Viime kaudella Ilves teki runkosarjassa 150 maalia, joka oli seitsemänneksi eniten SM-liigassa. Tällä kaudella tuohonkin lukuun pääseminen vaatii tasonnostoa monelta pelaajalta. Muun muassa viime kauden paras ja kolmanneksi paras maalintekijä, Geoff Platt ja Miikka Männikkö, ovat poistuneet kokoonpanosta. Tilalle on hankittu määrällisesti laajempi hyökkäyskalusto, mutta yhtään niin sanottua snaipperia, eli puhdasta maalintekijää, ei joukkueesta tällä kaudella löydy.
Hankintapuolelta hyökkäykseen löytyvät nimet: Pasi Salonen, Jussi Pesonen, Colby Genoway, Ville Snellman ja ainakin toistaiseksi Dustin Johner. Kaikki ovat vähintäänkin väläytelleet maalintekotaitojaan jossain uran vaiheessa, mutta onko heistä vastaamaan koviin odotuksiin?
Pelastaja Genoway?
Viime syksynä Ilveksessä 11 ottelua pelannut kanadalainen Colby Genoway ehti vakuuttamaan niin joukkueenjohdon kuin kannattajat. Genoway oli lähes jokaisessa ottelussa joukkueensa paras pelaaja ja hyökkäyspelin sielu. Tehopisteitäkin syntyi komeat 14 kappaletta. Tälle kaudelle Genoway tulee päinvastaisella sopimuksella, sillä mies liittyy joukkueeseen vasta marraskuussa.
Genoway tulee olemaan Ilveksen ykkösketjun keskushyökkääjä, vaikka ei viime kauden tasolle pääsisikään. Marraskuuhun on kuitenkin pitkä aika ja mikäli joukkue vain odottelee ykköstähtensä saapumista, voi kausi olla siinä vaiheessa jo ohi. Kannattajien odotukset kanadalaista kohtaan ovat hurjan kovat, mutta yksi mies ei joukkuetta tule pelastamaan. Ilveksen on pakko pärjätä myös ilman Genowayta.
Riittääkö laaja rintama?
Genowayn jälkeen ei paperilla yhtä kovia nimiä hyökkäyspäästä löydy. Laajuutta sen sijaan löytyy senkin edestä. Mainitut Salonen, Pesonen, Snellman ja Johner saavat tukea muun muassa Marko Anttilalta, Jarkko Kauvosaarelta, Pasi Määttäseltä ja Masi Marjamäeltä. Anttila ja Kauvosaari lienevät siinä ketjussa, joka pelaa vastustajan ykkösketjua pimentoon. Marjamäki on harjoituspeleissä esiintynyt tämän ketjun kolmantena lenkkinä ja onkin todennäköistä, että sama ketju nähdään samassa koostumuksessa myös liiga-avauksessa.
Ykkösketju on harjoituspeleissä muodostunut Pasi Määttäsen ympärille. Määttänen on saanut laidoilleen Pasi Salosen ja Jussi Pesosen. Tämä ketjukoostumus onkin harjoituskaudella ollut selkeästi Ilveksen paras. Varsinkin Salosen erinomaiset otteet ovat olleet monelle kannattajalle pienoinen yllätys. Saman tahdin jatkuessa runkosarjapeleissä, on Salosella kaikki mahdollisuudet tehdä lopullinen läpimurto ja nousta liigan kärkihyökkääjien joukkoon. Matka tähän on kuitenkin vielä pitkä ja kysymysmerkkejä täynnä.
Karu fakta on, että joukkueesta ei löydy yhtään pelaajaa, joka olisi kyennyt tekemään SM-liigassa 20 maalia tai enemmän yhden kauden aikana. Yli viidentoista maalin kausiinkin ovat jossain uransa vaiheessa pystyneet hyökkääjistä vain Ville Snellman, Jussi Pesonen ja Pasi Määttänen. Näistäkin Snellman on harjoituspeleissä esiintynyt niin mitäänsanomattomasti, että 15 maalia tuntuu tässä vaiheessa kautta vain kaukaiselta haaveelta.
Maalit työnteon kautta
Vaikka nimekkäät huippuhyökkääjät puuttuvat, on hyökkäyskalustossa silti paljon potentiaalia. Kaikki lähtee kuitenkin siitä, kuinka hyvin joukkue pystyy toteuttamaan valmentajansa haluamaa pelitapaa. Nimet paperilla eivät ratkaise, jos peli lähtee kulkemaan, kuten valmentaja unelmoi. Kolikon kääntöpuolella kovatkaan nimet eivät pelasta, jos koko paketti ei toimi.
Ilveksen valmentaja Heikki Mälkiä on tunnettu kovasta vaatimustasostaan ja aktiivisesta sekä kuluttavasta pelitavasta. Jos pelaajat ovat joka ottelussa valmiita tekemään kaikkensa joukkueen eteen, Ilves pystyy voittamaan kenet tahansa. Jos taas joukkuekuri ei toimi ja pelaajat sortuvat sooloiluun, ilmassa on katastrofin ainekset.
