| artikkeli Menestyksen ABC
[lue lisää] |
Viime kauden jäljiltä Ilves on muuttunut varsin maltillisesti. Vaikka runkosarjan maalimääristä hävisi melko tarkalleen puolet, oikeastaan Ville Koistisen lähtö rapakon taa ja Jyrki Lumpeen lopettaminen voidaan laskea menetysten joukkoon. Ne ovatkin olleet menetyksiä, joita Ilves ei ole pystynyt ainakaan toistaiseksi korvaamaan.
Vakiokokoonpanon miehistä Ossi Pellinen suunnisti hakemaan uutta roolia Jukureista ja koko ulkomaalaiskolmikko Guerriero, Andersson ja Wilson saivat vaihtaa maisemaa. Lisäksi Lukkoon ulostettiin Henrik Juntunen ja Marko Luomala, joilla olisi ollut sopimukset Ilveksen kanssa myös alkavasta kaudesta. Puolustuspäästä Joonas Rönnberg siirtyi SaiPaan.
Ilveksen vahvistukset ovat tälle kaudelle olleet hyökkäysvoittoisia. Puolustuspäätä on vahvistettu Kristian Kudrocilla ja Pasi Petriläisellä, mutta hyökkäyspäässä uusia nimiä ovat Tomas Kurka, Mikko Peltola, Pasi Määttänen, Lauriz Darzins ja Sami Sandell. Näistä nimistä ainakin ensimmäiseltä kolmelta odotetaan paljon.
Myös valmennuspuolella tapahtui vaihdoksia, kun kakkosvalmentaja Juha Pajuoja siirtyi Ässien pääkäskijäksi. Hänen tilalleen päävalmentaja Kari Eloranta sai aisaparikseen Lahdesta tutun Petteri Hirvosen. Hirvonen oli Elorannan toivelistalla jo edellisenä keväänä, mutta tuolloin Ilveksen seurajohto halusi paikalle A-nuorissa hyvää työtä tehneen Pajuojan.
”Pikkupojat” maalilla
Ilves lähtee alkavaan kauteen yhdellä suomalaisen pääsarjahistorian nuorimmista maalivahtikaksikoista. Ykkösvahdin rooli on kaavailtu 19-vuotiaan Tuukka Raskin harteille ja häntä tukee 18-vuotias Riku Helenius. Järjestely ei suinkaan ole mikään pakon sanelema, sillä molemmat ovat NHL:n ykköskierroksen varauksia ja osoittaneet kyvykkyytensä myös poika- ja nuorisomaajoukkueissa.
Kumpikaan nuorukaisista ei kuitenkaan ole mitään pikkupoikia. 190 senttinen Helenius ja pari senttiä lyhyempi Rask ovat stereotypioita vallitsevan perhostyylin torjujista, isokokoisia ja paljon peittäviä maalivahteja.
Harjoituspelit ovat tuoneet esille sen faktan, että ainakaan alkuvaiheessa Heleniuksesta ei ole kuin satunnaiseksi tuuraajaksi. Otteet ailahtelevat liikaa. Toisaalta, samaa sanottiin vuosi sitten Tuukka Raskista, mutta Kari Elorannan jääräpäisesti Raskille antama peliaika syksyllä kasvoi hedelmää keväällä, kun nuorukainen oli yksi liigan parhaista maalivahdeista.
Ilveksen tilanteen tekee mielenkiintoiseksi myös se, että molemmat ovat jo tässä vaiheessa kautta esiintyneet alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa. Viime vuonna alle 20-vuotiaiden MM-kisojen parhaaksi maalivahdiksi valitun Raskin kisamatka lienee ilman loukkaantumisia selviö jo tässä vaiheessa, mutta miten on alle 18-vuotiaiden kisojen parhaaksi torjujaksi valitun Heleniuksen tilanne? Ja jos niin käy, että molemmat suuntaavat vuodenvaihteessa leijonapaidassa Ruotsiin, kuka seisoo Ilveksen maalilla? Vahvimmin tyrkyllä on myös 18-vuotias, ikäluokkamaajoukkueissakin ollut Jarno Laitinen. Ja hänen perässään tulee 17-vuotias, niin ikään oman ikäluokkansa maajoukkuevahti Juha Metsola.
Puolustuksessa tasaista
Ilveksen puolustusta voi parhaiten kuvailla sanalla tasainen. Ryhmässä ei ainakaan kauden alkaessa ole Ville Koistisen tai Jyrki Lumpeen kaltaisia kiekkotaitureita, muttei myöskään mitään superhasardeja. Peräpää koostuu yleispuolustajista, jotka tietävät mitä kiekon kanssa tehdä.
Peräpään kärkihahmon paikkaa havittelee eittämättä SaiPasta tullut kolossimainen Kristian Kudroc, joka ei paljoa kuvia kumartele. Kudrocin äijämäisyys voi kääntyä myös miestä itseä vastaan. Ellei peli lähde heti alusta asti kulkemaan, voi maine joukkueen sisällä muuttua.
Muuten puolustus onkin tasaista massaa, esille kannattaa ehkä nostaa Pasi Petriläinen, joka ainakin joidenkin tietojen mukaan on harjoitellut hyvin ja mies onkin esiintynyt harjoituspeleissä ihan mallikkaasti. Teemu Jääskeläisen olisi nyt syytä ottaa se askel, jolla noustaan kohti valtakunnan eliittiä ja maajoukkuetta.
Ilveksellä on myös tukku nuoria puolustajia, jotka tulevat varmasti saamaan vastuuta kauden aikana. Mikko Kuukka pelasi vahvan tulokaskauden viime vuonna ja Juho Mielonenkin kävi haistelemassa liigatuulia ennen loukkaantumistaan. Uudestaan olkapäänsä loukannut Mielonen on sivussa sarja-avauksesta, joten vastuuta lienee luvassa myös Joonas Lehtivuorelle, jonka otteet harjoituspeleissä ovat olleet varsinkin hyökkäyspäässä ilahduttavia.
Papat ja pojat
Ilveksen hyökkäyskalusto on sekoitus kokemusta ja nuoruutta. Joukkueen sentterikalusto on paikalliskilpailija Tapparan ohella yksi liigan parhaista. Varsinkin, kun Perttu Lindgrenin pelaaminen tulevalla kaudella Ilveksessä on melko varmaa.
Lindgren lähtee juuri ennen kauden alkua Dallasin harjoitusleirille, mutta kansainvälisen liiton ja NHL:n välisen sopimuksen mukaan Lindgrenin on palattava Ilvekseen, mikäli paikka NHL:ssä ei aukene. Farmiin ei nuorukaista voi lähettää. Ennakkoarvioiden perusteella Pertun edessä Dallasin sentterihierarkiassa ovat ainakin Patrik Stefan, Mike Modano ja Eric Lindros, joten tiukassa paikka Dallasissa on.
Mikäli Lindgren palaa Ilvekseen, hän tulee mitä todennäköisimmin olemaan joukkueen ykkössentteri. Laidoilleen Perttu saa jo viime kaudelta tutut Toni Koiviston ja Jussi Pesosen. NHL:ään lähtöä viritellyt Pesonen jäi vielä vuodeksi Ilvekseen ja uhkuu haluja näyttää, että viime vuoden pistepörssin seitsemäs sija ei ollut sattuma.
Joukkueen kakkosketju koostuu kokonaan uusista ja uusvanhoista nimistä. Keskelle päävalmentaja Eloranta istuttaa Lahden vuosiensa luottopelaajan Mikko Peltolan, joka veteraani-statuksestaan huolimatta on edelleen vaarallinen. Toisessa laidassa pelaa selkävaivoistaan selvinnyt Pasi Määttänen ja toisessa laidassa viime kaudella 23 maalia sarjajumbo KalPan riveissä viimeistellyt Tomas Kurka. Ei hassumpi yhdistelmä.
Kolmosketju rakentuu kahden konkarin, Vesa Viitakosken ja Ilves-ikoni Raimo Helmisen ympärille. Helminen lähtee kauteen Ilveksen kolmossentterinä, mikä on tälle monipuolisuusihmeelle nykyään täysin luonnollinen rooli. Mielenkiintoista on nähdä, miten Vesa Viitakoski sopeutuu uuteen tuomarilinjaan. Isokokoisella Viitakoskella kestää aikaa päästä täyteen vauhtiin, mutta kun vauhti on päällä, hän on puolustajille vaikea pidettävä. Toisaalta, miten Viitakoski pystyy uusien vaatimusten mukaisesti osallistumaan puolustuspeliin? Jää nähtäväksi.
Tomi Hirvosen loukattua jälleen polvensa jää loput hyökkääjäpaikat nuorten lupausten käsiin. Tommi Huhtala, Ville Korhonen ja Marko Anttila ovat jo näyttäneet pystyvänsä pelaamaan liigatasolla ja siihen ryhmään itseään ovat tunkemassa myös mm. Juuso Antonen. Erityisesti Anttila on pelannut erinomaiset harjoituspelit.
Seurata kannattaa myös WHL:stä takaisin kotiutunutta Sami Sandellia, joka ennen Pohjois-Amerikkaan lähtöään oli vähintään Perttu Lindgrenin veroinen lupaus.
Kaiken kaikkiaan Ilveksen hyökkäyspää on laadukkaampi kuin miesmuistiin. Kolmelta ensimmäiseltä ketjulta voidaan odottaa pelien ratkaisemista ja nelosketjukin pystyy hyvänä päivänä maalintekoon. Kokeneet runkopelaajat muodostavat kuitenkin riskin, sillä vanhojen äijien paikat eivät välttämättä pysy ehjinä.
Erikoistilanteet murheena?
Viime kaudella Ilveksen yksi suurimmista ongelmista oli ylivoimapeli. Alkukaudesta se tökki todella pahasti ja tilastoa ei pelastanut edes siedettävä kevätkausi. Nyt tästä ongelmasta on päästävä eroon, sillä uuden tuomarilinjan myötä erikoistilanteet tulevat korostumaan entistä enemmän.
Variaatioita luulisi löytyvän, sillä joukkueessa on liki kymmenkunta hyökkääjää, jotka ovat tottuneet saamaan vastuuta ylivoimalla. Akilleen kantapääksi voi muodostua puolustajat, sillä mitään varsinaista viivapyssyä joukkueesta ei löydy. Rightin puolelta ampuvalle TuTosta tulleelle Teppo Tuomaselle kaavaillaan tällä osastolla varmasti suurta roolia. Todennäköisesti joku hyökkääjistä (Kurka?) tulee myös pelaamaan ylivoimassa laukojan paikalla.
Jos oli edelliskaudella Ilveksen ylivoima surkeaa, vielä surkeampaa oli alivoima. Tupsukorvatkaan tuskin välttyvät jäähysumalta, joten alivoiman on syytä toimia entistä paremmin. Laajemman hyökkäysmateriaalin ansiosta mm. Raimo Helmistä ei tarvinne ylivoimalla kuormittaa niin paljoa kuin aiemmin ja maestro pääsee keskittymään enemmän jäähyntappamiseen.
Poika ja Ilves – oikeasti?
Ilves lanseerasi viime kaudelle Poika ja Ilves-projektin, jonka tarkoituksena oli nostaa vakiokokoonpanoon omia lahjakkaita nuoria pelaajia. Pari näistä, Tuukka Rask ja Perttu Lindgren, tekivät todellisen läpimurron ja useampi pelaaja pääsi pelaamaan säännöllisiä tai vähemmän säännöllisiä peliminuutteja.
Piikiksi hienon projektin lihaan Ilves rahtasi loukkaantumisia paikkaamaan Mestis-seuroista useita eri pelaajia, jotka joko eivät saaneet lainkaan peliaikaa tai olivat kentällä lähinnä tiellä.
Eli sen sijaan, että projektin mukaisesti olisi annettu vastuuta nuorille, omille kasvateille, seurajohto hankki Mestiksestä ja tiesmistä pelaajia, joista tiedettiin, ettei heistä ole lyhyellä, saatikka sitten pitkällä tähtäimellä, minkäänlaista apua liigajoukkueelle. Perustelut kaikelle tälle olivat aika ohkaisia, nuoria poikia ei voi laittaa niin kovaan paikkaan. Nimenomaan kovat paikat kasvattavat nuoria poikia! Niissä paikoissa rakennetaan tulevaisuuden vastuunkantajia ja näytetään, että uskoa oman organisaation poikiin riittää.
Ilvekseen on täksi kaudeksi hankittu suuren vastuun kantajat ulkoapäin, toimittu kuten Kärpissä toimittiin, kun mestaruusryhmiä rakennettiin. Kolmos-, nelosketjun pelaajat olivat omia, halpoja, lupaavia nuoria ja ratkaisijat ostettiin ulkopuolelta. Nimenomaan niin, että jos joku ratkaisija hetkellisesti, viikoksi tai kahdeksi loukkaantui, nuorille annettiin lisää vastuuta. Nyt Ilves-johdon on aika näyttää, että pystyvät vastaaviin ratkaisuihin, vaikka paine hankkia vahvistuksia ulkopuolelta voi olla kova. Tai muuten koko projektista tulee paradoksi.
Ruotsalaista ohjauspeliä
Kari Eloranta ei häpeile myöntää, että hän on saanut paljon vaikutteita ruotsalaisesta koulukunnasta. Ja miksi sitä olisi syytä hävetäkään?
”Pirin” Ilves pelaa perinteisesti 1-2-2-peliä, jossa se pyrkii ohjaamaan vastustajan laitaan ja riistämään kiekon jo keskialueella. Kiekon riistoa seuraa nopea vastaisku leveällä rintamalla. Eloranta luottaa myös renessanssin kokeneeseen lyhytsyöttöpeliin. Olennaista tässä koko pelitavassa on, että viisikoiden ja koko joukkueen pelikuri on erinomainen, muuten pakka hajoaa.
Viime kaudella Eloranta sai pakan pitämään kuudenteen sijaan asti. Vaikka kukaan organisaatiossa ei sitä ääneen sano, vastaava sija olisi pettymys. Ja pudotuspeleissä menestystä on pakko tulla.
