Ensimmäiset treenit uudessa seurassa ovat takana. Pelaaja saapuu haastattelupaikalle treeni-t-paidassa, lippalakissa ja pikkushortseissa. Hän ei käänny kannoillaan kuullessaan, että valokuva otetaan samalla.
– Ei, olen mieluiten näin, jos vaan sopii, mies vastaa.
Sellainen on Juhamatti Aaltonen, luonnonlapsi. Nyt lahjakas hyökkääjä on ensimmäistä kertaa asettumassa kauas kotinurkistaan. Oulun kupeesta Iistä kotoisin oleva hyökkääjä ei noussut Kärpissä sille tasolle, mitä hän itse odotti, yleisön odotuksista puhumattakaan. Hän halusi 24-vuotiaana lähteä muualle luomaan uutta urapolkua.
Päätös lähdöstä syntyi jo keväällä, mutta silloin tuskin kukaan arvasi, että uudeksi osoitteeksi tulisi Lahti. Kiinnostusta oli ulkomaillakin. Tilanteen pitkityttyä Aaltonen ei kuitenkaan jäänyt odottamaan rahakkainta tarjousta, vaan halusi kuviot selväksi hyvissä ajoin.
– Pelsu tuli hyvässä vaiheessa esiin viime viikon alussa. Ruotsin tarjousten ratkeamista olisi pitänyt odotella vielä jonkin aikaa. Ei ollut aikaa odotella, kun sarjan alku oli jo niin lähellä, en halunnut joutua ihan kylmiltään laatikkoon sarja-avaukseen. Piti päästä pellaamaan.
Tarjouksia Aaltonen sai muualtakin kuin kilpailevista SM-liigaseuroista ja Ruotsista.
– Kesällä oli tarjous Venäjältä, mutta silloin oli ongelmia sopimuksen purkamisen kanssa. Totta kai se vaihtoehto olisi kiinnostanut, hän sanoo painavasti, mutta ilman katkeruutta.
Ei kaunoja
Tiedossa on, että Kärpät piti Aaltosen sopimuspurun hintapyyntöä erittäin korkealla. Se karkotti monet ostajatarjokkaat. Jos tilanne onkin Aaltosta jäänyt kaivelemaan, hän ei halua näyttää sitä ulospäin yhtään. Kärpistä puhuessaan hän juttelee jopa levollisella sävyllä.
– Ei siinä mitään siltoja poltettu. Keväällä ilmaisin kantani, juttelin [Juha] Junnon ja [Ari] Hillin kanssa. He sanoivat, että asiat ovat kunnossa, olet valmis siirtymään muualle, Aaltonen kertaa.
Paljon on puhuttu myös siitä, että Aaltonen ei halunnut jatkaa Matti Alatalon valmennuksessa. Yhtälö on mielenkiintoinen, sillä pelaajatyyppinä Aaltonen kaipaa tilaa ja vapauksia, mutta hän onnistui paremmin Kari Jalosen tiukassa systeemissä kuin Alatalon vapaammassa mallissa.
– Kyllä myös Jalosen aikana oli vapauksia, mutta kuri oli tietysti vähän tiukempi. Itestähän tää kumminkin lähtee. Valmentajilla on omat tyylinsä, ja kun kulkee pelaajauralla eteenpäin, on hyvä nähdä erilaisia tyylejä.
Esikuvat ovat aina tulleet Venäjältä ja itäblokista. Kovaltshukit, Ovetshkinit, Malkinit. Huikeita äijä, joiden peliä on mukava katsoa.
Lahdessa Aaltonen tietää saavansa palautetta silloin kun on syytä. Mika Toivola ja Pasi Nurminen eivät usein jätä mielipiteitään kertomatta.
– He kohtelevat kaikkia pelaajia samanarvoisesti, ja olen minä tiukkaan kuriin tottunutkin. Kun ”Kojo” oli valmentajana, opin erittäin paljon urheilullisuudesta, mitä hän painotti aina.
– Minusta on vaan hyvä, kun koutsit elävät tunteella mukana. Antaa kuvan, että he ovat tosissaan mukana tässä hommassa, Aaltonen sanoo.
Tervettä meininkiä
Oppinut urheilullisuudesta, sanoo pelaaja itse. Moni oululainen saattaisi sanoa toisin. Aaltonen sai pelata käytännössä koko viime kauden Jonas Anderssonin ja Daniel Corson rinnalla, mutta saldona oli vain keskinkertaiset 31 tehopistettä.
Onko Aaltonen tyytyväinen suorituksiinsa?
– En, hän vastaa ykskantaan.
– Itestähän se lähtee. Olin niin pihalla välillä, eikä ollut paloa siihen tekemiseen. Siitä kaikki lähtee.
Oulusta on muutama muukin lahjakas hyökkääjä lähtenyt hakemaan vauhtia muualta, Juha-Pekka Haataja ja Pekka Saarenheimo vieläpä onnistuneet läpimurroissaan erittäin hyvin. Aaltonen kuitenkin poikkeaa joukosta sen vuoksi, että kukaan muu ei ole saanut nuorena yhtä hyvää näytönpaikkaa Kärpissä kuin hän.
Pelicansissa Toni Koivunen ja Aaltosen uusvanha seurakaveri Tommi Paakkolanvaara eivät ole saman kaliiperin senttereitä kuin Daniel Corso ja Jari Viuhkola. Toisaalta juuri Paakkolanvaaralla oli merkittävä osuus Aaltosen seuravalinnan suhteen.
– Mitä ehdin jutella ”Paakkiksen”, Mikan [Toivola] ja [Ilkka] Kaarnan kanssa, niin hyvä kuva tuli nopeasti. Täällä on hyvä meininki. Halusin porukkaan, jossa on terve meininki.
Aaltonen korostaa myös olevansa urallaan ja elämässään vaiheessa, jossa on opittava kantamaan enemmän huolta itsestään, ja sen hän näkee vain ja ainoastaan positiivisena asiana.
Takatukka ja kyyryluistelu
Aaltonen uskaltaa itsekin puhua ääneen kärsineensä henkisistä lukoista, joten asiat ovat syvällä myös hänen uusien valmentajiensa tietoisuudessa. Nyt on löydettävä uudet reseptit.
– Onhan hänellä aivan poikkeuksellinen potentiaali liikkeen ja taidon suhteen. Juniorisarjoissa hän teki pisteitä, mutta aikuisissa kaikkea ei saatu syystä tai toisesta ulosmitattua. Johtuiko se sitten väärästä roolista vai mistä, me yritämme saada enemmän irti, Pasi Nurminen sanoo.
Aaltosen liike ja mailatekniikka luovat mielleyhtymiä aivan muunmaalaisesta pelaajasta kuin suomalaisesta, eikä ihme, sillä hänen esikuviaan ovat aina olleet venäläispelaajat, tshekit ja muut entisen itäblokin taiturit.
– Ei ketään yksittäistä esikuvaa yli muiden. Tietenkin nyt ovat Kovaltshukit, Ovetshkinit, Malkinit. Huikeita äijä, joiden peliä on mukava katsoa, Aaltonen hehkuttaa.
Senkö takia myös hiusmuoti on sellainen kuin on?
– Ei, kyllä mun tukka on ollut pitkä jo kauan. Mistään fanituksesta siinä ei ole kyse, hän virnistää.
Omissa käsissä
Juhamatti Aaltonen ei etsi kiekkoilijan onnea liian hätäisesti. Kaksivuotinen sopimus kielii siitä, että mies haluaa sitoutua Pelicansin joukkuetavoitteisiin ja hioa pelinsä kuntoon rauhassa ja huolellisesti. Tavoitteet ovat ulkomailla, mutta kiirettä sinne ei vielä ole.
– Nyt aletaan pelaamaan itteä SM-liigan kärkeen. Se on kova tavoite ja vaatii kovan työn, vastuu on omissa käsissä.
Pelicans-sopimuksen umpeutuessa Aaltonen on 26-vuotias. Vaikka venäläistyyppistä taituria kiinnostaa Venäjän liiga, NHL on hänelle niin selkeä ykköstavoite, että kahden suunnan sopimuskin kelpaisi.
– Jos tilaisuus tulee, niin kyllä sinne tekisi mieli lähteä kokeilemaan, Aaltonen sanoo empimättä.
Kärpissä Aaltonen irtautui sopimuksestaan ennen aikojaan. Pelicansissakin sellainen on mahdollista, mutta siihen ei kannata soveltaa samaa tapaa kuin Oulussa. Vaihtoehtoisia vinkkejä voivat tarjota Antti Niemi ja Leo Komarov.
