On mahdotonta sanoa sitä, jäikö JYPin mestaruus ainutlaatuiseksi tähdenlennoksi vai oliko siinä uuden kiekkodynastian siemen. Sen näyttää alkava kausi. Perusedellytykset ovat joka tapauksessa kunnossa, vaikka
niihin liittyy myös uhkakuvia: valmennusjohto on sama, joukkueen runko säilyi samana ja katsomoonkin mahtuu aiempaa enemmän maksavia jääkiekkoilun ystäviä. Taloudellisen taantuman aikana olisikin ensiarvoisen tärkeää, ettei jyväskyläläinen yleisö jättäisi seuraa sen
paremmin säästösyistä kuin kylläisyyden tunteen vuoksikaan.
Toki yleisön viihtymiseen lehtereillä vaikuttaa ennen kaikkea se, millaisia otteita JYP kykenee jäällä esittämään. Voittamisen kulttuuri on Jyväskylässä edelleen niin ohutta, että tokkopa yksi mestaruus vielä mahaa
täyteen sai. CHL-liigan peruuntuminen vei joka tapauksessa hyvin ikävällä tavalla uusia haasteita taivaan tuuliin. Kun vielä SM-liigan valovoimaisin keskushyökkääjä vaihtoi maisemia, on seuralla ihan tarpeeksi haasteita
kiinnostuksen ylläpitämisessä.
Mestaruuskrapulan välttäminen on menestykseen tottumattomalle organisaatiolle ehkä jopa isompi haaste kuin kestomenestyjille. Esimerkiksi Oulun Kärppien pitkän ajan tähtäin on kansainvälisillä kentillä. Tuntuu jopa siltä, että Junnon toimistossa SM-liigaa ajatellaan
pelkkänä oheistuotteena. Tämä on aivan ymmärrettävää. Kun kotoisessa liigassa on jo kaikki saavutettu moneen kertaan, on haasteita etsittävä muualta oman, yhteistyökumppaneiden ja katsojien mielenkiinnon säilyttämiseksi. Uudelle mestarille menestyksen mukanaan tuomaan tunteeseen jääminen saattaisi olla kohtalokasta. Menestymään täytyy oppia. Niinpä JYPinkin on uusiuduttava, vaikka täsmälleen samalla – mestaruuden tuoneella konseptilla – jatkaminen tuntuisi kuinka houkuttelevalta
tahansa.
Mielenkiintoa joukkueessa riittää myös alkavalle kaudelle. Siitä pitää osaltaan huolen Hannu Jortikan liigasensaatioksi povaama puolustaja Sami Vatanen, joka kaiken lisäksi ja iloksi on seuran omia kasvatteja. Myös Jonne Virtasen sopimus taannee sen, että fyysisemmästä kiekkoilusta pitävät ja toisaalta skandaaliotsikoita kärkkyvät seuraavat JYPin otteita tavallista tarkemmin. Jos nämä uudistukset riittävät, hyvä on. Epäilyttää kuitenkin, että Jarkko Immosen jättämä aukko on jossain vaiheessa pakko täyttää.
JYPin tavoite ei voi olla viime kevään jälkeen mikään muu kuin tempun uusiminen. Muunlainen puhe söisi uskottavuutta. Päävalmentaja Risto Dufva on tottunut voittamaan, eikä hänelle peräkkäisten vuosien menestysjatkumokaan ole vierasta Mikkelin ajoilta. Jos nälkää ei muualta löydy tarpeeksi, CHL-ottelut kiinnostavat varmasti edelleen, mikäli sarja yleensä jatkuu vuoden päästä. Niinpä niihin pääsy olisi hyvä varmistaa suoraan – jälleen kerran.
