Jatkoaika vietti Saarisen kanssa juttutuokion Hakametsän perinteikkäässä pyhätössä, jossa Saarinen kertoi, että peiliin on viimekauden jäljiltä katsottu ja useita syitä viimekauden rimanalitukseen löydetty. Joukkueessa on todettu, että asiat eivät pelkällä toivomalla ja uskomalla parane, vaan töitä tekemällä. Uusi yritys on alkanut.
Sairauden jäljet ovat edelleen nähtävillä Saarisessa, syöpähoidot ovat vieneet tukan päästä. Hänen olemuksessakin on aistittavissa viimekautista enemmän särmikkyyttä ja on mahdollista, että raskaamman käden epäonni on koulinut hänestä entistä kovemman jääkiekkovalmentajan. Saarinen vaikuttaa kuitenkin kaikin puolin hyvävoimaiselta ja kertookin tuntevansa itsensä sataprosenttisen työkykyiseksi tehtäväänsä.
– Viime kevään takia hoidot jatkuvat vielä. Se prosessi ei varmaan tule koskaan loppumaan omassa henkilökohtaisessa elämässä, mutta kyllä tällä hetkellä olen mielestäni sataprosenttisen kykenevä hoitamaan tätä virkaa. Sitten kun en enää ole, niin kyllä mun täytyy silloin tunnustaa realiteetit.
– Ei tässä sairauden taakse voi mennä, jos homma ei toimi ja olisin kyllä tehnyt karhunpalveluksen seuralle, jos olisin tähän vajaasti lähtenyt.
Sairauden ja epäonnen taakse Saarinen ei myöskään mene kysyttäessä syitä siihen, miksi homma ei viime kaudella toiminut.
– On helppo sanoa, että moni asia mätti ja uudelle kaudelle monet asiat on mahdollista laittaa kuntoonkin. Mutta ymmärrettiin, että 13. sija runkosarjassa ei ole enää ihan pienestä kiinni. Asioita pitää tehdä eri tavalla. Ei riitä että mennään, uskotaan ja toivotaan.
– Selkeimmin nousi kolme asiaa. Ensimmäiseksi oli pelitavallinen ongelma. Pelitapa, pelaajat ja valmennus eivät kohdanneet ja otan sen puhtaasti omaan piikkiini. En tiedä oliko soveltuvin pelitapa ja jos olikin, niin ei saatu toimimaan niillä pelaajilla, joita oli joukkueessa. Toisena asiana joukkueen arvomaailma, henkinen puoli, jolla on voittamisessa hirveästi merkitystä. Se ei ollut kohdallaan. Ymmärrys joukkuepelistä ja -elämästä, ja siitä miten iso ero voittamisella ja häviämisellä on, eivät konkretisoituneet meillä riittävällä tavalla. Kolmanneksi tulee joukkueen kokoaminen. Ei onnistuttu löytämään oikeita palikoita oikeille pelipaikoille.
Uuteen kauteen uusituin sävelin
Huonosti menneen kauden jälkeen Tappara-valmennuksessa tapahtui yhden miehen kokoinen muutos. Saarisen alkuperäinen aisapari Pauli Järvinen vaihtui Petri Mattilaan, joka nyt täydentää valmennusjohdon yhdessä kesken viime kauden mukaan tulleen Aleksander Barkovin kanssa.
– En halua laittaa menneestä valmennusjohdosta kenenkään syyksi viime kautta. Päävalmentaja on se, joka vastaa asioista. Syy muutoksien tekemiselle johtuu erilaisuudesta. Yksi tapa erilaisuuteen on tuoda organisaatioon uusia ihmisiä ja uusia ajatuksia.
– Koska oma prosessi terveyspuolella jatkuu vielä ja sen tiimoilta voi vielä tulla joitain yksittäisiä poissaoloja, hain Mattilasta tähän hetkeen sopivampaa oikeaa kättä itselleni. Mutta kaikki lähtee siitä, että asioita pitää tehdä erilailla ja koin, että jos me kaikki kolme olisimme jatkaneet viime kauden jälkeen, niin sitä ei ehkä oltaisi saatu riittävästi.
Joukkueessa Saarinen näkee reilusti potentiaalia. Etenkin omien poikien Tuukka Mäntylän ja Pekka Saravon paluu Tapparan takalinjoille nostattaa luottamusta alkavaan kauteen.
– Oli iso asia, että maalivahdit pysyivät ja on kyllä vahva usko, että peräpäähän tuli nyt niin paljon pelillistä osaamista ja johtajuutta henkiselle puolelle, että nyt on erilaiset mahdollisuudet saada aikaan voittavaa pelaamista. Toki hyökkäyspää on aika nuori, mutta on siellä voittaneitakin pelaajia ja toisaalta potentiaalia ja taitoa. En epäile joukkueen iskukykyä.
– Mutta kyllä tietysti nuoret pelaajat ovat myös kovassa paikassa. Jokainen näkee, että SM-liigan taso on kova, mutta ruutua on nyt tarjolla. Nuorten pitää ottaa monta askelta, eikä siihen tilanteeseen ole helppo tulla.
Uusien pelaajien suhteen Saarinen kertoo oven olevan melko kapeasti raollaan, mutta ei täysin kiinni. Talous tuo rajoitteensa, mutta Tappara ei tunnu olevan sen realiteetin kanssa yksin SM-liigassa tällä hetkellä.
– Uskon, että taloudellinen tilanne on alkanut realisoitumaan kaikille osapuolille tämän kesän ja syksyn aikana, kun viestejä on sieltä täältä kuulunut. Kyllä tässä kannattaa varmasti niin valmentajien, pelaajien, kuin seurajohdonkin varautua siihen, että tiukat ajat tulee.
Kiekollista, mutta yksinkertaisempaa peliä
Viime kaudella joukkueen pelitapa tuntui olevan monelle lajin asiantuntijallekin kiinalainen juttu ja toisaalta lopputulemakin kertoo, että jos Saarinen saikin filosofiansa joukkueelle myytyä, ei se kovin kummoisesti toiminut. Korjausliikkeeseen on ryhdytty tälläkin osastolla.
– On vedetty tiukempia raja-arvoja pelaajille. Lisäksi hyökkäyspelaamisessa on luovuttu varioivasta pelaamisesta, missä valintoja on paljon, koska siitä ei syntynyt hyvää kun viisi pelaajaa teki valintoja ja mietti.
– Pitää kuitenkin pystyä pelaamaan. Nyt sääntömuutokset tekee sen, että kiekkoa ei kannata purkaa omasta päästä väkisin. Lisäksi on vaikea paineistaa, eikä uusi pitkäkiekkosääntö suosi rikkovaa peliä ollenkaan. Ne joukkueet, jotka selviävät pelaamalla omasta päästä ja pystyvät tuottamaan hyökkäyspeliä vastustajan päähän, tulevat olemaan vahvoilla.
Joukkue ei vielä haastatteluhetkellä ollut asettanut kokonaistavoitetta kaudelle, eikä edes runkosarjan suhteen.
– Kun tässä sarjassa ollaan mukana, niin voitosta pelataan joka päivä, mutta tietysti asia pitää aina pureskella ja sulatella. Seurajohto on asettanut meille tietyn tavoitteen ja sitä pitää myös kunnioittaa.
Saarinen kuitenkin myöntää toimittajan olevan arvailuissaan lähellä, kun puhutaan kuuden sakkiin sijoittumisesta runkosarjassa.
– Varmaan se aika likelle menee. Mitä tässä itse on ollut mukana aikaisempina vuosina, niin se kuudes sija runkosarjassa on tavallaan ollut sellainen helppo lähtökohta.
Harjoituspelit ovat antaneet Saarisen mukaan hyviä viitteitä tulevasta silloin, kun joukkue on halunnut tehdä kentällä yhdessä sovittuja asioita.
– Siellä on ollut paljon hyviä viitteitä, kuten esimerkiksi puolustuksen pelaaminen hyökkäyspelillisesti. Siihen olen ollut erittäin tyytyväinen. Myös viisikkona pelaamisessa on ollut paljon hyviä pelitavallisia asioita.
– Harjoitusotteluissa kysymys on ollut enemmänkin siitä, ollaanko me haluttu tehdä sovittuja asioita vai ei. Kun on ollut sellainen tekemisen meininki, niin hommat ovat näyttäneet siltä miltä pitääkin. Mutta sitten on ollut kaksi tai kolme peliä, joissa joukkueen suoritus ei ole ollut lähelläkään sitä, mitä on harjoiteltu. Silloin on vaikea mitata pelitavan toimivuutta, kun ei edes yritetä tehdä niitä asioita, joita on harjoiteltu.
NHL Premiere Challenge hieno bonus kauteen
Tapparan syksyyn mahtuu myös historiallinen kohtaaminen NHL-joukkue Florida Panthersin kanssa Hakametsässä. Saarinen on luonnollisesti tapahtumasta innoissaan.
– Kun asia tuli tapetille, niin kyllä se oli todella hieno juttu ja on sitä edelleenkin. Ei sitä peliä kauheasti tarvinnut miettiä, vaikka keskelle liigakautta tuleekin tällainen niin sanottu harjoituspeli. Eihän siihen tilaisuuteen voinut tarttumatta olla. Uskon, että se on meidän koko organisaatiolle loistava juttu.
Tappara-luotsilta löytyy lisäksi optimismia siihen, että NHL:ssä arvostetaan ja nähdään tulevaisuudessa myös suomalaista valmennusosaamista penkin takana.
– Miksi ei, jos Venäjällekin on suomalaisia mennyt? Viive voi olla vielä pitkä, mutta kyllä uskon ja toivonkin, että jonain päivänä myös NHL:ssä nähdään suomalaista valmennusta, vaikka sitten sikäläisten alasarjojen kautta.
