KalPa lähti viime kauteen unelmanaan palauttaa pudotuspelit Kuopioon. Lopulta tavoite täyttyi helposti ja suoran pudotuspelipaikan nappaaminen oli lähes kaikille yllätys. Viime kauden menestys ja kevään täsmähankinnat nostavatkin KalPan yhdeksi alkavan kauden suosikeista.
Kuopiolaisten ehdoton vahvuus on se, että joukkue on pysynyt häkellyttävän hyvin kasassa. Varsinaisia menetyksiä KalPa ei siirtomarkkinoilla kokenut ainuttakaan ja sopimuksetta jääneiden pelaajien tilalle palkattiin pääosin tuttuja miehiä. Eikä sovi unohtaa KalPan kultaisen sukupolven pelaajia, jotka ovat jälleen vuoden verran kokeneempia ja valmiina kantamaan suurempaa vastuuta.
Myös valmennus on pysynyt samana. Pekka Virran johtama osasto on luonut KalPalle pelitavan, joka on pelaajien kannalta mielekäs, katsojien silmin viihdyttävä ja mikä tärkeintä, menestystä tuova. Kauden mittaan on mielenkiintoista seurata, millä tavoin KalPan vastustajat lähtevät savolaisten kiekkoa voimakkaasti kontrolloivaa pelitapaa murtamaan.
Mainettaan parempi puolustus
KalPan puolustuksen heikkous on monien keskuudessa jo lähes myytinomaisessa asemassa. On totta, että kuopiolaisten puolustuksessa ei vilise supertähtiä, mutta pelikentällä se ei näy – ei ainakaan negatiivisessa mielessä. Vaikka iso osa viime kauden puolustuspelaamisesta voidaankin lukea aktiivisten hyökkääjien ansioksi, suoriutuivat KalPan puolustajat paineen alla pelaamisesta erinomaisesti. Viisikkopuolustamisessa savolaiset olivatkin koko liigan kärkitasoa.
Suurimman huomion savolaisten peräpäässä saa KalPan ainoa ulkomaalaispelaaja, Adam Andersson. Ruotsalainen hankittiin tuomaan kiekollista taitoa alakertaan ja etenkin ylivoimalle oikea käsi alhaalla ampuvasta pelaajasta odotetaan vahvaa pelotetta. Harjoituspelien perusteella odotuksille löytyy jonkinmoista katetta, mutta vasta runkosarjan alku näyttää 26-vuotiaan pelaajan todellisen tason.
Mielenkiintoa alkavalle kaudelle tuo kokoonpanojen supistaminen, jolloin useammat seurat peluuttavat vain kuutta puolustajaa. KalPalla tilanne on osin jopa hankala, sillä kuopiolaisten harjoitusringissä on ollut säännöllisesti yhdeksän puolustajaa. Näistä nuoren Ville Hyvärisen paikka lienee vielä seuran A-junioreissa, mutta siitä huolimatta peliaikaa kärkkyy vielä kahdeksan puolustajaa.
Ensimmäisenä putoamisvaarassa lienevät 1988- syntyneet KalPan omat kasvatit Mikko Kukkonen ja Pasi Hirvonen. Kaksikko pelasi viime vuonna edustusjoukkueessa läpi kauden, mutta nyt joukkueen puolustajahierarkiassa on lähtökohtaisesti kuusi miestä edellä. Mikäli loukkaantumisia ei kärkikuusikolle juurikaan satu, eivät lyhyet Mestis- komennukset liene poissuljettuja vaihtoehtoja, sillä junioripelit eivät näitä miehiä enää riittävästi kehitä.
Kuopiolaisten pakkiparit näyttävät muodostuvan varsin selkeästi. Loukkaantumisista kärsineet Janne Jalasvaara ja Mika Strömberg ovat pelanneet paljon yhdessä, samoin kuin HIFK-kasvatit Timo Seppänen ja Ville Varakas. Anderssonin rinnalla harjoitusotteluissa on usein esiintynyt Jussi Timonen.
Sentterit vahvoja, hyökkäys kunnossa
Hyökkäysosasto KalPan on hyvä rakentaa kolmen pätevän keskushyökkääjän ympärille. Kolmikko Kalle Sahlstedt-Tommi Miettinen-Tapio Laakso yhdistettynä Joonas Riekkiseen ja Jarkko Maliseen tarjoavat sellaista osaamista sentteriosastolla, johon harvalla liigajoukkueella on vastata.
Viime kaudella Sahlstedt aloitti kauden loisteliaasti, mutta suuri vastuu heikensi otteita kevättä kohden. Nyt peliaikaa jaettaneen tasaisemmin ja mikä on jakaessa, kun kaikki kolme kärkisentteriä pystyvät pelaamaan tehokkaasti niin hyökkäys- kuin puolustussuuntaankin.
Myös KalPan laituriosasto kestää vertailun muihin liigaseuroihin. Sarjan kirkkain tähti Sami Kapanen, viime vuoden tulokas Teemu Hartikainen, MM-kisajoukkueessa mukana ollut Kalle Kerman ja mailataituri Tuomas Kiiskinen ovat kaikki sarjan eliittiä.
Laitahyökkääjistä löytyy myös syvyyttä. Aatu Hämäläisellä on läpimurtokausi takana ja samanlaista suoritusta voi tulevalta kaudelta odottaa esimerkiksi Tommi Jokiselta tai Toni Hyväriseltä.
Kenttien vahvaa roolittamista ei ole odotettavissa tulevanakaan vuonna. Pekka Virran viime kauden sanoin kaikkien kenttien tehtävänä on sekä puolustaa että hyökätä. Pelkästään puolustuspeliin erikoistuneita hyökkääjiä ei KalPalta liioin löydykään.
Toisin kuin puolustuksessa, hyökkäyksessä KalPalla ei ole paljon reserviä. KalPan onneksi A-junioreista on kasvamassa uusia pelaajia liigaympyröihin väistämättömiä loukkaantumisia paikkaamaan. Petteri Rasi pelasi viime kaudella jo muutaman ottelun, mutta suuremmat odotukset kohdistuvat 18-vuotiaaseen Iiro Pakariseen, jonka tuleminen aikuisten tasolle lienee vain ajan kysymys.
Onko maalivahtiosasto KalPan heikoin lenkki?
KalPan hyökkäys on vahva, puolustus nimilistaa parempi, mutta maalivahtiosasto on pieni kysymysmerkki. KalPalla on heittää tolppien väliin kaksi varsin tasaväkistä maalivahtia, kun Mika Järvinen haastaa uuden hankinnan Ari Ahosen taisteluun peliajasta.
Ahonen on ikäisekseen erittäin kokenut veräjänvartija. Aikoinaan NHL:n ykköskierroksen varaukselta odotetiin mittavaa uraa Pohjois-Amerikassa, mutta viime vuosina JYP-kasvatilla on ollut vaikeuksia löytää ykkösmaalivahdin paikkaa Euroopan kovista kiekkoliigoista. Kaksivuotisella sopimuksella KalPan seurajohto osoitti luottavansa Ahoseen, mutta onnistumisia täytyy tulla, sillä kilpailija on kova.
Järvinen on pelannut kahtena kautena vajaa puolet KalPan peleistä ja varsin kohtuullisella menestyksellä. Loistavaa peliä on kuitenkin usein seurannut heikompi esitys ja tason säilyttäminen on ollut hankalaa. Myös helppoja maaleja on lipsahtanut säännöllisin väliajoin. Järvisestä puhuttaessa on kuitenkin syytä muistaa, että kyseessä on vielä nuori ja kehityskelpoinen maalivahti.
Kuopiossa olonsa aikana Virta on peluuttanut maalivahtejaan tasaisesti ja molemmat saavat varmasti näyttää kykynsä tolppien välissä. Aika näyttää, onnistuuko toinen heistä nappaamaan itselleen pysyvästi ykköstorjujan paikan.
Suuri mahdollisuus
Mustakeltaisten lasien läpi katsottuna KalPan tilanne näyttää paremmalle kuin lähes kahteen vuosikymmeneen. Joukkue on erinomainen sekoitus nuoruutta ja kokemusta, ja koko joukkoa johtaa isolla kilpisydämellä varustettu Sami Kapanen. Savolaisuusaste on joukkueessa muutenkin korkea, sillä lähes kaksi kolmasosaa pelaajista on KalPan omia kasvatteja.
Pronssijuhliin päättyneellä viiime kaudella KalPalla toimi hyvin lähes kaikki. Ainoa yksittäinen asia, johon Pekka Virran on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota, on ylivoimapeli, joka ei tuottanut tulosta tasaiseen tahtiin. Jos Kuopiossa aiotan keväällä juhlia kirkkaimpia mitaleja, on ylivoiman toimittava läpi kauden. Tosin nyt Virralla on enemmän palasia, mistä rakentaa toimivia ylivoimakoostumuksia.
Mikäli ylivoima toimii ja maalivahdit ottavat pikkumustaa kiinni kiitettävään tahtiin, on KalPalla mahdollisuus jopa kirkastaa viime vuoden pronssi. Torilavaa ei kuitenkaan vielä kannata kansanjuhlaa varten varata, sillä moni muukin liigaseura himoitsee mitaleita alkavalla kaudella. Useiden palasten loksahtaessa oikeaan paikaan on kaikki kuitenkin mahdollista. Sen jo yllätyksellinen viime kausi osoitti.
