HIFK valmistautuu sekavissa merkeissä

LIIGA / Artikkeli
Yllätyksellisen hyvän kauden jälkeen Helsingin IFK uudet rakennuspalikat kaudelle 2006-2007 alkavat olla kasassa, mutta niiden järjestys on vielä epäselvä. Joukkue tulevaan kauteen on kokonaisuutena kilpailukykyinen, mutta avoimia kysymyksiä löytyy vielä useasta kohtaa.

HIFK:n joukkueen valmistautumista tulevaan kauteen ovat häirinneet monet tekijät. Joukkueen monet loukkaantumiset ovat häirinneet ensin harjoitusleiriä ja sitten harjoituspelejä. IFK:n osallistuminen Nordic Trophy -turnaukseen ei ole ollut menestyksekäs, kun joukkue on hävinnyt tähän mennessä kaikki viisi otteluaan. Ainoa voitto on tullut pelistä Ruotsin Allsveskanin Västeråsia vastaan.

Lisää epätietoisuutta ovat aiheuttaneet kahden pelaajan, Janne Hauhtosen ja Jere Karalahden tilanteet. Hauhtosen NHL-sopimuksen tilanne on ollut epäselvä koko kesän ajan, eikä ole selvinnyt vielä muutamaa viikkoa ennen kauden alkuakaan. Karalahden ongelmat nousivat jälleen esille samassa ajankohdassa. Kumpikin pelaaja on IFK:n kannalta erittäin tärkeä, sillä joukkueella on ulkomaalaiskiintiö on täynnä, ja kyseessä on kaksi huipputason suomalaista pelaajaa.

Kaiken epätietoisuuden taustalla joukkuetta on kuitenkin rakennettu tulee kautta varten. Rakennustyötä lähti liikkeelle valmennusportaasta asti.

Kanadalaisvaltaa

Kanadalaisten valmentajien komento jatkuu tulevallakin kaudella IFK:ssa. Kun Doug Shedden osoittautui oivaksi, mutta vaikeasti pidettäväksi valmentajaksi, suuntasi IFK-johto katseensa jälleen uudelle mantereelle.

Uudeksi päävalmentajaksi löytyi Bob Francis ja hänen kakkosmiehekseen niinikään kanadalainen Tom Coolen. Francisin meriitit ovat SM-liigaan kovat: viisi kautta päävalmentajana NHL:ssä, kahdeksan farmisarjoissa ja parhaan valmentajan palkinto NHL:ssä.

Francis eroaa persoonana Sheddenistä jonkin verran. Sheddenillä ei ollut kokemusta yhtä korkealta tasolta kuin Francisillä, mutta Sheddeniltä löytyi voittoja alasarjoista ja suuri karisma. Francis ei ole yhtä räiskyvä persoona kuin Shedden, mutta vaatimustaso joukkueeseen päin näyttäisi silti hänellä olevan kova.

Pelillisesti Shedden lähti kauteen rajallisella hyökkäysmateriaalilla ja sen mukana pelisysteemillä, jossa kiekkoa pyrittiin saamaan mahdollisimman kauas omasta päästä. Kiekko peräti kuljetettiin ulos puolustusalueelta ja pelattiin usein nopeasti hyökkäyspäätyyn. Systeemi alkoi tuottaa tulosta, kun pelaajien itseluottamus toimi, ja joukkue runnoi voittoja.

Tällä kertaa Francisillä pitäisi olla lähtökohtaisesti käytössään hieman parempi miehitys ja mahdollisuudet kiekolliseen peliin. Varsinkin kun sääntötulkintoja on muutettu, joukkueiden pitää pyrkiä pelaamaan luovempaa kiekollista peliä.

Francisin yritykset luoda IFK:lle hänen haluamansa pelisysteemi ovat saaneet takapakkia joukkueen runsaista loukkaantumisista. Vähänkään perusteellisemman pelisysteemin sisäänajoon vaaditaan harjoitusta, ja otteluita. Francisin systeemien ajaminen sisään saattaakin ottaa jonkin aikaa.

Kovia nimiä

IFK koki viime kauden jälkeen suurimmat menetyksensä hyökkäyspäässä. Puolustuksen lähtijöistä Hannu Pikkarainen ei noussut viime kaudella toivotulle tasolle ja Mikko Kurvinen ja Jonathan Zion olivat lähinnä täytepelaajia, jälkimmäisen hyvistä pudotuspeleistä huolimatta. Kun koko IFK:n ykkösketju teki NHL-sopimukset ja keskushyökkääjät Kim Hirschovits ja Toni Häppölä vaihtoivat seuraa, jäi hyökkäyspäähän isoja aukkoja.

Puolustuksen hankinnat, Lasse Korhonen, Mika Niskanen ja Cory Murphy olivat kaikki enemmän tai vähemmän yllätyksiä. Lähtökohtaisesti Murphy on heistä ainoa, jolla on varma paikka neljän eniten pelaavan puolustajan joukossa.

Hyökkäyksen hankinnat IFK-toimitusjohtaja Pentti Matikainen aloitti puolustusta paljon tutummilla ja odotetummilla nimillä. Pasi Nielikäinen, Ilkka Pikkarainen ja Kimmo Kuhta ovat kaikki ennestään tuttuja IFK-paidasta. Pikkaraiselle on IFK:ssa kaavailtu suurta roolia, ja Kuhdan kohdalla odotukset ovat oikeutetusti suuret.

Keskushyökkääjäpulaansa IFK on pyrkinyt paikkaamaan ulkomaalaishankinnoilla. NHL-konkari Rem Murray on varma valinta sikäli, että hänellä on varsin tuoretta kokemusta aivan kovimmista peleistä. Toinen kanadalainen, Steve Guolla on sitä vastoin mysteerimies. Paljon selkävaivoista kärsinyt Guolla on taitava pelaaja, mutta ei ole pystynyt pelaamaan IFK:n ensimmäisissä harjoitusotteluissa lainkaan.

Tällä kertaa IFK:ssa on ainakin yritetty panostaa hankinnoissa laatuun. Murphy, Kuhta ja Murray ovat kaikki meriiteiltään kovia ja varmasti myös palkaltaan kalliitta hankintoja. Heidän onnistumisensa onkin ensiarvoisen tärkeää joukkueen menestyksen kannalta.

Lundellin aika jatkuu

Maalivahtitilanne on IFK:ssa pitkästä aikaa varsin selkeä. Viimeksi IFK:ssa oli kauteen lähdettäessä ja kauden läpi sama ykköstorjuja kaudella 2000-2001, kun Ari Ahonen kantoi päävastuun ja Sakari Lindfors pelasi kakkosena.

Alkavalla kaudella tilanne saattaisi olla pitkästä aikaa vastaava. Jan Lundell voitti viime kaudella taistelunsa Tom Askeytä vastaan ja otti ykkösmaalivahdin paikan. Kokeneen maalivahdin tämänkertainen visiitti IFK:ssa on ollut tilastojen valossa onnistunut. 87 pelaamastaan ottelusta Lundell on voittanut yli puolet ja päästänyt keskimäärin kaksi maalia ottelua kohden. Lundell jatkanee ykköstorjujana myös alkavalla kaudella.

Lundellin pariksi IFK:hon hankittiin Jyväskylästä nuori Aleksis Ahlqvist. Toistaiseksi lähinnä nuorten SM-liigassa pelannut Ahlqvist on lupaava maalivahti, mutta ensimmäinen liigakausi menee todennäköisesti sisäänajoon. Ahlqvist saanee pelata ensimmäisellä kaudellaan noin kolmanneksen IFK:n peleistä.

Ykköspakin paikka auki

IFK:n puolustuksen suurin nimi on ollut jo useamman vuoden ajan Jere Karalahti. Nyt Karalahden panos IFK:n puolustuksessa on väkisinkin pienentymässä. Vaikka Karalahti saisikin jatkaa seurassa tietyin ehdoin, ei hänen varaansa voi laskea kaikkea.

Puolustusta pidetään kuitenkin yleisesti IFK:n ryhmän vahvimpana osana. Joukkueen kolme parasta puolustajaa viime kaudelta, Karalahti, Pasi Saarinen ja Robert Schnabel ovat joukkueen listoilla. Heidän lisäkseen ryhmään on liittynyt kovilla tehoilla viime kausilla pelannut Cory Murphy.

Juuri Murphyn tyylistä puolustajaa IFK:n riveistä ei ennestään löytynyt, vaikka hyökkäyspään osaamista on niin Karalahdella kuin Saarisellakin. Murphyn osaamiselle on myös käyttöä, jos Francis haluaa tuoda lisää variaatioita hyökkäysten avauksiin.

Mainitun nelikon takaa IFK:lta löytyy lähes koko viime kauden kakkosparissa pelannut Mikko Turunen ja uusi hankinta Mika Niskanen. Turusen etuna on se, että hän pystyy pelaamaan niin oikealla kuin vasemmallakin puolella. Ruotsista SM-liigaan palanneen Mika Niskasen rooli IFK:n puolustuksessa on vielä epäselvä.

Niskanen tuo joukkueeseen kokemusta ja on periaatteessa myös kykenevä pelaamaan kiekon kanssa. IFK näyttääkin siirtyneen puolustajien osalta samaan suuntaan usean muuan liigajoukkueen kanssa. Suuntauksena on kiekollisen taidon ja liikkeen korostaminen.

Ylivoimapeliin IFK:lla on käytössä kova miehitys. Vaikka Karalahti ei pelaisi, Pasi Saarinen tuo tarvittavan tulivoiman siniviivalle. Saarinen on tehokkaimmillaan juuri silloin, kun hän pääsee laukomaan nopeasti viivalta. Murphy puolestaan edustaa täysin erilaista pelaajatyyppiä ja kovien vetojen sijaan tekee peliä siniviivalta käsin.

IFK:n puolustuksesta löytyy myös nuoria pelaajia, jotka yrittävät lyödä itseään läpi liigapeleihin. Mestiksestä Salamista tullut Lasse Korhonen ei ensimmäisissä harjoituspeleissä esittänyt otteita, joilla hän olisi erottunut erityisesti jäältä. Teemu Laakso on pelannut liigaa jo puolitoista kautta, mutta viime kausi ei tuonut toivottua askelta eteenpäin. Tällä kertaa peliaikaa olisi tarjolla, jos esitykset ovat tarpeeksi hyviä.

IFK:n puolustuksen yllätyskortti saattaa olla miehen mittoihin kasvanut nuori Timo Seppänen. Peliaikaa saadessaan hyökkäyspäässä taitavasti kiekon kanssa pelaava Seppänen voi nousta näkyväänkin rooliin.

Seuran juniorijoukkueesta löytynevät ensimmäisinä mahdollisia aukkoja paikkaamaan jo harjoituspeleissä esiintynyt Aleksi Holmberg ja nuorten maajoukkuerinkiin kuuluva Joni Haverinen.

Kuhdan paluu

Hyökkäyksessä yksi mies IFK:n joukkueesta on selvästi muiden yläpuolella. Kimmo Kuhta ei välttämättä ole liigan paras hyökkääjä, mutta häntä selkeästi tehokkaampaa miestä on vaikea löytää.

Kuhdan panos on IFK:lle erittäin tärkeä, sillä Tony Salmelaisen jättämä aukko pitää paikata jotenkin. Kuhta on hyvinkin erilainen pelaaja kuin Salmelainen, mutta pystyy ratkaisemaan otteluita Salmelaisen tavoin omilla suorituksillaan. Harjoituspeleissä Kuhta onkin ollut kovassa vedossa ennen pientä loukkaantumistaan.

Viime kauden IFK:n parhaista pistemiehistä seurassa jatkaa varmasti vain Janne Laakkonen. Laakkonen pelasi viime kaudella IFK:n kakkosketjussa hieman muiden pelaajien varjossa. Tällä kaudella hänen pitäisi pystyä nousemaan ratkaisurooliin ja pysyttävä siinä myös koko kauden läpi.

Muista pelaajista Lennart Petrelliltä ja Pasi Saloselta odotetaan suurenevaa panosta. Petrell on ominaisuuksiltaan monipuolinen pelaaja, ja taistelee pitkälti samasta roolista AHL:stä IFK:hon palanneen Ilkka Pikkaraisen ja myös Turo Järvisen kanssa. Kiekolliseen peliin orientoituneena pelaajana Salonen pelaa paikasta kahdessa ensimmäisessä ketjussa ja haastaa Laakkosta.

Joukkueen keskushyökkääjäpeli on pitkälti Rem Murrayn hartioilla. Hyvin luistelevana ja kokeneena pelaaja Murray pystynee sopeutumaan erilaisiin rooleihin ja tasapainottamaan ketjunsa peliä. Murray ei välttämättä ole itse suurin pisteidenkerääjä, mutta viime kauden pelit nuoren ja tehokkaan Patrick O'Sullivanin vierellä AHL:ssä ovat hyvä näyttö.

Murrayn lisäksi IFK:n toinen hyökkäävän ketjun keskushyökkääjän paikka on vielä jossain määrin auki. Steve Guollaa kaavailtiin suureen rooliin ja jopa ykkösketjun keskelle, mutta toistaiseksi häntä ei ole nähty peleissä. Guollan kohdalla raskauttavana tekijänä ovat kaudet 2002-2005, jolloin hän pystyi pelaamaan yhteensä vain 41 ottelua selkävammojen takia.

Joukkueen muut keskushyökkääjäpaikoilla pelaavat ovat näillä näkymin Jermu Porthen ja Juha Fagerstedt. Fagerstedt on pelannut IFK:n alemmissa ketjuissa jo vuosia, mutta laitahyökkääjänä. Porthenin kohdalla kyseessä on todellinen näytön vuosi. Junioreissa hyökkäystehoista tunnettu Porthen on pelannut toistaiseksi liigassa vain rikkovassa roolissa, mutta nyt tarjolla olisi pelaavampi rooli.

Paluun IFK-paitaan tekee myös takavuosien suosikki Pasi Nielikäinen. Kovista otteistaan tunnettu laituri on viime vuosina ollut kasvavassa määrin myös pelaavassa roolissa. IFK:ssa Nielikäisen lisäksi kokoonpanosta löytyy Patrik Lostedtin ja Heikki Laineen tapaiset ns. roolipelaajat. Nähtäväksi jää, miten Francis käyttää heidän osaamistaan.

Varsinaista tulokasosastoa IFK:n hyökkäyksessä edustavat energinen Miikka Jouhkimainen ja ainoana viime kesän NHL-varatuista IFK-hyökkääjistä seurassa jatkava Max Wärn. Tobias Salmelaisen alkukautta haittaa sitkeä selkävamma.

Systeemi kysymysmerkki

IFK:n kiekkojoukkueesta puhuttaessa kaikki ovat kuulleet joukkueen fyysisyydestä ja aktiivisesta karvauksesta. Taustalta löytyy kuitenkin aina jonkinlainen systeemi pelata peliä, ja se voi olla hyvinkin erilainen.

Bob Francisin IFK:sta ei ole vielä juuri kenelläkään selvää kuvaa. Francisillä olisi periaatteessa mahdollisuus lähteä rakentamaan joukkueesta melkeinpä minkälaista hyvänsä. IFK:n materiaali on suhteellisen monipuolinen. Ainoat kysymysmerkit ovat keskushyökkääjissä, jotka saattavat rajoittaa erilaisia variaatioita, ainakin jos Steve Guolla ei ole pelikuntoinen.

Nähtäväksi jää, kuinka kunnianhimoista systeemiä Francis lähtee ajamaan sisään IFK:hon. Kuva siitä, kuinka paljon vaaditaan todelliseen menestymiseen pitäisi ainakin olla suhteellisen realistinen, sillä IFK:n vastustajat harjoituspeleissä ovat olleet pääsääntöisesti sieltä paremmasta päästä.

Jere Karalahden ja Janne Hauhtosen tilanteiden selviämisen pitäisi rauhoittaa tilanteen IFK:n ympärillä ainakin joksikin aikaa. Kun kaikki tietävät missä mennään, voi todellinen valmistautuminen kauden avaukseen alkaa. Avauskiekko tippuu jäähän reilun kahden viikon päästä tv-kameroiden edessä IFK:n kotiottelussa Jokereita vastaan. Silloin saadaan ainakin jotain vastauksia avoimiin kysymyksiin.

» Lähetä palautetta toimitukselle