuinka hän kestää paineita isommassa seurassa.
Koskisen NHL-sopimuksen jälkeen Blues joutui etsimään uutta maalivahtia. Markkinoilta löytyi Mikko Tolvanen, joka pelasi juniorina HPK:ssa, mutta ura miesten pääsarjatasolla ei vielä ole auennut. Pääosan viime kaudesta hän pelasi Mestistä LeKissä.
Tarkki lähtee ennakkoasetelmissa selkeänä ykkösvahtina. Tolvasellekin on tiedossa pelejä, mutta määrä riippuu hänen otteistaan. Ennakkoon pelimäärän voisi arvioida kymmenen ja viidentoista väliin.
Puolustus pääosin ennallaan
Joukkueen puolustus ei ole kokenut suuria muutoksia. Seitsemällä puolustajalla on mukava määrä liigakokemusta, ja näistä Joonas Rönnberg jää todennäköisimmin kokoonpanon ulkopuolelle kaikkien ollessa terveenä. Alkukaudesta näin ei ole, sillä Miika Huczkowski on sivussa noin puolentoista kuukauden ajan kauden alusta lukien.
Kokeneinta osastoa puolustuksessa edustavat Rami Alanko, Petri Kokko ja Santeri Heiskanen. Alangon viime kausi oli pettymys, kuten myös Kokon kausi runkosarjassa. Pudotuspeleissä hän paransi otteitaan selvästi. Heiskasen viime kautta varjosti vakava loukkaantuminen, mutta nyt hän lienee paremmassa kunnossa.
Nuorta voimaa puolustuksessa edustavat Ville Lajunen ja Mikael Kurki. Molemmilta löytyy kiekollista osaamista, ja Lajusella on erittäin hyvä laukaus, minkä takia hän nousi jo tulokkaana ykkösylivoimaan.
Bluesin harjoituspeleissä nuori Aleksi Laakso on ilahduttanut varsin kypsällä pelillään. Myös hän on saanut ylivoimavastuuta, ja mitenkään yllättävää ei olisi, jos hän pääsee aloittamaan kauden liigamiehistön mukana.
Ensimmäisenä reservissä ovat viimevuotisen A-juniorien mestarijoukkueen kapteeni Kristian Näkyvä, Kiekko-Vantaaseen vuokrattu Ari Gröndahl sekä Kai Lehtinen.
Hyökkäys kokenut kovia
Joukkueen hyökkäys on heikentynyt viime kaudesta runsaasti. Ulkomaalaisten poistuminen vaikuttaa selvästi, ja viikko ennen kauden alkua saatiin myös ikäviä uutisia Petri Lammassaaren pahan loukkaantumisen takia. Lammassaari pystynee pelaamaan vasta loppukaudesta.
Keskushyökkääjiä joukkueessa on kuusi, joista pari siirtyy todennäköisesti laitahyökkääjäksi. Ykkössentterin viitta on kaavailtu Jarkko Immoselle, kakkoseksi tyrkyllä on nuori Joonas Nättinen. Stefan Öhman on ollut tässä ketjussa laiturina, mutta hänkin pystyy pelaamaan sentterinä.
Alemmista ketjuista löytyy puolustuspelin erikoismiehiä, kuten Tomi Sallinen ja Jani Lajunen. Toni Häppöläkin saanee vastuuta kolmosketjussa.
Laitahyökkääjien ykkösnimi on joukkueen kapteeniksi valittu Toni Kähkönen. Hän pelaa Immosen kanssa samassa ketjussa, mutta toisen laiturin paikka on auki Lammassaaren poissaolon myötä. Nättisen laidalla ovat pelanneet pääasiassa Juuso Puustinen ja Öhman. Isoa roolia kaavaillaan myös Erkki Rajamäelle.
Camilo Miettinen ja Sami Blomqvist ovat taitavia pelaajia, jotka kaipaavat paikkaa hyökkäävistä ketjuista. Jommallekummalle sellainen olisi nyt auki. Laitahyökkääjäkalustoa täydentävät vielä Tomi Ståhlhammar, Patrik Lostedt, Jaakko Uhlbäck ja Jere Sallinen. Roope Ranta ehdittiin vuokrata Jokipoikiin, mutta hänetkin voidaan tarvittaessa kutsua takaisin.
Valmennus ja arvio
Petri Matikainen on Bluesin liigahistorian ensimmäinen valmentaja, joka aloittaa kolmannen peräkkäisen kautensa päävalmentajana. Kaiken kaikkiaan kausi Espoossa on hänelle jo viides. Apuvalmentajina hänellä ovat tutut Lauri Marjamäki ja Marko Torenius.
Blues ei tule olemaan yhtä vahva kuin parilla aikaisemmalla kaudella. Suora puolivälieräpaikka on kuitenkin hyvin haarukassa, eikä pudotuspelien ulkopuolelle jääminen ole kovinkaan todennäköistä. Puolivälierien kotietuun rahkeet eivät välttämättä riitä.