Herra Murphy esitteli talven mittaan lakejaan raumalaisille. Jos jokin vain saattoi mennä pieleen, se myös meni pieleen. Jarmo Tolvanen ei saanut ketturyhmää pelaamaan sillä tasolla, mitä Lukolta olisi pelaajalistan pohjalta voinut odottaa. Jukka Koivu saapui vuodenvaihteessa palomieshommiin, mutta hänkään ei sinikeltaisen laivan kurssia pystynyt riittävästi muuttamaan.
Heikon menestyksen taustalla oli muutakin kuin valmentajien osaamattomuus tai pelaajien huonous. Maalitykki Pasi Saarelan pyssy ruostui kesän aikana tyystin tukkoon, ja moni muu tärkeä pelaaja kärsi loukkaantumisista. Erääksi kauden kulminaatiopisteistä voidaan nimetä puolustaja Tuukka Mäkelän jalkavamma syyskauden Blues-ottelussa. Lukko menetti erittäin tärkeän palasen jo muutenkin runnellusta puolustuksestaan, ja pelillinen käyrä kääntyi jyrkkään laskuun.
Alkava sesonki on Lukolle juhlakausi, sillä seuran perustamisesta tulee kuluneeksi 70 vuotta. Onkin selvää, ettei sarjan häntäsijoilla konttaaminen saa toistua. Raumalaisseuran vahvat miehet olivat keväällä hereillä, ja Lukon uusittu ryhmä on potentiaalinen ja mielenkiintoinen.
Joukkueen valmentajaksi pyydystettiin mies, jolla oli esittää ehkä parhaat näytöt osaamisestaan. Mika Toivola vei Porin Ässät SM-liigan finaaleihin, vaikka asiantuntijat tuomitsivat ennen kauden alkua pataryhmän armotta sarjan häntäsijoille.
Toivola kuitenkin sytytti joukkueensa liekkiin, joka kantoi lähes loppuun asti. Hopea ei ollut porilaisille häpeä – päinvastoin.
Suurin kysymys onkin, pystyykö Toivola toistamaan temppunsa, vai oliko Ässien tuhkimotarina vain monen sattuman kauppaa. Hopeamitali on kiistaton helmi Toivolan ansioluettelossa, mutta toisaalta miehen valmennusura on vielä varsin lyhyt. Toivola luotsasi neljä vuotta Ässiä, ja opetteli samalla valmentamista.
Kahdella kakkosvahdilla kauteen?
Raumalla on perinteisesti totuttu huippuluokan maalivahteihin. Viime vuosina Lukon veräjän suulla on heilunut maailmanluokan osaaja aina, kun joukkue on hilannut itsensä liigan kärkitaistoon. Jarmo Myllys, Petr Briza, Boris Rousson, Tom Draper, Bruce Racine, Dwayne Roloson ja Petri Vehanen opettivat Lukko-fanit krantuiksi. Sinikeltaisten värien puolesta torjuva maalivahti on takuuvarmasti toriparlamentin suurennuslasin alla.
Alkavalla kaudella Lukon maalivahtitandemin muodostavat kokeneet Markus Korhonen ja Pasi Häkkinen. Molemmat ovat urallaan näyttäneet pystyvänsä torjumaan liigatasolla, mutta viimeinen läpimurto on jäänyt haaveeksi.
Häkkisen kovin näyttö toistaiseksi on yksi valinta kuukauden pelaajaksi Jokereiden ykkösvahdin statuksella. Urasta narripaidassa ei kuitenkaan tullut elämää suurempaa menestystarinaa, päinvastoin. SaiPassa potentiaalinsa näyttänyt Häkkinen joutui hakemaan uutta volttilähtöä peleihinsä Tanskan sarjoista.
Markus Korhosen läpimurto liigatason ykkösmaalivahdiksi on edelleen tekemättä. Ilves-kasvatti on torjunut kiekkoja myös TuTon ja Kärppien paidassa, ja viime vuodet hän on kantanut Rauman ystävyyskaupungin Gävlen ylpeyden Brynäs IF:n värejä. Elitserienissä Korhonen joutui viime talvena hankalaan tilanteeseen. Kiekot jäivät kovalla prosentilla kintaaseen, mutta vastuuta ei tahtonut tulla.
Lukon maalivahtivalmentajalla Sami Lehtisellä on edessään mielenkiintoinen haaste, sillä samat harjoitteet tuskin purevat molempien torjuntavireen viilaamiseen – niin erilaisesta kaksikosta on kyse. Siinä missä isokokoinen Korhonen perustaa pelinsä eleettömään peittämiseen ja varmoihin perustorjuntoihin, Häkkinen heittää veräjän suulla kärrynpyörää ja pyrkii vain pysäyttämään kiekot tyylistä välittämättä.
Maalivahtipeliä on ennalta spekuloitu Lukon heikoksi lenkiksi, sillä monen asiantuntijan mielestä kettupaidat ovat lähtemässä kauteen kahdella kakkosmaalivahdilla. Ainakin kysymysmerkki veskariosasto on. Kumpaakaan ei voi tuomita huonoksi maalivahdiksi, mutta takuuvarmat sateentekijätkin torjuvat muualla.
Kumpikaan ei ole selkeä ykkösmaalivahti, vaan kaksikko lähtee kauteen tasavertaisena työparina. Selkeän ykkösmaalivahdin puuttumisesta ei Raumalla ole hyviä kokemuksia. Viimeksi ketturyhmä lähti kauteen samanlaisella asetelmalla liki vuosikymmen sitten parina peräkkäisenä kautena, kun Fredrik Norrena ja Sinuhe Wallinheimo kävivät vuorollaan taistelemassa jääajasta Kimmo Vesan kanssa. Eikä kumpikaan pystynyt Raumalla torjumaan tasollaan.
Puolustuksessa kokoa, kovuutta ja leveyttä
Korhosen ja Häkkisen edessä häärivä puolustus on koko lailla eri formaatissa kuin viimetalvinen kettupakisto. Viime sesongin runkopuolustajista ainoastaan Lukko-ikoni Erik Hämäläinen, romuluinen Tuukka Mäkelä ja lupaava Ilkka Heikkinen jatkavat. Myös nuoret Otto Honkaheimo ja Markus Nordlund istuvat edelleen saman pukuhuoneen penkeillä, mutta muuten kopin ovi on käynyt tiuhaan.
Lukon taustahahmot onnistuivat hankkimaan joukkueen peräpäähän kokoa, fyysisyyttä ja kiekollista osaamista.
Lihaksia ja kovuutta varten verkot heitettiin Pohjois-Amerikkaan. Nuottaan ui kaksi todella mielenkiintoista nimeä. Colorado Avalanchen kivikovaan pakistoon vuosikaudet turhaan läpimurtoa yrittänyt Mikko Viitanen on liigatasolla käytännössä kirjoittamaton kortti, ja hänen toivotaan noudattavan Tomi Pettisen esimerkkiä parin vuoden takaa – nousevan farmipelaajasta SM-liigan huippupuolustajaksi. Myös Leijona-luotsi Erkka Westerlund on huomannut miehen kyvyt, sillä Viitanen on mukana kauden ensimmäisessä maajoukkueryhmässä.
Binghamton Senatorsissa ahkerasti hanskojaan pudotellut Jan Platil puolestaan on ketturyhmän puhutuin mies ennen kauden alkamista. Mies on saanut vakuutella lehtimiehille useampaan otteeseen tulleensa Suomeen pelaamaan jääkiekkoa ja kehittämään kiekollisia avujaan, sillä paikalliset kiekkopugilismin ihailijat odottavat vesi kielellä Platilin todistavan nyrkkiensä kovuuden jokaista mahdollista kotikulmien gladiaattoria vastaan.
Platil tarjoaa kovia pommeja paitsi nyrkeillään, myös vartalollaan ja mailallaan. "First, I like to hit", mies luonnehti pelityyliään joukkueen esittelytilaisuudessa Rauman torilla. Eikä Platil puhunut lyömisestä vaan taklaamisesta. Hänestä Lukko saanee kovan taklaajan, aggressiivisen laitataistelijan ja hyvän laukausten blokkaajan. Näin Platil ainakin itse vakuuttaa.
Nuori tsekkipuolustaja on käyttökelpoinen kaveri myös ylivoimapelissä. Raportit Pohjois-Amerikasta kertovat kovasta lyöntilaukauksesta, ja OHL-liigan pistesaldot viittaavat pikemminkin kiekolliseen puolustajaan kuin nyrkkisankariin. Harjoituspeleissä Platil ei vielä tykkiään juuri ole käytellyt, vaan kiekko on lähtenyt viivalta robertnordmarkmaisella puolilämärillä nopeasti kohti maalia.
Hunkes ja Martikainen kiekollisiin rooleihin
Platilia enemmän kiekollista vastuuta ujutetaan kuitenkin toisen nuoren tsekin harteille. Siinä missä kuusi vuotta Kanadassa asunut Platil on itsevarma maailmanmies, joka puhuu täydellistä englantia, Jiri Hunkes on ensimmäistä kertaa urallaan töissä kotimaansa ulkopuolella. Platilin läsnäolo auttaa varmasti hiljaista ja ujonoloista puolustajalupausta sopeutumaan kanaalikaupunkiin.
Arkuutta Hunkes ei sen sijaan ole esittänyt kaukalosta, mistä hyvänä osoituksena miehen toiminta harjoitusottelussa Ässiä vastaan. Hunkesia ei varmasti ole hankittu Raumalle tappelemaan, mutta niin vain nuori tsekkipuolustaja haastoi Ässien kovanyrkin BJ Crombeenin pieneen nokkapokkaan.
Jiri Hunkes on vasta 22-vuotias, ja maineteot kiekkoilijana ovat vielä edessä. Viime keväänä nuorukainen oli pitkään mukana Tsekin MM-ryhmityksessä, mutta vielä tällä kertaa kohtaloksi koitui karsiutuminen kalkkiviivoilla varsinaisesta kisaryhmästä. Nuoren miehen tavoitteena on ensi keväänä pelata MM-kisoissa maansa värien puolesta, eikä vastuullinen kiekollinen rooli SM-liigassa ei ole ainakaan haitaksi pyrkimyksessä.
Kari Martikainen oli melkoinen yllätyskaappaus kanaalin partaalle. Jo 37-vuotias stadilainen päätti katsastaa urallaan vielä muitakin maakuntia ja tuo Lukon joukkueeseen kokemusta, näkemystä ja kiekollista osaamista. Vaikka vuosirenkaita on ehtinyt jo kertyä huomattavasti enemmän kuin useimmilla joukkuekavereilla, Martikainen on edelleen melkoinen tekijä.
Kokonaisuutena Lukon puolustuksessa on syvyyttä ja monipuolisuutta. Selvä liideripuolustaja puuttuu, mutta vastaavasti ryhmässä on koko joukko potentiaalisia kahden ensimmäisen parin puolustajia. Kari Martikainen, Jiri Hunkes ja Ilkka Heikkinen kantavat vastuun kiekollisesta pelistä, Mikko Viitanen, Tuukka Mäkelä ja Jan Platil tekevät parhaansa mukaan vastustajan olon ikäväksi omassa päässä.
Kaksi ja puoli kakkosketjua?
Lukon hyökkäys on koottu selkeästi Mika Toivolan näköiseksi. Uusi Lukko-luotsi on koko ajan painottanut, että siirtomarkkinoilta ei pyritty kalastamaan suurimpia vonkaleita, vaan tavoitteena oli rakentaa hyvähenkinen ja toimiva joukkue. Tämä on saanut kriitikot arvostelemaan Lukon hankkineen kaksi ja puoli kakkosketjua.
Tyypillinen kettuhyökkääjä näyttää olevan urheilullinen, hyvin liikkuva ja peräänantamaton. Kesän testituloksilla ei tehdä yhtään maalia, mutta ainakin fyysiset edellytykset mahdollistavat kehittymisen myös jääkiekkoilijoina.
Urheilullisuuden ilmentymiä ovat esimerkiksi Jarkko Kauvosaari, Ville-Vesa Vainiola, Petri Lammassaari ja Juhamatti Yli-Junnila. Kauvosaari ja Lammassaari ovat vahvoilla haettaessa SM-liigan kovinta penkkimiestä, ainakin omaan kehon painoon suhteutettuna. Vainiola ja Yli-Junnila puolestaan voisivat halutessaan tehdä jonkinlaisen uran juoksijanakin, ja ehtihän Yli-Junnila jo kesällä puolimaratonin taivaltaakin.
Joukkueen ykkössentterin statuksesta kertova merkkilappu on liimattu taitavan Josef Strakan otsaan. Viime kaudella Tsekin mestaruuden voittanut huumorimies on pelannut urallaan vain neljä ottelua ulkomailla, kun hän piipahti NHL:n työsulun sotkemalla toissa kaudella Itävallassa. Harjoitusotteluissa Straka on osoittanut olevansa pelimies, mutta hänen kykynsä ylläpitää suoritustasonsa SM-liigan otteluruuhkassa on vielä testaamatta.
Työmyyrät pyrkivät eteenpäin
Lukko pyrki selkeästi hankkimaan pelaajia, jotka pyrkivät urallaan eteenpäin, lähemmäs otsikoita ja parrasvaloja. Pekka Saarenheimo, Juha-Pekka Haataja ja Henrik Juntunen tietävät Kärppien ajoilta, miten Suomen mestaruus voitetaan. Toni Dahlman puolestaan ei ole pystynyt ulosmittaamaan potentiaaliaan Ottawan-vierailunsa jälkeen, eikä Marko Luomala varmasti ole tullut Raumalle kärvistelemään kolmos-nelosketjuissa.
Uuden Lukon ilmentymäksi voidaan nimetä joukkueen kanadalaishyökkääjä Shayne Toporowski. Mies edustaa kaikkea sitä, mikä on helppo nimetä Toivolan teeseiksi. Toporowski on kova taistelija, joka vaatii itseltään paljon, pyyteetön joukkuepelaaja, kovaotteinen ja helposti roolitettava.
Viime talvena Lukolla oli vaikeuksia löytää ykkössentteriä, ja Jarmo Tolvanen istutti räyhähenkenä tunnetun Toporowskin sentterin tontille. Ikänsä laidassa pelannut Toporowski sopeutui uudelle pelipaikalle varsin nopeasti ja vaihtoi vastustajien murjomisen laitaan pistetehtailuksi. Kultakypäräinen Toporowski oli aluksi vieras näky, mutta jo jonkin aikaa Lukon kotisivutkin on teemoitettu aiheen mukaan.
Tommi Hannus iski toisena perättäisenä talvena 17 osumaa, vaikka kausi katkesikin kesken polvivamman takia. Hannuksen rannelaukaus on liigan ehdotonta eliittiä, ja tulevana talvena häneltä odotetaan ratkaisuja.
Löytyykö junnuille peliaikaa?
Lukon joukkueessa on paljon nuoria tulevaisuudenlupauksia, ja eräs kettuvalmennuksen haasteista tuleekin olemaan riittävän peliajan löytäminen jokaiselle, jotta kehityskäyrä tulevia vuosia silmälläpitäen jatkuisi nousevana.
Petri Lammassaari oli synkän viime talven valopilkku. Väkkärämäinen laituri otti paikan liigajoukkueesta ryminällä ja yllätti otteillaan jokaisen. Lammassaari haluaisi varmasti todistaa, että sophomore jinx on pelkkä termi, mutta viime kauden peliajan ottaminen tasaisessa ja leveässä hyökkääjärintamassa tulee olemaan haaste. Ylivoimaketjuihin himoavat muutkin.
Lammassaaren junnuvuosien tutkapari Ville-Vesa Vainiola ei päässyt debyyttikaudellaan samanlaiseen lentoon kuin ystävänsä. Nuorukaisen harteille on kuitenkin lyöty Raumalla kovat odotukset. Kolmos- ja nelosketjujen keskushyökkääjien tonteista taistelee ennalta kolme kovakuntoista miestä – Vainiola, Kauvosaari ja Yli-Junnila.
Vainiolalla on harjoituspeleissä ollut vaikeuksia mahtua pelaavaan kokoonpanoon, ja hän näyttää olevan Toivolan listoilla sentterirankingin viides mies. Tulevaisuudenlupauksen urakehityksen kannalta saattaisi olla parempi vaihtoehto saada jääaikaa ja vastuuta yhteistyöseura Forssan Palloseuran Mestis-joukkueessa kun kärvistellä katsomon puolella tai polkea hajaminuutteja nelosketjun tykinkuulana.
Paikkaa ketturyhmästä kärkkyy myös kaksi tullista tullutta nuorukaista. TPS:stä siirtynyt Ossipekka Lehtonen tuo Lukolle uuden fyysisen vaihtoehdon, ja HIFK:sta kaapattu Nico Aaltonen on Lukko-johdon papereissa parin vuoden päästä tärkeä mies.
Jo viime kaudeksi Raumalla saapui Turusta kolossaalinen Miikka Tuomainen, joka aloitti kauden loistavasti, mutta iltojen pimetessä ison miehen otteet alkoivat hiipua. Harjoituspeleissä Tuomainen on pelannut Juhamatti Yli-Junnilan ja Henrik Juntusen kanssa joukkueen hujoppiketjussa, josta kaavaillaan valmentaja Toivolan mukaan Lukon kolmatta ylivoimakentällistä.
Erikoistilannepelaamisen merkitys kasvaa
Täksi kaudeksi tiukentuva tuomarilinja muuttaa peluutuksen painopistealueita ainakin alkukaudella. Monessa harjoitusottelussa on nähty parin erän verran erikoistilannepelaamista.
Lukko pyrkii pelaamaan kolmella ylivoimakentällisellä jakaakseen kuormaa tasaisemmin. Ykkösnyrkki tulee rakentumaan Josef Strakan ympärille, ja mies näyttää olevankin parhaimmillaan juuri miesylivoimalla pelattaessa. Yllätyksellinen tsekki jakelee parhaimmillaan nautittavia syöttöjä, joista ketjukavereiden tulisi iskeä kiekot verkkoon. Yhdessä Toni Dahlmanin kanssa Straka pystyy pakottamaan vastustajan puolustusneliön ahtaalle, ja Shayne Toporowskia on vaikea kammeta maalinedustalta.
Ketjun takana nähtiin ainakin Porin-turnauksessa Jan Platil ja Kari Martikainen, joiden kätisyydet sopivat laukauksiin suoraan poikittaissyötöistä.
Juha-Pekka Haataja ja Shayne Toporowski puolestaan tulevat todistamaan alivoimapelissä olevansa palkkansa arvoisia tekijöitä.
Muuttuvatko kysymysmerkit huutomerkeiksi?
Lukon ryhmä on varmasti nuori, nälkäinen, kehityskelpoinen ja mielenkiintoinen. Mutta onko siitä menestyjäksi alkavan kauden SM-liigassa?
Potentiaalia ryhmässä on, mutta yhtä lailla monen tekijän päälle voi heittää kysymysmerkin. Kolmen tsekkivahvistuksen varaan on laskettu paljon, mutta koko trio on täysin uudessa ympäristössä. Hunkes ei ole pelannut urallaan lainkaan ulkomailla, ja Strakankin meriittilistalla on vain pieni pyörähdys Itävallassa.
Jan Platil ei törmää kielimuuriin, mutta miten tuomarit reagoivat kovaotteisen tsekin pelityyliin - etenkin uudella pikkutarkalla linjalla.
Markus Korhonen ja Pasi Häkkinen ovat paljon vartioina. Heille kummallekin Lukko-pesti on oiva tilaisuus näyttää todellinen osaamisensa - osoittaa olevansa maalivahti, joka pystyy johdattamaan joukkueensa mitalitaistoon.
Mika Toivola tietää varmasti, mikä merkitys on toimivalla joukkuehengellä. Hän oli itse viime keväänä keskellä porilaista tuhkimotarinaa. Nyt edessä on isoja vaihdoksia kokeneen Lukko-ryhmän yksilöiden hitsaaminen joukkueeksi.
