SaiPa 2006–2007: Takaisin lähtöruutuun

Kausi 2005–2006 oli SaiPalle ja sen kannattajille jotain aivan uutta monen kuivan kauden jälkeen. Etukäteen täydeksi arvoitukseksi ja jämäsijoille veikattu joukkue ylitti itsensä yllättäen samalla myös kiekkoväen kaukalon ulkopuolella. Tasainen suorittaminen jatkui läpi kauden, ja kevään puolivälieräsarja Helsingin IFK:ta oli yksi kevään jännittävimmistä.

HIFK:lle lopulta hävitty ottelusarja ei lannistanut joukkueen kannattajia, mikä kieli jo paremmasta. Pelaajakato onnistuneen kauden jälkeen oli kuitenkin hälyttävän suuri. Esimerkiksi nimet Ville Viitaluoma, Joonas Vihko, Antti Pihlström, Kristian Kudroc ja Tuomas Vänttinen tulevat kaikki esiintymään tulevalla kaudella vierasjoukkueen paidoissa Lappeenrannan Kisapuiston jäällä.

SaiPassa ei kuitenkaan jääty toimettomiksi, vaan uusien pelureiden kiikarointi aloitettiin tietoisesti jo hyvissä ajoin. Tilalle hankittiin tutun kaavan mukaan pelaajia, jotka eivät aiemmissa joukkueissaan ole juuri ihmeitä saaneet aikaan. Parhaassa tapauksessa viime kauden menestys voi toistua, mutta se vaatisi keskinkertaisen pelaajiston ponnahtamisen kokonaan uudelle tasolle laajana rintamana viime kauden tavoin.
Lappeenrantalaisjoukkueelta voi siis lähitulevaisuudessa odottaa lähes mitä tahansa. Silti ympärillä leijuu samalla tavalla kysymysmerkkejä kuin ennen viime kautta. Oliko onnistunut vuosi vain valonpilkahdus, vai jatkuuko hehku?

Valmennusporras säilyi ennallaan

Heikki Mälkiän ja Ari-Pekka Selinin ensimmäinen yhteinen kausi SaiPan peräsimessä oli heti tuloksekas. Joukkue noudatti Mälkiän sisään ajamaa pelitapaa kauden edetessä yhä nöyremmin, mikä kantoi hedelmää pitkälle kevääseen. Tämä kaikki vaati kuitenkin myös joukkueelta itseltään tiettyä muottia, sillä millä tahansa pelaajistolla vastaava menestys ei olisi välttämättä onnistunut. Mukana oli aggressiivisuutta, luisteluvoimaa, kovaa taklauspeliä, tarkkaa oman pään puolustamista sekä taitoa, joka saatiin tietyistä siihen roolitetuista, potentiaalisista pelaajista esiin.

Vaikka suuri osa SaiPan pakasta menikin uusiksi, jäivät ykköskäskijä Mälkiä ja aisapari Selin Saimaan rannalle jatkamaan hyväksi havaittua laatutyötään. Mälkiä korosti kauden jälkeen pidetyssä tiedotustilaisuudessa edes jonkinlaista jatkuvuutta, sillä joukkueen rakennus ja kehitys olisivat katkenneet, jos valmennuskin olisi vaihtunut. Tämä olikin yksi suuri syy Mälkiän ja Selinin haluun pysyä Saimaan Pallon peräsimessä.

Tulevalla kaudella joukkueen tekemisissä tullaan varmasti näkemään viime talvelta tuttu ilme; jokaiselta vaaditaan kovaa nöyrää työntekoa ja halua pelata joukkueelle. Poikkeuksellisen laajan pelaajaringin ansiosta kilpailu pelipaikoista on kovaa ainakin alkukaudella. Harjoituspelit ovat jo antaneet jonkinlaista osviittaa siitä, ketkä tulevat pelaamaan takuuvarmasti sarja-avauksessa ja ketkä seuraavat otteita katsomosta tahi pelaavat kokonaan eri joukkueessa.

Veräjän suulla luotettava kaksikko

Valmennuksen ohella myös maalivahtiosasto on pysynyt ennallaan. Osa-aluetta voidaankin pitää toisena SaiPan selvänä vahvuutena. Huikean debyyttikauden SM-liigassa torjunut Rob Zepp sekä luotettavasti virkaveljeään tuurannut Mikko Strömberg pysäyttelevät kiekkoja vastaisuudessakin keltamustissa.

Alun perin koeajan kautta SaiPaan hankittu Rob Zepp oli syysiltojen pimetessä vielä monen silmissä melko arvaamaton torjuja. Eteen pudonneet kiekot ja lievät haparoinnit vaihtuivat kuitenkin vähitellen yhä varmemmiksi suorituksiksi, ja Zeppistä kehittyi lopulta joukkueen tukipilari, joka torjui valtaosan otteluista. Zeppin huilatessa pikkumustaa pysäytteli yhtä varmasti Mikko Strömberg.

Kanadalainen Zepp torjui viime talvena SaiPalle monessa pelissä pisteitä lähes yksin mainioilla torjunnoillaan. Runkosarjan torjuntaprosentti 92,9 sekä 2,04 päästettyä maalia ottelua kohti kertovat omaa kieltään miehen varmoista otteista. Lähtökohtaisesti Zepp on selkeä ykköstorjuja, mutta kakkosena vaaniva Strömberg haastaa ”Zepperin” tosissaan taisteluun peliajasta. Kovana harjoittelijana tunnetun Strömbergin voi laittaa maalille milloin tahansa. Maalivahtipuolella on siis terve kilpailutilanne, millä on yleensä taipumus tuottaa hyvää tulosta.

Puolustuksen pitävyys kysymysmerkkinä

Yksi tulevan kauden suurista kysymysmerkeistä tulee olemaan joukkueen puolustus. Vaikka pakkien kokosuhteet ovatkin viime kauden luokkaa, ei kolossimaisten Kristian Kudrocin ja Olli Malmivaaran paikkaaminen onnistu keneltä tahansa. Etenkin Kudroc oli juuri sellainen fyysinen pelote vastustajalle, jollaisesta monet joukkueet voivat vain haaveilla. Yleensä tämä jättiläinen vain parkkeerasi kulmassa vastustajan eteen pysäyttääkseen tämän etenemisen – usein siinä onnistuenkin.

Ilveksestä kaapattu Joonas Rönnberg saa SaiPassa oivan mahdollisuuden kehittyä todelliseksi kovan luokan tekijäksi, jollaiseksi hänellä on edellytykset. Samantapainen tilanne on Jokipojista tulleella Jarno Virkillä: HPK:ssa hänestä odotettiin kovan luokan luutijaa, mutta ratkaisevaa harppausta kehityksessä ei tapahtunut. Käynti Mestiksessä auttoi miehen kuitenkin uuteen alkuun, ja nyt Virkki hakee kokemusta ja uutta nostetta SaiPasta.

Pauli Levokari on SM-liigan isokokoisimpia pelaajia. Runkopuolustajaksi kaavailtu Levokari pitää varmasti huolen siitä, että SaiPan maalin edessä ei taaskaan ole ylimääräistä tilaa. Levokarin on kuitenkin tehtävä edelleen paljon työtä liikkeensä ja kiekollisen pelaamisensa parantamiseksi, sillä ainakaan harjoituskaudella miehen otteet eivät ole juuri päätä huimanneet.

Kapteenin viittaa sputnikeissa kauan harteillaan luotettavasti kantanut Petri Kokko oli vuosikaudet kiekollisen pelin isähahmo ja ylivoimatilanteiden tuki ja turva. Kokon siirryttyä Timrå IK:hon Ruotsiin oli puolustuksessa iso aukko täytettävänä. Tilalle hankittiin, kuinka ollakaan, Ruotsin Elitserienin Södertäljestä uusi ”Kokko”, Henrik Petré. Petrén varaan lasketaan suurin osa kiekollisesta osaamisesta, ja peliaikaa on varmasti tulossa niin erikoistilanteissa kuin tasakentällisinkin.

Kokonsa puolesta SaiPan pakistosta selvemmin erottuva Harri Tikkanen on iskostanut itsensä jämäkästi peräpään runkoon. Profiiliaan selvästi nostanut Tikkanen saa Mälkiältä paljon luottamusta joka tilanteessa. Myös Mikko Palomäeltä tarvitaan samanlaista roolin ottamista. Tähän saatiin jo viitteitä viime kevään pudotuspeleistä, kun Palomäki oli yksi SaiPan parhaista puolustajista tiukoissa paikoissa.

Vajaaksi jäänyt Joni Tuomisen debyyttikausi SaiPassa ei luultavasti jättänyt miehelle itselleenkään kovin hyvää makua. Vähälle peliajalle jäänyt puolustaja joutui hakemaan peliaikaa useasti ex-seurastaan Mikkelin Jukureista. Tuomisen harjoittelukausi kului leikkauksesta toipuessa, mutta mies palasi kehiin jo viimeisiin harjoitusotteluihin. Ensi torstaina alkava kausi tulee olemaan Tuomiselle jonkin asteinen näytön paikka, mikäli hänen tavoitteenaan on edustaa tulevaisuudessakin Saimaan Palloa.

Tiukan vastuksen paikasta pelaavien puolustajien joukossa antaa Tuomiselle vasta neljä kokonaista liigaottelua pelannut Kalle Kaijomaa. Viime kaudella Mikkelissä pelannut Kaijomaa näytti kykynsä kiekollisissa taidoissa naputtaen pisteet 6+9=15. Puolustajakaartissa on myös vajausta, kun Ossi-Petteri Grönholm toipuu lonkkaleikkauksesta, eikä kunnollista ennustetta kaukaloon palaamisesta ole toistaiseksi tiedossa.

Täydellinen onnistuminen vaatisi sputnikkien peräpäältä kahta tai kolmea profiilinnostajaa. Ehdokkaita näiksi pelaajiksi ovat muun muassa Palomäki, Rönnberg, Virkki sekä Tuominen. Henrik Petrén pitäisi jatkaa samanlaisia edesottamuksia kuin harjoituspeleissä; hyvää tukea kiekolliseen pelaamiseen antaa Harri Tikkanen. Pauli Levokarin olisi saatava liikkeensä kuntoon sekä kiekolliseen peliinsä varmuutta.

Kaiken lisäksi maalivahtia on viime talven tavoin autettava ja suojeltava kaikin mahdollisin keinoin. Uhrautumisia ja heittäytymisiä kiekkojen eteen tullaan varmasti näkemään runsaan erikoistilannepelaamisen seurauksena. Ylivoimalla kiekon on liikuttava siniviivalla hallitusti, ja kutien on lähdettävä nopeasti ja maalia kohti.

Hyökkäyksessä laajempi rintama

SaiPan heikkouksiksi kauteen lähdettäessä on usein luettu materiaalin kapeus, jonka seurauksena mahdollisen loukkaantumissuman sattuessa pelaajat loppuvat nopeasti kesken ja paikkaajia täytyy hakea heti jostain muualta. Tilanne voi olla sama useallakin pienellä seuralla, mutta tällä erää ainakin Lappeenrannassa asiaan on valmistauduttu hieman aiemmista vuosista poiketen.

Joukkue saatiin pääosin kokoon jo hyvissä ajoin keväällä. Tukku uusia sopimuksia julkistettiin jo huhtikuussa, ja uudet kokelaat pääsivät vielä jääharjoituksiinkin näyttämään kykyjään. Kesäkuun alussa joukkueella oli pelaajasopimukset kolmen maalivahdin, kahdeksan puolustajan sekä 15 hyökkääjän kanssa. Nyttemmin lista on täydentynyt vielä yhdellä puolustajapelaajalla.

Yksi syy hyvään viime kauteen oli se, että joukkue ei juurikaan kärsinyt loukkaantumisista. Nyt tilanne on jo ennen sarja-avausta toinen, kun pitkäaikaispotilaita on valmiiksi jo kaksi. Teemu Paakkarinen ja Ossi-Petteri Grönholm kuuluvat kirkkaasti tämän päivän SaiPan runkomiehistöön ja siksi on ensiarvoisen tärkeää, että pelaajistosta löytyy heillekin korvaajia.

Eturivin takana, kolmos- ja nelosketjuissa, häärii monia kovan päivätyön tekeviä hyökkääjiä. Vaikka joukkueen kokoonpano tuleekin varsinkin alkukaudella elämään jonkin verran, tuppaa joidenkin ”kohtaloksi” jäämään koko kauden kattava sopimus puolustuspainotteisessa roolissa. Pienien ja taitavien yksilöiden lisäksi keltapaidoissa luistelee muutama vastustajan häirintään ja rikkomiseen erikoistunut hyökkääjäpelaaja.

Teemu Paakkarisen ollessa sivussa päävastuun taklaamisesta ja vastustajan ärsyttämisestä tulee todennäköisimmin ottamaan voimahyökkääjä Janne Kolehmainen. Kesän kova harjoittelu on ilmeisesti tuottanut tulosta, sillä Kolehmainen erottuu muiden joukosta kaukalossa aivan eri tavoin kuin viime kaudella. Kolehmaisen liike ja luistelu ovat kehittyneet eniten, mikä mahdollistaa entistä paremmin kontaktin hakemisen sekä hyökkäys- että puolustuspäässä.

HIFK:sta SaiPaan –muuttoliike jätti nähtävästi myös pysyvämpiä jälkiä. Ville Viitaluoman ja Joonas Vihkon visiitit eivät olleet pitempijaksoisia, mutta kookas Eetu Holma on päättänyt jäädä SaiPaan vuoden 2008 kevääseen ulottuvan sopimuksen turvin. Holma on pelaaja, jolla olisi varmasti potentiaalia nousta todelliseksi tehovoimahyökkääjäksi, mutta tähän näytöt ovat jääneet vähiin. Parhaimmillaan Holma on näppärä harhauttelija sekä kelpo viimeistelijä, mutta usein mies on pahasti näkymättömissä suuresta koostaan huolimatta. Voi olla, että tulosta tehdäkseen Holma tarvitsee vierelleen sopivat ketjukaverit. Onnistumiset ja oikea rooli ovat avainasioita Holman tavoitellessa läpimurtoa.

SaiPan nuoren suurlupauksen Markus Rämän sisäänajo joukkueeseen ei ole edistynyt aivan siihen malliin kuin olisi viime kevään koitoksista saattanut ymmärtää. Nuori lupaus ei pelannut viime kaudella ainuttakaan runkosarjan ottelua, mutta HIFK:ta vastaan käydyssä puolivälieräsarjassa Rämä pääsi viiltämään luistimillaan Kisapuiston ja Helsingin jäähallinkin jäätä. Rämä esitti erittäin lupaavia otteita kovissa peleissä, eivätkä ensimmäiset tehopisteetkään olleet kaukana.

Markus Rämän tulevan kauden suurin este vakiokokoonpanossa pelaamiselle tulee olemaan parhaillaan suoritettava varusmiespalvelus. Kova kilpailu pelipaikoista SaiPassa ajoi nuorukaisen testijaksolle Kouvolan KooKoohon, mutta pitempää sopimusta ei kuitenkaan syntynyt. Rämän esiintyminen keltamustissa saattaa siis viivästyä, sillä miehelle etsitään ensisijaisesti uutta seuraa Mestiksestä.

Kokonaisuutena SaiPan hyökkäys vaikuttaa varsin lupaavalta. Niin sanottuja "varmoja kortteja" joukkueessa ei juurikaan ole, mutta monella pelaajalla on potentiaalinen mahdollisuus ottaa pelillisesti askel eteenpäin ja nousta suurempaan rooliin. Oleellista on, että runkosarja lähtee keltanuttujen osalta käyntiin vähintäänkin siedettävästi: vaikeuksiin ajauduttaessa joukkueelle tärkeät kokeneet vastuunkantajat loistavat poissaolollaan.