Tuplaa metsästämässä

LIIGA / Artikkeli
Hämeenlinnan Pallokerho teki viimein sen tempun, josta Kanta-Hämeessä oli haaveiltu vuosikaudet, kun viime kauden HPK-ryhmä voitti seuran historian ensimmäisen mestaruuden. Kerho onkin tulevalla kaudella aivan uudessa tilanteessa, kun sympaattisen takaa-ajajan sijaan hämeenlinnalaiset joutuvat jahdatun rooliin.

Vaikka HPK-pelaajien kaulaan keväällä kultamitalit ripustettiinkin, kävi Hämeenlinnassa ns. perinteiset: joukkueen tärkeimmät pelaajat lähtivät leveämmän leivän perään muille maille. Monesta muusta vuodesta poiketen ryhmä saatiin kuitenkin kasattua kuosiin jo hyvissä ajoin, sillä välittömästi mestaruuden ratkettua HPK tiedotti isosta joukosta uusia vahvistuksia.

HPK:n joukkue on muuttunut jälleen paljon, mutta ryhmän ilme on koko valmentaja Jukka Jalosen aikakaudelta tuttu. Pallokerho on hyvin liikkuva ja taitava joukkue, joka onnistui saamaan riveihinsä monta varsin potentiaalista pelimiestä. Tänä keväänä oli huomattavissa, että Hämeenlinnaan ja Jalosen valmennukseen on imua aiempaa enemmän.

Entisestään tilkitty peräpää

Mestaruusjoukkueen oma pää pysyi mukavasti kasassa, sillä vain Jukka-Pekka
Laamanen ja Kaspars Astashenko siirtyivät muualle. Tilalle hankittiin jo keväällä Philippe Seydoux ja Fredrik Svensson. Lisäksi vielä kauden
kynnyksellä joukkue vahvistui kokeneella Mika Strömbergillä.

Strömberg onkin yksi koko joukkueen mielenkiintoisimmista uusista nimistä.
Kautta maan ikuiseksi jokeriksi mielletty helsinkiläispuolustaja tuo
arvokasta maailmanmestarin kokemusta Kerhon nuorehkoille takalinjoille.

Fredrik Svenssonia kosiskeltiin Hämeenlinnaan jo viime kaudeksi, mutta
ruotsalainen ei läpäissyt tuolloin lääkärintarkastusta. Täksi kaudeksi
mies vihdoin saapuu ritaripaitaan. Toinen yritys kertookin siitä, että
kummallakin osapuolella on ollut todellinen halu saada sopimus aikaiseksi.

Isokokoisen ja ilkeän näköisen Svenssonin lisäksi Philippe Seydoux on
melkoinen kysymysmerkki SM-liigaa seuraaville. Sveitsiläinen on ketterä ja
taitava kiekollinen puolustaja, joka nousi kotimaansa pääsarjaan jo
16-vuotiaana.

Kokonaisuutena HPK:n puolustus näyttää vahvistuneen melkoisesti etenkin
ensi kauden tuomarilinjaa ajatellen. Laamasen menetys tuntuu vain ja
ainoastaan hyökkäyspäässä. Vastaavasti Kerho on saanut hankittua tilalle
kokeneita ja varmoja puolustajia.

Veli-Pekka Laitiselle uudet säännöt tulevat etukäteen arvioituna kuin
hopealautasella. Laitinen pelasi jo viime kaudella todella puhdasta ja
tehokasta puolustuspeliä, joka perustui lähinnä kiekon lyömiseen
vastustajan lavasta. Täksi kaudeksi Laitiselle on siis lupa povata
menestystä.

Wiikmanilta vaaditaan onnistumista

Nimiä ja yksilötaitoa tärkeämpää on kuitenkin se, miten ritaripaitojen
puolustus pystyy toteuttamaan Jukka Jalosen vaatimaa aktiivista
puolustuspeliä. Viimekautiset pakit ovat kykynsä jo näyttäneet, mutta
Jalosen pelikirjan jatkuva kehittyminen vaatii heiltäkin uudenlaista
sopeutumista.

style="border-top: solid 6px #BBD2E9; border-left: solid 2px #BBD2E9; border-right: solid 2px #BBD2E9; border-bottom: solid 2px #BBD2E9; padding: 3px;">kolumni

Liljaniemeä mietityttävät Kerhon veteraanihankinnat.
href="http://www.jatkoaika.com/smliiga.php?sivu=kolumnit&joukkue=HPK&id=5022">[lue lisää]

Peräpään ylivoimaisesti kovin menetys oli Karri Rämön siirto rapakon
taakse. Jossakin vaiheessa näytti jopa siltä, että HPK joutuu etsimään
kokonaan uuden maalivahtikaksikon, mutta Miika Wiikman jäi useiden
käänteiden jälkeen Hämeenlinnaan. Tällä hetkellä Wiikman on kuitenkin
loukkaantuneena, joten HPK näyttää lähtevän kauteen vaatimattomalla
maalivahtikaksikolla Juha Toivonen - Eero Väre.

Kaksikon nimistä voidaan päätellä myös se, että kuntoutumisensa jälkeen
Wiikman on Kerhossa kovin yksin. Harjoitusotteluiden perusteella ainakaan
Väreestä ei ole antamaan kunnollista taustatukea Wiikmanille. Tilanne on
konstikas myös siksi, että joukkueen kaikki ulkomaalaiskiintiön sallimat
paikat on jo käytetty. Tämä vaikeuttaa mahdollista uuden maalivahdin
hankkimista huomattavasti, mikäli nykyiset ulkomaalaiset halutaan
säilyttää.

Puolustuksen, kuten koko HPK:n menestyksen kannalta oleellisinta on, että
Wiikman pystyy torjumaan viimekeväisellä tasolla. Ritaripaitojen
maalinsuulle kasaantuu siis aimo annos paineita. Toivoa sopiikin, että
Wiikman kestää niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Vauhdikas ja ahne hyökkäys

HPK:n hyökkäyksen kärkipäästä kauden jälkeen muualle suuntasi kova kolmikko, kun Jyrki Louhi, Jukka Voutilainen ja Janis Sprukts jättivät joukkueen. Menetyksiä paikattiin kuitenkin pelimiehillä, joiden perässä olivat monet muutkin liigajoukkueet. SaiPassa läpimurron tehneet Joonas Vihko ja Antti Pihlström saavat Kerhossa tilaisuuden jatkaa uraansa nousujohteisesti.

Muut uudet pelimiehet ovat finaalivastustaja-Ässien ykkössentterin tontilta HPK:hon siirtynyt Aki Uusikartano sekä Ilveksessä ajoittain maalintekijän kykyjään väläytellyt Jonas Andersson. Viime metreillä ennen kauden alkua sopimuksen sai myös Rinkelinmäen yleisön suursuosikki Toni Mäkiaho. Jalosella on käytössään hyvin monipuolinen nippu hyökkääjiä.

Hyökkäyksen suurin tähti on ehdottomasti valkoisissa luistimissaan pudotuspeleissä hurmannut Ville Leino. Paineet huipputaitavan pelintekijän harteilla ovat suuret, sillä nyt Leinolta kaivataan koko HPK:n hyökkäyksen johtamista. Pelillisen liiderin roolista juonikas sentteri nauttiikin, mutta muuten johtajuutta kaivataan veteraaneilta kuten Mäkiaholta ja Jani Keinäseltä.

Jalonen perinteisesti antaa hyökkääjien toteuttaa itseään kaukalossa omilla vahvuuksillaan, ja tämä sopinee monelle kerholaiselle tulevallakin kaudella. Kuitenkin myös kysymysmerkkejä HPK-hyökkäyksen yllä leijuu, sillä “varmoja nakkeja” ketjuissa ei montaakaan ole, sillä monen pelaajan osalla odotetaan tasonnoston jatkumista. Joidenkin pelaajien epäonnistumisiinkin on varaa, koska hyökkäyspäässä tuntuisi olevan riittävästi leveyttä.

Maalintekovastuu kaatuu erityisesti Vihkon, Anderssonin, Jani Hassisen, Janne Lahden ja kenties myös Joni Lappalaisen harteille. Leino pyörittää oman ketjunsa peliä suvereenisti, mutta muissa vitjoissa keskushyökkääjät ovat pikemminkin kentällisen tasapainottajia ja puolustuspään varmistajia.

Jääkö Jalosen todistukseen täysi kymppi?

Pallokerhon suurin vahvuus tulevalla kaudella on osaava ja taitonsa kerta toisensa jälkeen osoittanut valmennustroikka. Jalosen apuna toimivat Timo Lehkonen ja maalivahtivalmentaja Jari Kaarela. Kolmikko on kovaa vauhtia nousemassa Hämeenlinnassa siihen asemaan, että patsashankkeet voivat ensi keväänä lähteä vauhdilla liikkeelle.

Jalonen on taktikkonakin erittäin hyvää luokkaa, mutta erityisesti HPK-luotsin avut nousevat esille, kun puhutaan joukkueen ja yksilöiden valmistamisesta pitkään liigakauteen. Koko Jalosen ajan Kerhon pukukopissa on vallinnut rento ja yrittämistä tukeva ilmapiiri, jossa monen pelaajan on ollut helppo onnistua. Tepsiikö sama lääke myös uusiin hankintoihin selviää kauden aikana.

Erityinen haaste Jaloselle on toimivien erikoistilannekuvioiden rakentaminen, jossa varsinkin Voutilaisen ja Laamasen lähdöt näkyvät varsin selvästi. Leino varmasti pyörittää ylivoimaa näyttävästi, mutta ympärille on kasattava maalintekoon kykenevä viisikko. Myös alivoimatilanteet nousevat tulevalla kaudella uuden tuomarilinjan myötä entistä suurempaan asemaan, joten sillekin saralle on löydettävä omat erikoismiehensä.

Hämeenlinnassa lähdetään jahtaamaan tosissaan toista mestaruutta. Asetelma on aivan uusi, kun koko ryhmällä on viimein alla kokemusta voittamisesta korkeimmalla mahdollisella tasolla. Mielenkiintoisen haasteen kauteen tuovat myös seurajoukkueiden EM-kisat, joista HPK yhtä lailla hakee menestystä.

HPK:lla on hyvät mahdollisuudet taistella aivan kärkisijoista, mutta tälläkin kaudella se vaatii yksilöiltä ja joukkueelta itsensä ylittämistä. Vaikka hankinnat ovatkin olleet ainakin paperilla varsin hyviä, ei Hämeenlinnassa ollut vieläkään varaa ostaa “varmoja” pelaajia. Suurimmat kysymysmerkit kohdistuvat tolppien väliin, jossa Wiikmanilta vaaditaan nappikautta, jotta viime kauden kaltainen esitys olisi HPK:lta mahdollinen.

» Lähetä palautetta toimitukselle