Pari vuotta sitten oli trendikästä lyödä SM-liigan pohjamudissa rypenyttä Pelicans-joukkuetta aina, kun paikka löytyi – muulloinkin, jos huvitti. Muistissa on kvasi-toimittaja Petri Sepän raflaava otsikko: “Pelicans ei kuulu SM-liigaan”.
Linnun sukellus oli pitkä, mutta keuhkot kestivät nippa nappa. Liiga lainasi 400 kiloeuroa, kun kassa oli tyhjä. Velkasaneeraus saneli tiukat ehdot, jotka oli täytettävä. Epävarmuus oli vieraana koko ajan. Piti olla varpaillaan kuin kääpiö urinaalilla.
Niskalaukaukselta säästynyt joukkue lähti kauteen Jami Kaupin johdolla. Uusi rokkaava Pelicans lanseerattiin henkselit paukkuen ja rokkikukkolauma pelasi hyvän harjoituskauden. Kun sitten liiga alkoi ja pelattiin pisteistä, oli joka kukolla heltta kalpeana ja roikollaan. Rokkimeininki vaihtui vakavailmeiseksi country-rivitanssiksi ja taas kerran petyttiin. Turpiin tärisi niin kentällä kuin mediassakin. Jotkut asiat ne vaan pysyy ja paranoo – Pelicans rypee kaudesta kauteen. Jami Kauppi ennätti yhden kauden aikana soosata Pelicansin playoff-toiveet ja hoitelipa Kauppi vielä bonuksena hautaan Mestiksen Järvenpään Haukat. Seuraava pesti löytyi Joensuusta. Toivottavasti Jokipojat säästyy rokkivalmentajan kuolemansuudelmalta.
Valmentajan vaihdoksen olisi jälkeenpäin ajatellen voinut tehdä aiemminkin. Tärkeintä kuitenkin oli se, että korjausliike oli riittävän iso ja dramaattinen. Mikään kajmatalamäki tai jukkakoivu ei olisi riittänyt. Nyt hankittiin ennen kaikkea uskottavuutta. Hankittiin Aravirta.
Palkatessaan Hannu Aravirran toimitusjohtaja Ilkka Kaarna teki yhdessä Pelicansin tuoreen hallituksen kanssa monet yllättäneen ratkaisun. Kaarnan ja hallituksen yhteistyö tuntuu muutenkin sujuvan. Lahtelaisen SM-kiekkojoukkueen (nimi muutettu monta kertaa) hallituksessa ei enää istu hajukumikauppiaita, sutkeja tai hämärämiehiä. Nyt hallitus koostuu nuorista ja lajirakkaista liikemiehistä, jotka puheenjohtajansa Ilkka Viljasen kanssa ovat ymmärtäneet olennaisen: Ei pidä hämmentää, kun ei ole lajiosaamista. Pitää kantaa huolta omista rahallisista sijoituksista luottamalla ammattilaisiin. Kaarna, Aravirta, Pasi Nurminen ja Pasi Räsänen ovat näitä ammattilaisia.
Harjoituspelit ovat taas sujuneet mainiosti ja mediassa Pelicansia povataan playoff-joukkueiden joukkoon. Jokereiden ikämiespakki Marko Tuulola veikkasi eräässä aviisissa Kaaneja jopa pronssijoukkueeksi. Onkohan tuo lyönyt asiasta ihan vetoa? Saattaapa Tuulola istua Pelicans-pelit viltissä, jos Virmanen tavaa lehdet tarkkaan Doug Sheddenille.
Pieni pelko on persuksissa nytkin. Harjoituspelit sujuivat myös viime vuonna. Yksi merkittävä ero viime kauteen on kuitenkin olemassa. Pelicansin viime kausi ei päättynyt kallella kypärin – päinvastoin. Kevätkausi oli hieno ja joukkue valmennusta myöten säilyi varsin samanlaisena. Uudet tulokkaat Leo Komarov ja Ville Uusitalo ovat vahvistuksia. Paluumuuttaja Jantunen on huippuvahvistus, kunhan ei jereile.
Kauden avaus on kriittisen tärkeä. Muistot edellisten alkukausien tappioputkista kummittelevat edelleen. Muutama hävitty peli saattaa vaikuttaa enemmän kuin saisi. Kaanien kausi alkaa järjestyksessä Blues, Ässät, HPK, Jokerit... Näiltä on pakko saada pisteitä tai psyyke ei pian kestä.
Urheilulehdessä Suomen viisain jääkiekkokolumnisti Petteri Sihvonen nostaa Pelicansin tulevan kauden tärkeimmäksi pelaajaksi Toni Koivusen. Tämä kertoo lähinnä siitä, kuinka syvällä Suomen paras jääkiekkovalmentaja Petteri Sihvonen sukeltaa. Bobi on Lahteen palattuaan ollut aikamoinen pettymys, vaikka viime keväänä parempaa olikin näkyvissä. Parannusta pitää edelleen tulla paljon. Toivottavasti Sihvonen on oikeassa. Toivottavasti minä olen väärässä.
